Voiko poliisi viedä kotiin?

Mihin tilanteisiin poliisi voi kuljettaa henkilön kotiin Suomessa?

Muistan erään kesäkuun illan 2018 Kalliossa. Poliisi toi tuttavan ihan oven pieleen. Se oli aika harvinaista yleensä he vievät selviämisasemalle, mut tällä kertaa kai he tiesivät missä hän asuu ja kunto oli niin huono ettei olis päässy ite.

Olen huomannut että tällaista tapahtuu joskus kun kyse on esimerkiksi alaikäisistä. Kerran vuosia sitten, marraskuisena iltana 2015, näin kun parikymppinen nuorukainen, todella päihtynyt, avustettiin poliisin kyydillä Hakaniemen rannasta suoraan omaan rappukäytävään. Kaverilla oli avaimet, muttei olis saanut niitä käytettyä ilman apua.

Se on aika inhimillistä toimintaa mun mielestä. He varmistivat että kaveri pääsi turvallisesti sisälle eikä jäänyt pakkaseen. Eli kyse on selvästi turvallisuudesta ja siitä, ettei ihminen vaaranna itseään. Poliisi toimii tällöin apuna, ei niinkään rankaisevana.

Tietysti poliisi tulee kotiin myös ihan eri syystä, niinku kotietsinnälle, jos he epäilevät rikosta. Se ei ole sitä kuljetusta, mutta heidän läsnäolonsa kodissa on selkeää. Muistan kun siskoni asunnossa käytiin katsomassa, naapuri oli tehnyt jonkun ilmoituksen jostain häiriöstä, mut se ei silloin liittynyt varsinaisesti kuljetukseen, vaan selvitystyöhön paikan päällä. Lokakuussa 2019 se oli, Helsingin Alppilassa.

Millä perustein kotietsintä?

Kotietsintä edellyttää perustellun syyn epäillä rikoksesta, josta säädetty rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Lisäksi tarvitaan etsintämääräys, joka voi olla kirjallinen tai suullinen. Aikarajoitukset: sitä ei saa suorittaa kello 21 ja 06 välisenä aikana, paitsi jos siihen on erityinen syy. Poliisin on pyynnöstä esitettävä virkamerkkinsä.

Tämä on perusrunko, mutta syvemmälle mentäessä ymmärtää, että kyse on merkittävästä puuttumisesta yksityisyyteen. Koti on monelle viimeinen linnake, henkilökohtaisen vapauden symboli. Siksi tällaisten toimenpiteiden, kuten kotietsinnän, on perustuttava vankkoihin lainmukaisiin periaatteisiin. Kyse ei ole vain byrokratiasta, vaan oikeusvaltion perusperiaatteiden noudattamisesta.

Mitä se "perusteltu syy" oikeasti tarkoittaa? Ei pelkkä mutu. Tarvitaan konkreettisia faktoja tai havaintoja, jotka viittaavat siihen, että rikos on tapahtunut ja että kotietsinnällä saadaan selville tietoa tai esineitä, jotka edistävät rikoksen selvittämistä. Esimerkiksi puhelut, valvontakamerakuvat tai rikostutkinnan aikana saadut lausunnot voivat luoda tämän perustelun.

Ja se etsintämääräys. Kuka sen antaa? Yleensä sen antaa esitutkinnan johtaja, eli poliisin päällikkö, tai syyttäjä. Joskus jopa tuomari, erityisesti jos kyseessä on suurempi tai monimutkaisempi tapaus. Hätätilanteessa, jos rikos on juuri tapahtunut ja todisteet ovat vaarassa hävitä, kotietsintä voidaan tehdä myös ilman määräystä, mutta se vaatii jälkikäteen hyvän perustelun ja hyväksynnän. Tämä on se harmaa alue, jossa laki koettelee ihmisen painetta.

Mitä kaikkea sitten saa etsiä? Etsinnän laajuus on rajattu. Poliisi etsii yleensä tiettyjä esineitä tai todisteita, jotka liittyvät epäiltyyn rikokseen. Se tarkoittaa, että koko asuntoa ei saa myllätä ylösalaisin huvin vuoksi.

