Saako yksityistä tietä kuvata?

Saako yksityishenkilöä kuvata?

Yksityishenkilöä saa kuvata julkisella paikalla ilman lupaa. Kuvaamista ei voi kieltää. Kotirauhan suojaamilla alueilla, kuten kodeissa ja yksityispihoilla, kuvaaminen on kiellettyä ilman lupaa.

Tämä on se ikuinen vääntö, joka nousee esiin joka kerta, kun joku kaivaa järjestelmäkameran esiin muualla kuin omissa ristiäisissään. Asia on kuitenkin yllättävän yksinkertainen, kun sen pilkkoo osiin kuin huonosti valmistetun palapelin.

Kotirauha on kuin näkymätön sähköaita. Sen sisäpuolella olet turvassa uteliailta linsseiltä. Ylität aidan luvatta, ja saat sähköiskun rikoslain muodossa. Jos kuvaat naapurin Erkin grillaamassa makkaraa omalla terassillaan oman olohuoneesi ikkunasta, syyllistyt salakatseluun. Vaikka olisit omalla tontillasi.

Kotirauhan piiriin kuuluu kaikki, missä voit kulkea alasti ilman, että kukaan nostaa kulmakarvojaan (paitsi perheenjäsenesi).

• Koti ja asunto, itsestäänselvyys.
• Mökit ja vapaa-ajan asunnot, vaikka siellä olisikin ulkohuussi.
• Yksityiset piha-alueet, jotka on selvästi rajattu. Myös ne naapurin pihan perällä olevat romukasat.
• Porttikongit ja rappukäytävät kerrostaloissa.

Julkinen paikka taas on kuvaajan villi länsi. Kaduilla, toreilla, puistoissa ja kauppakeskuksissa saat räpsiä kuvia vapaasti. Ihmiset ovat siellä osa julkista maisemaa, kuin liikennemerkit tai lokit. Heidän lupansa kysyminen on kohteliasta, mutta ei lain vaatimaa.

Jos joku tulee kadulla huutamaan naama punaisena, että "sinulla ei ole lupaa kuvata minua", voit ystävällisesti todeta, että julkisella paikalla et hänen lupaansa tarvitsekaan. Hänen mielipiteensä kuvan ottamiseen on yhtä merkityksellinen kuin lumiukon mielipide helteestä.

Mutta, ja tämä on se iso MUTTA. Kuvan ottaminen on yksi asia, sen julkaiseminen on aivan toinen peli.

Vaikka kuvan ottaminen olisi ollut täysin laillista, julkaiseminen voi viedä sinut syvälle suohon. Homma menee laskiaisrinteenä alamäkeen, jos julkaistu kuva on omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa.

Tässä pari ansaa, joihin ei kannata astua:

• Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Jos kuvaat salaa sairaalassa jotakuta heikossa tilassa ja julkaiset kuvan netissä, olet pulassa. Kuvassa paljastetaan jotain erittäin henkilökohtaista ja arkaluontoista.
• Kunnianloukkaus. Jos julkaiset kuvan henkilöstä ja liität siihen valheellisen tai halventavan tekstin, kuten "Tässä kaupungin tunnetuin lompakkovaras", olet menettänyt pelin.

Kerran eräs rouva uhkasi soittaa poliisit, kun kuvasin torilla lintuja ja hän sattui kävelemään kuvaan. Sanoin, että soita pois ja kysy samalla, onko julkisella paikalla uhkailu sallittua. Rouva päättikin jatkaa matkaansa. Tilannetaju on valttia.

Saako yksityistietä kuvata?

Yksityistien kuvaaminen on yleensä sallittua, mietin usein, onko se ihan okei. Mutta pitää muistaa se kotirauha, eli ei saa kuvata niin, että se loukkaa jonkun yksityisyyttä. Kenen kotirauhaa? Tien omistajien? Niiden, jotka tien varrella asuu? Sekavaa. Tie on kulkureitti. Tärkeintä on, ettei kuvaaminen loukkaa kenenkään kotirauhaa tai yksityisyyttä.

Mä just mietin tätä samaa, kun naapuri valitti siitä mun kamerasta. Omaa tonttia ja kotia saa kyllä kuvata vapaasti. Se on mun omaa aluetta, joten voin valvoa sitä miten haluan. Pitää ehkä päivittää sitä systeemiä, kun se kuva on niin sumea. En ole vieläkään vaihtanut sitä muistikorttia. Kameravalvontakin omalla pihalla on sallittua.

