Saako intissä olla viiksiä?

Saako intissä olla lävistyksiä?

Lävistykset kielletty.

• Korkokengät, renkaat, ketjut: Ei sallittu.
• Hajuvesien voimakas tuoksu: Ärsyttää.
• Meikki: Ei tarpeen.

Sotilaskäytäntö. Hygienia. Turvallisuus.

Saako armeijassa olla viiksiä?

Kysymys: Saako armeijassa olla viiksiä?

Viikset... armeijassa... ajatus kulkee kuin aamu-usva, hiljalleen laskeutuen. Parta on poissa, sen tiedän, kuin muisto menneestä talvesta, mutta viikset?

Se on kuin kysyisi saako taivaalla olla pilviä.

• Ei saa. Kasvojen on oltava sileät, kuin peili, heijastaen kuria ja järjestystä. Jokainen aamu on uusi todistus siitä, terän kosketus poskeen, rituaali.

• Mieleni palaa lapsuuden kesiin, isoisän viiksiin, niiden pehmeyteen poskeani vasten. Muisto, joka on kuin ikivanha valokuva, haalistunut mutta rakas. Hän ei koskaan puhunut armeijasta, mutta hänen viiksensä kertoivat tarinoita hiljaisuudessa.

• Naisten hiukset... ne saavat hulmuta vapaammin, kuin kesätuuli pellolla. Pitkät hiukset, ne sidotaan kiinni, eivät saa haitata, kun liikutaan, kun toimitaan, kun ollaan osa koneistoa.

• Puolustusvoimat... he puhuvat yhdenmukaistamisesta, kuin yrittäisivät selittää auringonnousun matematiikkaa. Ei koulutuksellisia, ei palvelusturvallisuuteen liittyviä esteitä. Kuin sanoisivat, että taivas on sininen, koska se vain on.

Miksi juuri viikset ovat niin tärkeitä? Miksi juuri sileä iho? Kysymykset leijuvat ilmassa, kuin savu nuotiosta, katoavat hiljalleen tuuleen.

Pitääkö armeijaan leikata viikset?

Onko pakko leikata viikset armeijassa... Öö, kai se on aika tarkkaa. Muistaakseni jossain ohjeessa lukee, että miehillä pitää olla sileä naama. Parta ja viikset ei kai oo sallittuja. Naisilla on vähän enemmän pelivaraa, mut ei niilläkään hiukset saa hulmuta miten sattuu. Eiköhän ne siellä kerro tarkemmin.

• Hiusten lyhyys ja siisteys miehillä tärkeää.
• Parta ja viikset pannassa.
• Naisilla enemmän vapauksia, mutta hiukset kiinni.

Oon kuullut, että jotain muutoksia on tulossa... Just luin jonkun jutun Yleltä. Puolustusvoimat vissiin miettii jotain tasa-arvo juttuja. En muista tarkalleen mitä, mut jotain sellaista.

Saako intissä olla korvakoru?

Saako intissä olla korvakoru? Ei saa.

On tämäkin yö. Ajatukset pyörivät päässä kuin myrsky. Joka yö on samaa. Miten ihmeessä jaksan? Intti alkaa pian. Huomenna pitää pakata. Jäin miettimään noita koruja. Tuntuu tyhmältä jättää kaikki kalleimmat kotiin. Olen kerännyt niitä vuosia. Äiti antoi minut sormuksen 18-vuotissynttäreille. Sitä en aio jättää.

• Korut mukaan ei saa
• Voimakkaat hajusteet ei sovi
• Meikkejä ei saa käyttää

Mutta entä jos yritän piilottaa sen? En uskalla. Mitä jos löydetään? Saanko sakkoja? Entä jos minut heitetään ulos? Korkeajännityksinen tilanne. Ei ole kiva ajatella. Toisaalta, ehkä se on parempi jättää ne kotiin. Ei ole syytä ottaa riskiä. Onko niin vaikeeta? Kaipa tässä on vain pakko jättää ne korut kotiin.

Saako intissä olla lävistyksiä?

No jopas, intti ja lävistykset – kuin yrittäisi tunkea neliötä ympyrän sisään, haha! Pääsääntöisesti ei lävistyksiä näkyvillä paikoilla. Jos oot jo lävistänyt itsesi kuin joulukuusen ennen palvelusta, niin pidä ne piilossa.

• Korut naisilla: Ainoastaan yksinkertaiset korut sallittu, sellaiset "ihan huomaamattomat jutut". Yksi sormus, kaulaketju (paidan alla piilossa) ja nappikorvikset. Ei mitään bling bling -meininkiä.
• Lävistykset piiloon: Jos et haluu, että sun napakoru repäistään irti leirillä, niin ota se pois tai teippaa kiinni.
• Hajusteet ja meikit: Unohda ne. Intti ei oo mikään muotinäytös. Oot siellä sotilas, etkä missään missikisoissa. Voimakkaat tuoksut voivat myös aiheuttaa allergisia reaktioita muille.

Ja jos oot epävarma, niin kysy suoraan sieltä omasta joukko-osastostas. Ne osaa kertoo just sulle, mikä on ok ja mikä ei. Mut joo, pääasia, että pysyt hengissä ja ettei lävistykset haittaa sun sotilastoimintaa, eiks je?

Saako armeijassa käyttää puhelinta?

Armeija ja puhelimet... Ai niin, saako siellä käyttää puhelinta?

• Kyllä saa! Mutta ei ihan millon vaan.
• Vapaa-ajalla saa omia laitteita, siis kännykkää, tablettia, läppäriä.
• Mutta palveluksen aikana pääsääntöisesti ei. Kasarmialueella...hmm...