• Rikokseen liittyvät esineet: Esim. varastetut tavarat, huumeet, aseet.
• Asiakirjat tai digitaalinen data: Puhelintiedot, tietokonetiedostot, muistitikun sisältö, jos ne liittyvät rikokseen.
• Todisteet: Kaikki, mikä voi auttaa rikoksen selvittämisessä.

Entä omat oikeudet siinä tilanteessa? Ne ovat olennaisen tärkeitä muistaa, vaikka tilanne olisi stressaava.

• Oikeus olla läsnä: Voit pyytää olla paikalla, kun kotiasi tutkitaan.
• Oikeus todistajaan: Voit pyytää läsnä olevan henkilön todistajaksi, jos sellainen on saatavilla.
• Oikeus avustajaan: Saat ottaa yhteyttä lakimieheen. Tämä kannattaa aina tehdä. Älä anna periksi tältä osin.
• Pöytäkirja: Poliisin on laadittava pöytäkirja etsinnästä, johon kirjataan kaikki löydökset. Saat kopion.

On kiehtovaa pohtia tätä ikiaikaista jännitettä: yksilön oikeus koskemattomuuteen ja valtion välttämätön tarve turvata yhteiskuntarauha. Missä menee raja? Lainsäätäjä on pyrkinyt löytämään tasapainon, mutta viime kädessä jokainen tapaus on ainutlaatuinen. Kotietsintä on valtava vallankäytön instrumentti, jonka on pysyttävä tiukasti lain rajoissa. Se on yksi niistä hetkistä, jolloin laki todella astuu elävään elämään, ei vain paperille.

Saako poliisi tehdä valemyynti?

Poliisi ei saa tehdä valemyyntiä. Tämä on kategorisesti kiellettyä, koska se katsotaan yllytykseksi rikokseen, eli provokaatioksi. Poliisilla on sen sijaan oikeus valeostoon, joka on juridisesti ja toiminnallisesti täysin eri asia.

Tässä on kyseessä merkittävä periaatteellinen ero. Valeostossa poliisi reagoi olemassa olevaan rikolliseen tarjontaan. Valemyynnissä poliisi loisi itse rikoksen kohteen ja tarjoaisi sitä, mikä ylittäisi hyväksyttävän rajan. Se olisi agent provocateur -toimintaa, joka on Suomen oikeusjärjestelmässä kielletty.

Akateemisesta näkökulmasta tarkasteltuna valeosto on Poliisilaissa määritelty salainen pakkokeino. Sen käyttö on tarkkaan säänneltyä, eikä sitä voi tehdä kevyin perustein. Kyseessä on viimekätinen keino, kun muita, avoimempia menetelmiä ei ole käytettävissä.

Poliisilain 5 luvun 35 § mukaan valeoston edellytykset ovat selkeät. Ne ovat:

• Rikoksen vakavuus: Toimenpiteen tulee kohdistua rikokseen, josta ankarin säädetty rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.
• Poikkeus: Valeosto on sallittu myös varkaus- tai kätkemisrikoksen estämiseksi, vaikka rangaistusasteikko ei aina ylittäisikään kahta vuotta. Tämä on käytännönläheinen lisäys esimerkiksi ammattimaisen varastetun tavaran kaupan torjuntaan.
• Välttämättömyys: Toimenpiteen on oltava ehdottoman välttämätön rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi.
• Päätösvalta: Päätöksen valeostosta tekee aina korkea-arvoinen poliisiviranomainen, kuten poliisipäällikkö. Tavallinen kenttäpoliisi ei voi tehdä tällaista päätöstä itsenäisesti.

Filosofisella tasolla tämä heijastaa valtion ja yksilön välistä suhdetta. Valtio ei saa aktiivisesti houkutella kansalaisiaan rikoksiin paljastaakseen heidän taipumuksensa. Sen tehtävä on puuttua jo olemassa olevaan tai suunnitteilla olevaan rikollisuuteen. Valeoston logiikka on, että rikos olisi tapahtunut joka tapauksessa – poliisi vain asettuu ostajan rooliin.

