Saako poliisi tarkistaa henkilöllisyyden?

Poliisi saa tarkistaa henkilöllisyyden – 24 h kiinniotto ja sakot

Monet kansalaiset kysyvät, saako poliisi tarkistaa henkilöllisyyden ja mitä seurauksia kieltäytymisestä on. Poliisilla on laajat toimivaltuudet, jotka ulottuvat kiinniottoon ja voimakeinoihin henkilöllisyyden selvittämiseksi, ja tietämättömyys näistä oikeuksista johtaa ikäviin seuraamuksiin ja ylimääräisiin kuluihin. Oikeiden toimintatapojen tunteminen auttaa välttämään nämä riskit ja säästämään rahaa, joten perehdy poliisin henkilöllisyystarkastukseen liittyviin sääntöihin välttyäksesi turhilta sanktioilta.

Onko poliisilla oikeus nähdä paperisi?

Kyllä, poliisilla on lakisääteinen oikeus tarkistaa henkilöllisyytesi, jos se on tarpeen virkatehtävän suorittamiseksi. Tämä tarkoittaa, että sinulla on velvollisuus antaa nimesi, henkilötunnuksesi ja muut perustietosi, kun virkapukuinen poliisi tai virkamerkkinsä esittävä poliisi niitä kysyy.

Tämä oikeus ei kuitenkaan ole täysin rajoittamaton tai mielivaltainen. Poliisimiehen toimivallan on aina perustuttava lakiin, ja tarkistuksen taustalla on oltava konkreettinen syy, kuten järjestyshäiriön selvittäminen tai rikoksen tutkinta. Mutta on olemassa yksi kriittinen virhe, jonka monet tekevät tässä tilanteessa - kerron siitä lisää myöhemmin kohdassa, joka käsittelee kieltäytymistä.

Milloin tarkistus on laillinen ja milloin ei?

Poliisi voi vaatia henkilöllisyystiedot keneltä tahansa yksittäisen tehtävän yhteydessä, jos se on tarpeen poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Tyypillisesti näitä tarkistuksia tehdään vuosittain satoja tuhansia, ja valtaosa niistä liittyy rutiininomaiseen järjestyksenvalvontaan tai liikenteenohjaukseen. Tarkistus on yleensä perusteltu, jos poliisi esimerkiksi selvittää tapahtumapaikalla olevien todistajien tai asianosaisten tietoja.

Totta puhuen, ensimmäinen kerta, kun poliisi pysäytti minut kysyäkseen papereita, käteni hieman tärisivät, vaikka tiesin, etten ollut tehnyt mitään väärää. Se on täysin luonnollinen reaktio. Mutta on tärkeää muistaa, että pelkkä ulkonäkö tai oleskelu julkisella paikalla ei saisi olla ainoa syy tarkistukselle - poliisilla on oltava jokin tehtävään liittyvä tarve tiedoillesi.

Virkatehtävä perusteena

Laki määrittelee, että tietojen saaminen on oikeutettua, jos se on tarpeen vaaran torjumiseksi, rikoksen selvittämiseksi tai muun yksittäisen virkatehtävän suorittamiseksi. Tämä on laaja määritelmä. Se kattaa kaiken liikennepysäytyksistä puistoissa tapahtuviin tarkistuksiin, jos lähistöllä on tapahtunut jotain häiriöitä.

Mitä tietoja sinun on annettava?

Kun poliisi kysyy henkilötietojasi, laki velvoittaa sinut ilmoittamaan nimesi, henkilötunnuksesi (tai sen puuttuessa syntymäaikasi), kansalaisuutesi sekä olinpaikkasi. Huomaa, että nimenomaan olinpaikka on tieto, joka on annettava - se voi olla vakituinen osoitteesi tai paikka, jossa parhaillaan majoitut.

Monet luulevat, että heillä on oltava fyysinen henkilökortti tai passi aina mukanaan. Se on harhaluulo. Suomessa ei ole yleistä velvollisuutta kantaa henkilöllisyystodistusta kadulla kävellessään. Jos sinulla ei ole papereita mukanasi, poliisi voi tarkistaa tietosi rekisteristä suullisesti antamiesi tietojen perusteella. Tämä vie yleensä hivenen enemmän aikaa, mutta on täysin sallittua.

