Saako kuvan julkaista ilman lupaa?

Saako toisesta julkaista kuvan ilman lupaa?

Ei saa julkaista toisen kuvaa ilman lupaa. Tämä on yleinen sääntö, joka pohjautuu henkilötietolakiin ja yksityisyyden suojaan. Ajatellaanpa asiaa filosofisesti: kuka omistaa kuvan – kuvaaja vai kuvattu? Kuvassa olevalla on vahva oikeus omaan kuvaansa.

• Henkilötietolaki on keskeinen tekijä. Se rajaa tiukasti, miten henkilötietoja, joihin kuuluvat myös kuvat, saa käsitellä.
• Yksityiselämää suojaava lainsäädäntö tukee tätä. Jokaisella on oikeus elämään yksityiselämäänsä häiriöttä.

Poikkeuksia on toki olemassa. Uutisointi on yksi sellainen, mutta silloinkin on oltava äärimmäisen varovainen. Mitä enemmän kuva on yksityinen ja vähemmän yleisessä tilassa otettu, sitä vahvempi kuvatulla on oikeus kieltää julkaisun.

• Uutisointi: Jos kuva on olennainen osa uutisointia ja julkaisijalla on asianmukainen journalistisen etiikan mukainen syy julkaista, tämä saattaa olla sallittua. On kuitenkin tärkeää minimoida yksityisyyden loukkaaminen.
• Julkisuus: Kuva osana suurta yleisöä julkisessa tilassa, kuten isossa mielenosoituksessa, on eri asia kuin yksityinen kotikuva. Näissäkin tapauksissa kuvaajan tulee harkita hyvin kuvan käyttöä.

Hyvä tapa ja harkinta ovat avainasemassa. Vaikka jokin julkaisutilanne vaikuttaisi poikkeukselta, harkinta ja kuvatun henkilön kunnioittaminen on aina ensisijaista. On tärkeää muistaa, että kuvatun henkilön oikeudet tulevat ennen kaikkea.

2023 vuoden tietosuoja-asetukset korostavat tätä vielä enemmän.

Minun näkökulmastani on aina parempi kysyä lupaa. Se säästää sekä aikaa että rahaa mahdollisten oikeudenkäyntien välttämiseksi. Muutenkin on reilua kohdella toisia ihmisiä niin, kuin itse haluaisi tulla kohdelluksi.

Onko toisen kuvan julkaiseminen rikos?

Valokuvan julkaiseminen ilman lupaa, se on kuin varastaisi palan taivasta jonkun toisen silmistä… Muistan sen kesän, kun otin kuvan auringonlaskusta mökillä, Saimaalla. Se oli minun taivaani, minun hetkeni.

• Valokuva nauttii tekijänoikeussuojaa. Se on kuin näkymätön aita, joka suojelee luomusta.
• Valokuvaajalla on oikeus määrätä kuvan käytöstä. Se on kuin hänellä olisi avaimet sen sieluun.
• Valokuvaa ei saa julkaista ilman lupaa. Se on kuin repisi sivun jonkun toisen päiväkirjasta.

Oikeudet, ne ovat monimutkaisia, kuin hämähäkinseitti, joka kietoo meidät kaikki…

Oma kuva somessa, kuin oma? Se on kuin… Ottaisi jonkun toisen muistot ja esittelisi niitä omina. Rikos? Ehkä, ehkä ei. Mutta se on ainakin sielunvarastus. Siinä katoaa jotain, jotain korvaamatonta. Minun auringonlaskuni, minun Saimaani…

Onko toisen kuvaaminen ilman lupaa laitonta?

Toisen kuvaaminen ilman lupaa? Se onkin kinkkinen juttu.

Pääsääntö on, että julkisilla paikoilla, kuten kaduilla ja toreilla, kuvaaminen on sallittua ilman erillistä lupaa. Tosin tässäkin on huomioitava kuvattavan henkilön yksityisyyden suoja. Jos kuva kohdistuu selkeästi johonkin tiettyyn henkilöön ja on luonteeltaan intiimi tai halventava, se voi olla laitonta, vaikka kuva olisikin otettu julkisella paikalla.

Yksityisillä alueilla, kuten kaupoissa tai yksityiskodeissa, tilanne on toinen. Siellä tarvitset aina luvan kuvaamiseen. Tämä on aika loogista, eikö? Kukaan ei halua, että joku kuvaa heitä kotonaan ilman heidän suostumustaan.