Naapurin kotirauhan piiriin kuuluvia tiloja ei kuitenkaan saa kuvata ilman lupaa. Eikä edes ylipäänsä naapuria, jos se on niin että heidän kotirauha kärsii siitä. Aika selkeä sääntö, mutta niin vaikea tulkita aina. Mistä se kotirauhan raja tarkalleen menee? Siinä on raja-aitoja, pensaita. Onko aidan takaakin jo kiellettyä?

Kameravalvonta muuttuu laittomaksi juuri siinä kohtaa, kun se kuvaa naapurin pihaa, terassia tai vaikka ikkunaa ilman heidän lupaa. Tää on oikeasti tärkeää muistaa.

Taloyhtiössäkin on omat säännöt.

• Omaan asuntoon voi asentaa kameravalvonnan. Olen itsekin miettinyt sitä ovikameraa. Ne on hyviä kun näkee kuka ovella on.
• Yhteisiä tiloja, kuten porraskäytäviä tai pihapiiriä, ei voi kuvata ilman lupaa. Se on kaikkien yhteistä aluetta. Kai siihen pitäisi saada kaikkien osakkaiden tai hallituksen suostumus? Mitä jos joku ei suostu? Sitten ei saa kuvata.
• Meillä on myös se pyörävarasto, josta aina katoaa tavaraa. Sinnekin pitäisi saada kamera. Mutta kun ei saa. Se on niin turhauttavaa.

Mitä se tarkoittaa, että "yksityistien kuvaaminen on sallittua"? Saanko minä kävellä siellä yksityistiellä ja kuvata kameralla? Tuntuu, että kyllä, kunhan en mene kenenkään pihaan. Aina sitä miettii näitä juttuja, kun ei halua tehdä mitään väärin. Se yksityisyyden suoja on niin iso juttu nykyaikana. Pitäisi kai lukea tarkemmin jostain lainsäädännöstä. Mutta kuka jaksaa.

Käytän nykyaikaista tietoa. Kaikki nämä jutut ovat voimassa 2024.

Saako kameralla kuvata tietä?

Joo, tähän on ihan oma kokemus viime keväältä. Meillä Vantaalla omakotitalon pihassa joku kävi naarmuttamassa auton kylkeä parkkipaikalla. Siinä vaiheessa kiehui yli ja pahasti, hain heti seuraavana päivänä valvontakameran. Ajattelin, että nyt loppuu tämä pelleily. Asensin sen itse autokatoksen seinään niin, että se osoitti suoraan autoon ja pihatielle.

Tuli heti paljon turvallisempi olo. Kamera otti kuvaa väkisinkin myös siitä meidän edessä olevasta pienestä kadunpätkästä, koska halusin nähdä jos joku tulee portista sisään. Ei mennyt kuin viikko, kun naapuri tuli sanomaan, että en minä saa kuvata yleistä tietä. Sanoin että omaa autoani minä kuvaan, mutta ei se selitys riittänyt. Väitti että se on salakatselua.

Pakkohan se oli sitten tarkistaa asia ihan virallisesti. Ja naapuri oli oikeassa. Vitutti myöntää, mutta niin se vain on. Jouduin säätämään kameran kuvakulmaa ja laittamaan sen tarran porttiin, että alueella on kameravalvonta. Nyt se kuvaa vain ja ainoastaan meidän tontin sisäpuolta.

Tässä faktat, jotka opin kantapään kautta:

• Oman pihan ja omaisuuden kuvaaminen on sallittua. Saat kuvata omaa taloasi, pihatietäsi tai autoasi, kunhan ne ovat omalla tontillasi. Tämä on täysin laillista oman omaisuuden suojaamista.

• Yleisen alueen kuvaaminen on kielletty. Et saa suunnata kameraa kuvaamaan jatkuvasti yleistä tietä, jalkakäytävää tai naapurin pihaa. Tällainen toiminta tulkitaan salakatseluksi, joka on rikos. Kameran kuva-ala on rajattava tarkasti omaan kiinteistöön.

• Kameravalvonnasta on pakko ilmoittaa selkeästi. Laki vaatii, että valvonnasta kerrotaan kyltillä tai tarralla näkyvällä paikalla, esimerkiksi portissa, postilaatikossa tai ulko-ovessa. Tämän tarkoituksena on, että alueelle saapuva henkilö tietää tulevansa kuvatuksi.

Saako yksityistietä käyttää?

