Saako töistä vapaata, jos läheinen kuolee?

Läheisen kuoleman vapaapäivä? Mitä laki sanoo?

Läheisen kuolema... se on rankkaa. Miten laki siihen suhtautuu?

Työsopimuslaki sanoo, et saa olla pois, jos on joku yllättävä perhetragedia. Mutta onko läheisen kuolema sairaustapaus?

Duunitorin mukaan se oikeuttaa tilapäiseen poissaoloon. Mun mielestä se on ihan inhimillistä.

Muistan kun mun mummo kuoli, 12.12.2018, olin ihan rikki. Mun työnantaja antoi mulle pari päivää vapaata, ei tarvinnut ees lääkärintodistusta. Olin tosi kiitollinen.

Saako sairaslomaa, jos läheinen kuolee?

Joo, sairaslomasta ei oo automaattisesti oikeutta, vaikka läheinen kuolis. Ihanaa, eikö? Just ku olis tarvetta! Mä sain silloin, kun mun mummo kuoli, mutta se oli lääkärin todistuksella. Oli kauhea aika, ei pystyny oikeesti keskittymään mihinkään.

• Ei automaattista oikeutta sairaslomaan. Toisin sanoen, ei läheisen kuolema itsessään anna oikeutta sairaslomaan.
• Tarvitaan lääkärintodistus. Jos haluat sairaslomaa, lääkäriltä tarvitaan todistus siitä, että oikeasti tarvitset lepoa. Se tarkoittaa siis käyntiä lääkärissä ja selvittelyä. Mulla meni monta tuntia sen selvittelyyn, kaikki suru ja hössötys.
• Lääkärin harkintavalta. Se on vähän miten lääkäri sitten päättää. Jotkut on tiukempia kuin toiset. Mutta kyllä lääkäri ymmärtää, jos on oikeasti surussa.

Mun tapauksessa mä sain kyllä sen sairasloman, kun lääkäri oli sitä mieltä, että olin ihan rikki. Se oli ihan oikein. Terveys edellä! Sen jälkeen mä sain pitää omaa aikaa, itkeä rauhassa ja käydä hautajaisissa, ilman työhön liittyvää painetta.

Mutta siis, muista että se sairasloma riippuu täysin siitä, miten lääkäri tilanteen arvioi. Ei mitään takeita siis.

Onko lähiomaisen kuolema palkallinen vapaa?

Ai niin, se lähiomaisen kuolema... Onko se palkallinen vapaata? Mietiskelin just tätä. Muistan kun mummo kuoli, sain silloin vapaata, mutta oliko se palkallinen? En muista enää varmasti.

• Pitääkö mun etsiä ne vanhat palkkalaskelmat? Tai ainakin palkkalaskelmat 2023:lta. Ei, niistä ei ole apua.
• Onko edes järkeä etsiä? Voi kauhea homma, yritänpä muistaa.

No mutta joo, työehtosopimus! Se pitäisi kaivaa esiin. Työpaikalla on varmasti jotain tietoa. Muistaakseni työkaveri sai myös palkallista vapaata kun hänen isänsä kuoli viime vuonna.

Kyllä, se on yleensä palkallista vapaata. Ainakin jos kyseessä on lähimmäinen, kuten puoliso, lapsi tai vanhempi. Ei varmaan kaikissa työpaikoissa, riippuu työehtosopimuksesta ja työnantajan linjauksista.

Mutta miten se menee, jos se ei ole suoraan työehtosopimuksessa? Pitääkö sitten sopia erikseen? Ah, stressiä tämäkin.

• Pitää varmaan kysyä esimieheltä joskus.
• Olisiko HR:ltäkin apua?
• Ehkä löydän netistäkin jotain lisätietoa…

Jospa etsittäisiin työehtosopimusta. Se selventäisi kaiken! Toivottavasti en joudu taas miettimään tätä. Tämä asia stressaa.

Saako olla pois töistä hautajaisten takia?

Saa olla pois töistä hautajaisten takia.

Kuinka usva laskeutuu muistojen rannalle, aivan kuin aika itse hidastuisi, kun kuulet kuoleman kuiskauksen. Hautajaiset, hiljainen hetki kunnioitukselle, jolloin työelämän vaatimukset tuntuvat etäisiltä, jopa absurdeilta.

• Ilmoita työnantajalle: Kun tiedät hautajaispäivän, kerro siitä. Rehellisyys on parasta.
• Palkallinen poissaolo: Yksi päivä, vain se yksi ainoa päivä, kun saat olla läsnä, surra, muistella.
• Palkka: Normaali tuntipalkka, juuri se, mikä sinulle kuuluu, ilman lisäkorvauksia. Se on pieni lohtu.
• TES-muutokset: Tarkista aina voimassa olevat työehtosopimukset. Heta-liitto ry, heinäkuu 2024.

