Saako postimerkkejä myydä?

Saako postimerkkejä myydä? No, saa kai, muttei ihan niin yksinkertaisesti kuin voisi kuvitella. Pitää oikein pysähtyä miettimään, että mitä tässä oikeastaan myy. Postimerkkejähän ei varsinaisesti omista, vaan myy tavallaan Postin palvelua – heidän nimissään! Ja voiko joku noin vain alkaa myymään toisen firman palveluita? Ei tietenkään. Jälleenmyyntioikeudet eivät ihan puissa kasva, ja koko touhu on rajattu Suomen sisälle.

Tuntuu vähän siltä, että olisin joku Postin pikkuruinen asiamies, vähän kuin se kioski nurkan takana, mutta vielä pienemmässä mittakaavassa. Muistan kerran, kun lapsena keräilin postimerkkejä. Olin niin innoissani niistä kaikista kuvista ja väreistä. Mietin silloin, että oispa mahtavaa omistaa kauppa, joka on täynnä postimerkkejä! Nyt ajattelen, että onneksi lapsuudenhaaveet eivät aina toteudu ihan sellaisenaan. Kuka nyt haluaisi kannella kaikkia niitä sääntöjä ja rajoituksia? Huhhuh!

Ja sitten se Suomen rajoitus… Eikö tosiaan voisi myydä vaikkapa ulkomaiselle keräilijälle harvinaista suomalaista postimerkkiä? Onko siinä oikeasti joku looginen selitys? No, en tiedä. Kai siinä on joku byrokraattinen juttu taustalla. Onneksi en ole haaveillut kansainvälisestä postimerkki-imperiumista! Olisikohan sellaiseen edes kysyntää? Veikkaan, että se homma olis aika paljon monimutkaisempi.