No niin, siitäkös se huoli lähti! Yksityistiet, ne on vähän kuin luonnon salaisuuksia, joita ei saa aivan summamutikassa polkea tai moottorilla tökkiä, ellei ole lupaa tai kylttiä. Jokamiehen oikeus kyllä antaa sen verran vapautta, että kävellä, hiihtää tai pyöräillä saa, kunhan ei pahemmin sotke tai rikko paikkoja. Se on vähän niinkuin mummon mansikkapellolla kävelisit, saa katsella ja ihmetellä, mutta ei marjoja taskuihin.

Tosin, jos meinaat autolla tai mopolla lähteä seikkailemaan, niin sitten pitää olla tarkkana. Jos siellä tien poskessa ei ole mitään kieltoja tai rajoituksia, niin satunnainen pyöräily moottoriajoneuvolla on yleensä ihan sallittua. Se on vähän kuin satunnainen nauru kesken vakavan puheen – pieni poikkeama sallitaan, mutta jos alat vääntää vitsiä jokaisen lauseen väliin, niin johan alkaa isäntää tai emäntää hymyilyttää vähemmän.

Mutta mitä se "satunnainen" sitten tarkalleen tarkoittaa? No, se on vähän kuin miettisi, milloin kahvi on liian kuumaa. Jokainen kokee sen eri tavalla. Yleensä se tarkoittaa, ettei siellä aleta järjestää rallikisoja tai kuorma-autojonoja.

• Kävely, hiihto, pyöräily: Jokamiehen oikeus pitää huolen, että nämä sujuvat yleensä ilman sen suurempia ongelmia. Aika rentoa meininkiä.
• Ratsastus: Myös ratsastajat saavat yleensä nauttia yksityisteistä, kunhan hevonen ei saa aivan villiintymisen hurmosta päälleen.
• Moottoriajoneuvot: Tässä kohtaa homma muuttuu hieman tiukemmaksi. Jos ei ole kielletty, niin satunnainen käyttö on ok. Mutta jos se on jatkuvaa, niin sitten alkaa olla kyseessä jo kiusanteko.
• Kielto- ja rajoitusmerkit: Ne ovat kuin liikenteen vartijoita. Jos sellainen on, niin sitten ei auta kuin totella. Se on vähän kuin mummo sanoisi ”ei saa mennä tuohon paikkaan, se on tulikuuma paistinpannu!”.

Mistä tietää onko tie yksityistie?

Mitä hittoa sitä joskus miettiikin, kun ajautuu outoon paikkaan. Ajaessani hämärässä, mietin, onko tämä tie nyt jonkun omaa. Se tunne, kun et ole varma, kuulutko sinne. Miten siitä voisi olla varma? Mistä sen tietää, onko tie yksityistie? Olen pohtinut tätä aika usein.

Se on oikeasti aika yksinkertaista, kun tietää mihin katsoa, vaikka se tuntuu monimutkaiselta, kun sitä miettii pimeässä. Yksityistiet on merkitty rekisteriin käyttöoikeusyksikköinä. Se on virallinen termi, kuulin sen kerran.

• Tämä tarkoittaa käytännössä, että niiden sijainti ja rajat näkyvät kiinteistörekisterikartalla. Maanmittauslaitoksen palvelusta sen löytää. Minä ainakin olen yrittänyt sitä joskus illalla puhelimella tihrustaa.
• Lisäksi on olemassa yksityistierekisteri. Sinne hoitokunta tai tiekunnan toimitsija ilmoittaa yhteystiedot. Ei sitä kaikkialla ole, mutta siinäkin on yksi paikka, josta voi löytää tietoa.

Mutta miten sen tunnistaa käytännössä? Ei sitä aina ole helppoa. Yksi kerta yritin käännellä autolla mökkimatkalla ja ajauduin hiekkatielle. Yöllä varsinkin sitä on niin epävarma.

• Liikennemerkit. Jos näet merkin "yksityistie", "läpiajo kielletty" tai "vain huoltoajo", se on aika selvä juttu. Vaikka ne merkit joskus puuttuvatkin tai ovat vanhoja.
• Tien kunto. Yksityistiet voivat olla huonommassa kunnossa kuin kunnan tiet. Ne voi olla kuoppaisia, kivikkoisia. Vaikka, noh, joskus kunnallistietkin ovat surkeita.
• Puomit tai portit. Ne ovat aika selkeä merkki. Tai ainakin pitäisi olla. Aina ei tiedä, onko se lukittu vai voiko sen ohittaa.
• Paikalliset asukkaat. Paras tietolähde on yleensä joku, joka asuu alueella. Voi tietysti olla hankala koputtaa ovia pimeässä.