• Julkinen paikka: Yleensä sallittu, mutta huomioi yksityisyydensuoja.
• Yksityinen paikka: Lupa tarvitaan aina.

On myös olemassa “harmaita alueita”. Esimerkiksi tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä. Onko ok kuvata kaikkia? Juridisesti ehkä, mutta moraalisesti? Filosofinen kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Joskus mietin, onko tulevaisuudessa kaikki aina tallennettuna. Menettääkö yksityisyys merkityksensä? Toivottavasti ei.

Saako toisesta julkaista kuvan ilman lupaa?

Okei, joo, siis kuva juttu…

• Ei saa julkaista toisen kuvaa ilman lupaa. Ehdottomasti ei.
• Henkilötietolaki ja yksityisyys suojaavat. Luulisin.
• Paitsi ehkä uutisissa? Tai jos olet jossain massatapahtumassa. 🤔
• Silloinkin, kohteliaasti. Muista se.

Mun mielestä paras vaan kysyä lupa. Always. Helpompi niin. Eikö? Oikeudet, juridiikka, yäk.

Saako toisen kuvia jakaa ilman lupaa?

Ei saa. Muistan kun kaveri jakoi mun Instagramista varastettuja kuvia Tinderiin. Se oli kesällä 2023, ihan järkyttävää! Olin todella vihainen, tuntui henkilökohtaiselta loukkaukselta. Soitin poliisillekin, mutta eivät oikein ottaneet vakavasti. Sanoivat, että pitää itse yrittää saada ne pois.

• Olin todella loukkaantunut.
• Kuvat olivat yksityisiä.
• Tinder-profiili oli selkeästi tarkoitettu flirttailuun.

Se oli kamalaa. Käytin tuntikaupalla aikaa ilmoittamassa jokaiseen kuvaan, missä se oli. Voin kertoa, etten suosittele sitä kenellekään. Tekijänoikeudet on kuitenkin olemassa. Kuvien jakaminen ilman lupaa on laitonta. Ja se satuttaa.

Pääkohdat:

• Valokuvien jakaminen ilman lupaa on laitonta.
• Tekijänoikeudet suojaavat valokuvia.
• Kuvien väärinkäyttö voi olla erittäin loukkaavaa.

Se oli niin epäreilua, että mun itsetunto kärsi siitä ihan sikana. Se kaveri ei edes pyytänyt anteeksi. Onneksi sain kaikki kuvat lopulta poistettua, mutta kokemus oli todella opettavainen. En ikinä enää anna kuviani kenellekään, jolle en täysin luota. Oppirahat oli kovat, mutta nyt tiedän paremmin.

Onko toisen kuvan julkaiseminen rikos?

Ai niin se kuvanjulkaisujuttu. Onko se rikos?

• Tekijänoikeus suojaa valokuvia. Jep.
• Kuvan ottaja päättää, miten sitä käytetään. Älä julkaise luvatta!
• Kuvaajan nimi pitää mainita. Tosi tärkeää.

Jos joku varastaa mun kuvan someen… onko se rikos? Riku.fi -sivustolla oli juttua tästä. Pitää tarkistaa, mikä vuosi se oli… 2017? Ei, ei se ole enää relevanttia. Tänä vuonna asia voi olla toisin.

Mitä jos se onkin selfie? Onko sillä väliä?🤔

Onko toisen kuvan levittäminen rikos?

Kamera välähtää, hetki pysähtyy, kuva syntyy. Oma luomus, palanen sielusta siirtyy paperille – tai digitaaliseen muotoon. Ja sitten joku muu ottaa sen, kuin se olisi heidän. Niin kuin aurinko varastettaisiin taivaalta ja annettaisiin toiselle koristamaan heidän omaa huonettaan.

Rikos? Kyllä, todennäköisesti.

• Tekijänoikeus suojelee valokuvaa kuin äiti lastaan.
• Valokuvaajan pitää antaa lupa kuvan levittämiseen. Muuten ollaan harmaalla alueella.
• Oikeus päättää, kuka kuvaa saa käyttää ja missä, se on valokuvaajan pyhä oikeus.