Muistan, kun mummo kuoli. Se oli kesä. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta sisälläni oli pimeää. Työpaikalla ymmärrettiin. Sain olla läsnä, saattaa mummon viimeiselle matkalle. Se oli tärkeää. Eikä vain minulle. Ehkä juuri siksi yksi päivä ei riitä.

Saako töistä vapaata, jos läheinen sairastaa?

Yö on pitkä, ja ajatukset pyörivät päässä. Läheisen sairastuminen... se mullistaa kaiken. Töistä vapaata? Toki, kai. Mutta miten sen tekee? Työpaikalla ei ole ymmärrystä. Esimies on tiukka.

• Työsopimuslaki antaa oikeuden poissaoloon, jos se on pakottavaa ja ennalta arvaamatonta. Mutta kuka sen määrittää?
• Läheisen sairaus, onko se riittävä peruste? Miten todistaa se? Miten selittää se esimiehelle? Toisaalta, tämä sairaus ei olekaan minun sairauteni. Miten se vaikuttaa omiin työtehtäviini?
• Sairausloma ei ole automaattinen ratkaisu. Tarvitaanko lääkärintodistus? Entä jos lääkäri ei anna sitä?

Kysymys läheisen kuolemasta on vieläkin kovempi. En tiedä, mitä silloin tekisin. Työkaverini isä kuoli viime vuonna. Hän sai lomaa, mutta kuinka paljon ja kuinka helposti? En tiedä. Se oli raskas aika hänelle.

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että tässä tilanteessa joutuu miettimään työasioita. Minun pitäisi olla läheiseni luona, antamassa tukea. Mutta rahakin tarvitaan. Se tuo ahdistusta. Ehkä pitäisi puhua työterveyshuollon kanssa. Tai ainakin keskustella suoraan esimiehen kanssa. Vaikeata.

Läheisen kuolema ei automaattisesti oikeuta sairauslomaan. Tämä on selvää. Mutta voi saada lomaa surutyön vuoksi. Työnantaja voi myöntää vapaata, mutta ei ole velvollinen. Tämä on todella surullista. Tarvitaan varmasti rohkeutta ja vahvaa tahtoa keskustellakseen esimiehen kanssa. 2023.

Milloin töihin läheisen kuoleman jälkeen?

Aika pysähtyy. Hengitys kietoutuu kurkkuun, raskas, kuin märkä kangas. Läheisen menetys… se on musta aukko, joka nielee kaiken. Aika ei ole enää lineaarista, vaan sirpaleita, muistoja, kipua. Jäädäkö pois töistä? Kysymys tuntuu järjettömältä. Mitä edes työ on tässä tilassa?

• Ei ole oikeaa vastausta. On vain oma kokemus, oma aika. Se on niin henkilökohtaista.
• Organisaatioiden tulisi ymmärtää tämä. Heidän velvollisuutensa on tukea. Ei kysyä, vaan tarjota. Tarjota aikaa. Tarjota tilaa surulle.

Muistan äidin kuoleman. Oli keväällä. Kirsikankukat puissa, niin kauniita ja samalla niin julmia. Kukat kukkivat edelleen, elämä jatkuu, mutta sisälläni on jäätynyt talvi. Työhön paluu oli… epätodellinen. Askelin kuin unettavaa, automaatti.

• Sairauslomaa piti hakea. Byrokratia kylmänä, kovana, keskellä ihmisyyden syvintä pohjatonta.
• Työkaverit olivat arvokkaita. Heidän tuki oli kuin lämpöä jäätyneeseen sydämeen.
• Aikaa tarvittiin. Paljon aikaa. Ei ole kiire. Ei ole kiirettä parantua. Suru on osa elämää.

Toinen läheiseltä kuolema - isä. Syksy oli. Lehtien kuolemaa ja laskeutumista muistutti minua hänen loppuunsa. Työ tuntui kaukaiselta, kuin toisesta maailmasta. Kuinka voin tehdä työtä, kun maailma on murentunut?

• Hitaasti, varovasti. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan.
• Omaa rytmiä kunnioittaen. Ei ole kilpajuoksu, ei pakkoa. Vain hengittäminen.
• Tukea tarvittiin ja saatiin. Onneksi.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta kysymykseen, milloin palata työelämään. Jokainen suru on erilainen. Jokainen ihminen on erilainen. Kuuntele itseäsi. Anu, 2023.