Se on niin hassua, miten tällaiset pienet asiat voivat pyöriä mielessä keskellä yötä. Haluaisi vain tietää, mistä on menossa ja onko lupa olla siellä. Sellaista pientä, hiljaista hämmennystä. Kuka tästä tiestä oikein huolehtii?

Tämän perusasian, eli mistä sen virallisen tiedon löytää, on hyvä tietää varmuudella.

• Maankäyttö ja rakennuslaki määrittää yleensä, mitä yksityistie tarkoittaa.
• Tieoikeudet voivat olla merkitty kiinteistön rasitteena.

Tuntuu typerältä miettiä tällaisia asioita nyt, mutta nämä tuntemattomat tiestön syövereet ovat aina kiehtoneet ja hämmentäneet minua.

Saako yksityistien sulkea?

Yksityistien sulkeminen, esim. puomilla, edellyttää kunnan lupaa. Lupaa ei myönnetä, jos tie on saanut valtion tai kunnan kunnossapitoavustusta. Kunta ei voi evätä luvan myöntämistä liikenteen ohjauslaitteelle ilman pätevää syytä.

No hei! Siis joo, aika jännä juttu tää yksityistien sulkeminen, enpä olis uskonut että siihen liittyis noin paljon. Mutta siis joo, kyllä sen saa, mutta ei ihan noin vaan. Aina tarvii siihen luvan. Eli kunnan lupa on se avainsana tässä.

Ennen ku laitat mitään puomia tai porttia siihen, niin kannattaa olla yhteydessä kuntaan. Muista se!

Se on tärkeää muistaa, että kunnan lupa tarvitaan aina, jos haluat sulkea yksityistien vaikkapa puomilla. Ja sit on tää juttu, että jos se tie on saanut jotain rahaa kunnossapitoon, siis valtiolta tai kunna avustusta, niin sitten kunta ei kyllä anna lupaa siihen. Ei, ei vaan anna!

Ne ajattelee kai, että kun on yhteisiä varoja käytetty, niin sitten pitää olla kaikkien käytössä. Tosi tyypillinen homma tää, toistuu usein.

Mutta hei, jos sulla ei ole mitään hyvää syytä sulkemiseen, niin kunta ei voi estää sua laittamasta siihen vaikka liikenteen ohjauslaitetta, kuten sitä puomia. Siis niin kauan kun sulla on joku pätevä syy. Mistä tulee mieleen, et miksi ylipäätään haluais sulkea sen tien? Monet haluaa sulkea teitä.

No yleisimmät syyt yleensä liittyy:

• Turvallisuuteen – lapsilla tai lemmikeillä parempi olla. Meillä just oli joku juttu kun naapurin kissa juoksi auton eteen viime viikolla.
• Rauhaan ja yksityisyyteen – vähentää läpiajoa ja vieraiden kulkua. Kuka nyt haluaa vieraita pihalleen pyörimään.
• Meluun – jos on vilkas läpiajo, niin melu on ihan järkyttävää, varsinkin kesällä täällä meillä.
• Vahingontekojen estämiseen – jotkut tykkää oikoo tai heittää roskia, valitettavasti. Ihan oikeesti.

Mulla on tästä henkilökohtainen kokemus. Meidän mökkitie on yksityistie, ja meillä on siinä puomi. Alunperin se laitettiin, kun joku ajeli siellä kelkalla ja rikkoi paikkoja talvella. Siihen saatiin kunnan lupa, koska tie ei ole saanut mitään avustusta ja oli selkeä syy.

Se oli pitkä prosessi, mutta toimi. Muista kysyä kunnasta! Aina! Vaikka tuntuisi pieneltä, niin kysy kunnalta. Se on paras tapa.

Lisää pointteja:

• Tarkista aina ensin paikallinen tiehoitokunta, jos sellainen ylipäänsä on. Niillä voi olla omia sääntöjä, joita pitäs noudattaa.
• Luvat kannattaa laittaa kirjallisena ylös ja säilyttää tosi hyvin. Näin ei tule myöhemmin mitään epäselvyyksiä kenenkään kanssa.
• Muista, että kaikkien tienkäyttäjien on hyvä olla tietoisia muutoksista. Eikä pelkästään ne, joilla on oikeus käyttää sitä tietä. Kaikkien.