Tässä on se juttu: jos kieltäydyt antamasta näitä tietoja, poliisilla on oikeus ottaa sinut kiinni henkilöllisyyden selvittämiseksi. Kiinniotto voi kestää enintään 24 tuntia, mikä on aika kova hinta pelkästä periaatteellisesta vastustamisesta. ^[1]

Sinun oikeutesi: Perusteluiden vaatiminen

Vaikka sinulla on velvollisuus vastata, sinulla on myös oikeus kysyä. Poliisilla on velvollisuus kertoa virkatehtävän peruste ja se, milloin poliisi saa tarkistaa henkilöllisyyden, ellei se vaaranna tehtävän suorittamista. Tämä on tärkeä osa oikeusturvaasi. Jos koet, että tarkistus on perusteeton, pysy rauhallisena.

Olen huomannut, että tilanne sujuu lähes poikkeuksetta paremmin, kun kysyy asiallisesti: Saanko tietää, mihin tehtävään tämä tarkistus liittyy?. Aggressiivisuus vain pitkittää prosessia. Poliisit ovat myös ihmisiä - heillä on usein takana pitkä päivä ja satoja vastaavia kohtaamisia.

Mitä tapahtuu, jos kieltäytyy antamasta tietoja?

Nyt tullaan siihen virheeseen, josta mainitsin aiemmin. Monet luulevat, että vaikeneminen on paras tapa puolustaa oikeuksiaan. Todellisuudessa henkilötietojen antamisesta kieltäytyminen poliisille virkatehtävän yhteydessä on rangaistava teko, jota kutsutaan niskoitteluksi poliisia vastaan tai väärän henkilötiedon antamiseksi.

Seuraukset ovat selkeät. Siitä voidaan tuomita sakkoon tai enintään kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen.^[3] Käytännössä niskoittelusta seuraa yleensä 15-20 päiväsakkoa. Jos tulosi ovat keskitasoa, tämä kokeilu voi maksaa sinulle useita satoja euroja. Lisäksi poliisi voi käyttää voimakeinoja henkilöllisyyden selvittämiseksi, jos kieltäydyt tai yrität poistua paikalta.

Henkilöllisyyden tarkistaminen vs. Henkilöntarkastus

Henkilöllisyyden tarkistaminen

• Varmistaa henkilön nimi, sotu ja olinpaikka virkatehtävää varten

• Tarve poliisitehtävän suorittamiseksi (esim. todistajan kuuleminen)

• Tietojen kysyminen suullisesti tai papereiden katsominen

Henkilöntarkastus (Syvällisempi)

• Löytää kiellettyjä esineitä, aineita tai todisteita rikoksesta

• Lieväkin syy epäillä rikosta, josta maksimirangaistus on yli 6 kk vankeutta

• Vaatteiden, laukun tai taskujen tutkiminen fyysisesti

Sampsan iltafestivaalit ja väärinkäsitys

Sampsa, 24-vuotias opiskelija Tampereelta, oli ystäviensä kanssa musiikkifestivaaleilla, kun poliisi pysäytti hänet porttien ulkopuolella ja pyysi näyttämään henkilöllisyystodistuksen. Sampsa oli lukenut netistä, että poliisi ei saisi pysäyttää ketään ilman syytä, ja hän päätti kieltäytyä.

Tilanne kärjistyi nopeasti. Sampsa alkoi inttää oikeuksistaan ja kieltäytyi kertomasta edes nimeään, mikä sai poliisin epäilemään, että hänellä oli jotain salattavaa. Hänet ohjattiin sivuun ja poliisi ilmoitti, että hänet viedään asemalle, jos tiedot eivät löydy.

Silloin Sampsa tajusi, että hänen 'oikeustaistelunsa' oli pilaamassa koko illan. Hän rauhoittui ja kysyi lopulta asiallisesti pysäytyksen syytä. Kävi ilmi, että alueella oli juuri tapahtunut varkaus ja poliisi tarkisti kaikki Sampsan tuntomerkkeihin sopivat henkilöt.

Sampsa antoi nimensä, poliisi tarkisti tiedot radiolla minuutissa, ja Sampsa pääsi jatkamaan iltaansa. Hän oppi, että asiallinen kysyminen on tehokkaampaa kuin suora vastustaminen, ja säästyi 24 tunnin putkareissulta.