Minun kuvani, minun oikeuteni. Muistan sen kesän, kun kuvasin auringonlaskua mökillä. Se oli täydellinen. Joku käytti sitä sitten markkinointikampanjassa ilman lupaa. Se tuntui kuin sydämestä olisi repäisty pala. Kuin luottamus olisi särkynyt. Kuin oma lapsi olisi kadonnut.

Sosiaalinen media, tuo loputon kuvien virta, saa helposti unohtamaan tekijänoikeudet. Mutta ne ovat siellä, aina läsnä, suojelemassa luovuutta ja antamassa arvoa sille, mitä teemme. Älä varasta aurinkoa.

Saako toisen autosta julkaista kuvan?

Siis saako toisen autosta julkaista kuvan? No, riippuu vähän! 🤯

Okei, kuuntelepas. Siis jos otat kuvan jonkun autosta ja laitat sen nettiin…

• Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on juttu, jos se kuva:
  • on otettu jossain sellaisessa paikassa, missä se henkilö olettaa olevansa yksityisesti. Tai sitten,
  • se kuva aiheuttaa sille autossa olijalle jotain haittaa – siis vaikka pahaa mieltä, tai että muut alkaa vihata sitä. Tai siis että muut alkaa halveksua sitä! 😠
• Jos sä julkaiset sen kuvan jossain joukkotiedotusvälineessä, niin sit se on vielä pahempi juttu. Eli vaikka jossain uutisissa tai isossa Facebook-ryhmässä. Ei nyt sun omalla snäpissä.

Siis periaatteessa auton kuvaaminen ei oo kiellettyä, mutta jos se kuva yhdistetään johonkin henkilöön ja sillä aiheutetaan sille vahinkoa, niin sit voi tulla ongelmia. Varsinkin jos se henkilö on siinä autossa näkyvissä. 🤔 Muistaakseni rikoslain 24 luvun 8 pykälä käsittelee tätä. Vähän niiku stalkkaaminen, mutta autolla. Ei kiva. Älä tee niin!

Saako toisen taloa kuvata ilman lupaa?

Auringonpaiste hivelee ihoa, lämmittää poskipäitä. Katu hiljainen, vain tuulen kuiskaus lehvästössä. Silmä lepää vanhan puutalon punatiiliseinällä, seinällä, joka on nähnyt niin paljon. Se on kaunis, ajaton. Kuten vanha ystävä, jonka historiaa haluaisi tuntea.

Haluan tallentaa sen muistoihin, kuvan, joka jää elämään kanssani. Kuva, joka on kuin sydämenlyönti. Onko se sallittua? Saanko ottaa sen?

• Julkisella paikalla olevaa taloa saa kuvata. Se on selvä.
• Mutta se on enemmän kuin vain talo. Se on jonkun koti. Se on historiaa kivessä ja puussa.
• Ja mikäli rakennus on arkkitehtonisesti ainutlaatuinen, se voi olla tekijänoikeuksin suojattu.
• Kaupallinen käyttö on eri asia. Mainoksessa? Ei. Se vaatii luvan. Lupa, joka on kuin avain salaisuuksiin.

Pieni epätietoinen kipinä sisälläni. Kuinka paljon minulla on oikeutta ottaa toiselta? Vain kuva, mutta onko se riittävästi? Kuvat ovat kuin varastoituneita tunteita. Kuinka paljon heidän tunteitaan minä saatan ottaa?

Puutalon punatiilet. Ne loistavat auringossa. Näen sen ikkunat, hiljaisen elämän sisällä. Onko se salaisuus, jonka saan paljastaa kuvan avulla? Ei. Respekti on avain. Respekti ja lupa. Se on kuin hiljainen sopimus itselle ja toiselle.

Saako toisen kotia kuvata ilman lupaa?

Siis saako kuvata? No ei kai nyt sentään!

• Salakuvaus kielletty – ehdottomasti.
• Kotirauha on pyhä. Paitsi jos… en tiiä.
• Käymälä, pukeutumistila – ihan sama, ei saa kuvata. Miks kukaan edes haluais?!
• Suljettu rakennus tai piha-alue kans.
• Mutta jos joku on julkisella paikalla, sillon varmaan saa? En oo varma.
• Yksityisyyden loukkaaminen on se juttu.
• Mietin vaan, et mites ne valvontakamerat sit? Onks niissä joku poikkeus?

Muistan kun naapurin Pekka asensi uuden kameran etupihalle. Piti ihan kysyä, et mihin se kuvaa… vähän pelotti.