Voiko hoidosta kieltäytyä?

Oikeus kieltäytyä hoidosta

Suomessa terveydenhuollon lähtökohtana on potilaan itsemääräämisoikeus. Tämä tarkoittaa, että jokaisella potilaalla on oikeus tehdä itseään koskevia päätöksiä, mukaan lukien oikeus kieltäytyä hoidosta joko kokonaan tai osittain.

Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta riippumatta siitä, onko kyseessä lääkinnällinen toimenpide, lääkitys tai muu hoito. Tämä oikeus perustuu perustuslakiin ja potilaslakiin. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että hoidosta kieltäytymisellä voi olla seurauksia potilaan terveydelle.

Mitä tehdä, jos potilas kieltäytyy hoidosta?

Hoidosta kieltäytyminen on aina potilaan oikeus, mutta se ei tarkoita sitä, että terveydenhuollon ammattilaiset vain hyväksyisivät päätöksen ilman keskustelua. On tärkeää, että hoitohenkilökunta:

1. Varmistuu, että potilas ymmärtää hoitonsa merkityksen ja riskit sekä hoidosta kieltäytymisen mahdolliset seuraukset. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kieltäytyminen voi johtaa potilaan tilan vakavampaan heikkenemiseen tai jopa kuolemaan. Keskustelussa on tärkeä käyttää selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja varmistua siitä, että potilas on kykenevä tekemään päätöksen omasta puolestaan.
2. Tarjoaa potilaalle tietoa vaihtoehtoisista hoitomuodoista, mikäli niitä on. Vaikka jokin hoito ei sopisikaan potilaalle, voi olla olemassa muita vaihtoehtoja, jotka voivat auttaa.
3. Kunnioittaa potilaan päätöstä, vaikka se olisi eri kuin hoitohenkilökunnan suositus. Vaikka hoitohenkilökunta olisikin eri mieltä potilaan kanssa, on tärkeää kunnioittaa hänen itsemääräämisoikeuttaan.
4. Dokumentoi hoidosta kieltäytymisen huolellisesti potilasasiakirjoihin. Dokumentaation tulee sisältää tiedot keskustelun sisällöstä, potilaan antamasta perusteluista kieltäytymiselleen ja siitä, että hänelle on kerrottu hoidosta kieltäytymisen mahdollisista seurauksista.

Hoidosta kieltäytyminen ei ole aina lopullinen päätös. Potilas voi aina muuttaa mieltään ja pyytää hoitoa myöhemmin. Onkin tärkeää, että hoitohenkilökunta on avoin keskustelulle ja tukee potilasta hänen päätöksessään riippumatta siitä, millaisen päätöksen hän tekee.