Valeostoa ei myöskään pidä sekoittaa peitetoimintaan, joka on vielä raskaampi ja pitkäkestoisempi toimenpide. Peitetoiminnassa poliisi soluttautuu järjestäytyneeseen rikollisryhmään, ja siihen vaaditaan tuomioistuimen lupa. Valeosto on yksittäinen, rajattu toimenpide. Asuin kerran Kalliossa kerrostalossa, jossa poliisi teki ison huume-etsinnän. Naapurit spekuloivat viikkoja, oliko kyseessä ollut pitkäaikainen peitetoiminta vai nopea valeostoon perustuva isku.

Miksi poliisi käy kotona?

Poliisi tulee kotiin kotihälytyksen vuoksi. Yleisimmät syyt ovat perheväkivalta, metelöinti tai muu häiriökäyttäytyminen, sekä naapuririidat.

Poliisin toimivalta yksityiskodissa on tarkasti säänneltyä. Perustuslaillinen kotirauhan suoja on periaate, josta poikkeaminen vaatii laissa määritellyn perusteen. Tämä on oikeusvaltion kulmakivi. Poliisin saapuminen on aina merkki siitä, että jokin yhteiskunnallinen normi tai turvallisuusraja on ylitetty.

Interventio yksityiseen tilaan tapahtuu usein Poliisilain 2 luvun 2 §:n nojalla, joka oikeuttaa toimenpiteisiin henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan välittömän vaaran torjumiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa juuri niitä tilanteita, joissa naapuri soittaa hätäkeskukseen asunnosta kuuluvan väkivallan äänien vuoksi.

On filosofisesti mielenkiintoista, miten kodin, tuon yksityisyyden viimeisen turvasataman, kynnys madaltuu yhteiskunnan muuttuessa. Poliisin rooli on siirtynyt julkisen järjestyksen valvonnasta yhä enemmän yksityisen piirin kompleksisten ongelmien selvittäjäksi.

Poliisipartion saapumiseen kotiovelle on lukuisia syitä, jotka voidaan luokitella seuraavasti:

• Kotihälytykset: Ylivoimaisesti yleisin syy. Näihin lukeutuvat perheväkivalta, meluaminen, naapurien väliset konfliktit ja yleinen häiriökäyttäytyminen.
• Virka-apu: Poliisi avustaa muita viranomaisia, kuten sosiaalityöntekijöitä lastensuojelutehtävissä, ensihoitoa potilaan tavoittamisessa tai eläinsuojeluviranomaisia. Tämä on valtava, näkymätön osa poliisityötä.
• Kotietsintä ja takavarikko: Rikostutkintaan liittyvät toimenpiteet, jotka vaativat tuomioistuimen luvan, ellei kyseessä ole kiinniotto itse teosta.
• Huoli-ilmoitukset: Kun on syytä epäillä, että asukas on avun tarpeessa, vaaraksi itselleen tai ei kykene huolehtimaan itsestään. Poliisi tekee tilannearvion.
• Kuolemansyyn selvittäminen: Poliisi tutkii kaikki kotona tapahtuneet odottamattomat kuolemantapaukset.
• Aseiden säilytyksen tarkastukset: Aselupaviranomainen voi tarkastaa, että ampuma-aseita säilytetään asianmukaisesti. Nämä ovat usein ennalta sovittuja.

Serkkuni työskentelee poliisina Pirkanmaalla, ja hänen mukaansa tehtävien luonne on muuttunut radikaalisti. Yhä useampi kotikäynti liittyy nykyään mielenterveysongelmiin tai syrjäytymiseen. Poliisi on se viimeinen taho, joka paikalle kutsutaan, kun muut tukiverkot pettävät.

Se vanha mielikuva poliisista, joka tulee sakottamaan väärin pysäköidystä autosta kerrostalon pihalla, on jo kaukaista historiaa. Pysäköinninvalvonta on siirtynyt kunnille ja yksityisille yrityksille. Poliisiresurssit kohdennetaan nyt sinne, missä uhka kohdistuu ihmiseen, ei peltiin. Ja hyvä niin.