Onko YEL-maksu pakollinen?

Onko YEL-maksu pakollinen? Huh, se kysymys… Kyllä se on, ainakin jos haluaa olla oikeasti yrittäjä, ei vain vähän höpöttää siitä. Muistan sen ensimmäisen laskun ihan kuin se olisi ollut eilen. Neljä kuukautta olin jauhanut ja sitten – bam! – sieltä se tuli, YEL-maksu, ihan konkreettisesti pankkitililtä pois. Alussa se tuntui aivan kamalalta, oikeasti raskaalta, niin raskaalta että meinasin itkeä. Mutta nyt? Nyt näen sen aivan eri tavalla.

Onko se aina kiva maksaa? Ei tietenkään. Rahaahan se on, ja sitä aina kaipaa johonkin muuhun, uusiin kenkiin vaikkapa, tai vihdoin siihen lomalle, josta olen haaveillut. Mutta toisaalta – ja tässä on se pointti – onhan se kuin vakuutus tulevaisuutta varten. Mitä jos käy jotain? Mitä jos loukkaantuu ja ei pysty tekemään töitä? Tai mitä jos yksinkertaisesti vanhenee? Mitä silloin? Olisi hirveää jäädä tyhjän päälle, aivan oikeasti.

Muistan ystäväni, Annelin, joka jätti YEL-maksut maksamatta “säästääkseen”. Hän ajatteli aina, että kyllä se eläke sitten järjestyy. No, ei järjestynyt. Nyt hän on lähes eläkkeellä, ja eläkettä on vähän kuin nenässä näppy. Hän joutuu elämään aika niukasti. Minä en halua sellaista itselleni. Minusta tuntuu, että tämä on ihan oikeasti investointi itseeni, minun tulevaisuuteeni. Se on sellainen investointi, josta ei tule takaisin rahaa, mutta tulee jotakin paljon tärkeämpää: turvallisuudentunne.

Toki, joskus mietin, voisiko sitä maksaa vaikka vähän vähemmän, tai saada jonkun alennuksen… Tiedän, että on olemassa tapoja laskea sitä, mutta en ole vielä perehtynyt niihin kunnolla. Ehkä minun pitäisi! Ehkä se säästö olisi sittenkin pieni… mutta nyt, tällä hetkellä, minä olen tyytyväinen siihen, että olen hoitanut asiani. Minä olen turvassa, ja se on arvokas asia. En ainakaan joudu miettimään sitä yöllä. Ja se rauha on kultaakin kalliimpaa.