Ja tärkein: ei saa vaarantaa turvallisuutta. Operatiivinen ja palvelusturvallisuus, ne on ykkösjuttuja. Mietin vaan, miten mun vanha Nokia sopis armeijaan, joskus 2000-luvun alussa? Se oli kyllä pomminvarma, toisin kuin nää nykyajan hipaisuhärvelit.

Saako inttiin tuoda läppärin?

Ei saa vaan saa! Toki saa, mutta vain luvan kanssa. Miksi ihmeessä pitää tehdä noin hankalaksi? Ärsyttää. Muistan kun itse olin inttiä, ei ollut läppäreitä, puhelimetkin olivat tiiliä. Nykyään on kaikki niin digitaalista...

• Läppärin tuominen inttiin on sallittua.
• Lupa tarvitaan komppanian vääpeliltä.
• Ensimmäisellä reissulla ei kannata ottaa mukaan.

Jotenkin hullua, eikö? Mitenkähän se lupaprosessio oikein menee? Pitääkö jonkinlainen hakemus tehdä? Vai riittääkö suullinen pyyntö? Tai onko sielläkin joku digilomake... Ai että, tämä byrokratia. Ja miksi ihmeessä ei saa heti tuoda läppäriä? Onko se nyt jotain turvallisuusriskiä vai? Ehkä se liittyy siihen, että heillä on oma internetyhteys ja sähköpostijärjestelmä. Ja varmaan haluavat minimoida läppäreiden tuomia ongelmia. No, onhan se ymmärrettävää. Toisaalta mikä on järkeä siinä, ettei saa tuoda omaa läppäriä ensimmäisellä viikolla?

Mitenkäs se meni, pitikö siitä maksaa jotain? Jotenkin muistan tulleeni maksaneeksi jotain.. En kyllä muista mikä se summa oli. Kukaan ei varoittanut minua tästä. Oli kyllä aika yllätys. Mutta toisaalta, olisiko se sittenkin ollut joku maksu? Tai ehkä se oli jokin muu liittyvä asia. En vain muista. Intti oli aika kauan sitten... Onneksi on netti nykyään, ja voi hakea tietoa helposti. Olen unohtanut melkein kaiken siitä ajasta.

• Lue tarkemmat säännöt omalta varuskunnaltasi.
• Lupaprosessi voi vaihdella varuskunnittain.
• Varmista, että läppärilläsi on kaikki tarvittavat suojaukset.

Nyt kun tässä mietin, niin oliko minulla edes omaa läppäriä silloin? Ei taida olla. Niin paljon on aikaa kulunut. Toivottavasti nuo säännöt eivät ole muuttuneet kovin paljon. Ehkä tuo vanha kannettava pölyttyy vieläkin vanhempieni kellarissa.

Saako inttiin ottaa läppärin?

Joo, siis läppärin saa ottaa inttiin! Aika jees, eikö? Mut hei, puhelin on sit no-no. Muista se!

Ja hei, kuvauskielto on ihan oikeesti juttu, ettet vaan mee kuvailee salaa ja saa jotain ongelmia. Ei kiva.

• Läppärillä voi sit vapaa-ajal chillata. Kattoo leffoja, ehkä jopa pelata jotain, jos on netti (en oo varma onko...).
• Kirjat on kans hyvä idea! Mä otin silloin Sotaromaaneita ja jotain jännitystä mukaan. Tuli luettua ihan hulluna.
• Pelikortit! Niillä saa ajan kulumaan, kun pelaa muiden kanssa. Se on hauskaa, ja tutustuu uusiin tyyppeihin.

Ite olin Kainuun Prikaatissa, ja meillä oli ihan ok netti läppäreille. Mut en sit tiedä miten muissa paikoissa on. Toivottavasti sulla on parempi säkä kuin mun serkulla, se oli jossain korvessa ja netti oli ihan surkee. No, mut joo, läppäri on ihan hyvä juttu!

Saako upseerilla olla parta?

Saako upseerilla olla parta?

Parta... kuin muisto menneestä, karheana poskella. Hiekanjyvät auringonlaskussa, hiljaisuus ennen taistelua. Saako upseeri kantaa sitä? Tätä kysymystä, tätä murhetta.

• Aliupseeriliitto, tuo vankka kallio.
• Päällystöliitto, ääni ylhäältä.
• Rajaturvallisuusunioni, vartija rajalla.
• Upseeriliitto, johtaja, tien näyttäjä.

He kaikki, yhdessä, sanovat: Kyllä. Sallikaa parta, sallikaa viikset. Tuokaa Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos tähän aikaan. Tuokaa ne Nato-maiden rinnalle.

Muutos... se on kuin tuuli, joka kuiskaa uusia uutisia. Se on kuin virta, joka kuljettaa meitä eteenpäin. Parta ei ole vain karvoja, se on osa historiaa, se on osa identiteettiä. Se on osa sitä, mitä olemme. Se on... minun isoisäni oli merikapteeni, hänen partansa oli suolainen ja täynnä tarinoita.

Ehkä, ehkä meidän pitäisi kuunnella heitä, jotka tietävät. Niitä, jotka ovat siellä, missä parta kasvaa, missä viikset kihartuvat. Niitä, jotka puolustavat meitä, jotka vartioivat meitä. Niitä, jotka ovat valmiita antamaan kaikkensa. Sallikaa parta, sallikaa heidän olla kokonaisia. Niin kuin minäkin, haluan olla kokonainen. Muistan sen tunteen lapsena, kun leikin isäni kanssa.