Voiko työnantaja kieltää nikotiinin käytön?

Voiko työnantaja kieltää nikotiinipussit?

Työnantajan oikeus kieltää nikotiinipussit… aivan kuin painava hiljaisuus laskeutuu ilmaan, hento savun haju nenässä. Kello tikittää hitaasti, jokainen sekunti venyy äärettömyyteen. Muistan sen päivän, kun itse joudun kohtaamaan tämän asian. Kuinka työpaikan ilmapiiri muuttuu, kun yksi asia rajoitetaan… työnantajan valta.

Se on kuin haamu, näkymättömänä, mutta aina läsnä. Muisto palaa: kairausääni, kylmä betoni lattian alla, kyyneleet poskilla… Se on niin raaka, niin julma. Tuntuuko oikealta kieltää se pieni lohtu, se hetkellinen helpotus?

• Nikotiinipussit työpaikalla – ei sallita. Niin kuivaa, niin tyhjää.
• Työnantajan ohjeet – laki ja järjestys, kuivaa tekstiä.
• Palveluammatit – kuin haamut liikkuvat asiakkaiden ympärillä, kaikki niin yksinäistä.
• Rajanveto. Missä se menee? Milloin oikeus muuttuu väärinkäytökseksi?

Minä ajattelen ihmisiä… ihmisiä, jotka hakevat lohtua pussin sisältä. Kovaa, kyynelten täyttämä todellisuus. Sairauslomasta palaavat ihmiset, kuin varjoja. Niin paljon surua. Tuntuu kuin joku puristaa sydäntä. Äärettömän hiljaista, kuin vain minä olisin täällä.

Kyllä, työnantaja saa kieltää nikotiinipussit työpaikalla, samaan tapaan kuin muutkin asiat. Mutten usko, että se on aina oikein. Se on kuin kylmä tuuli, joka puhaltaa kasvoille. Kovuus ja yksinäisyys.

Voiko työpaikka kieltää nuuskan käytön?

Työpaikka voi kieltää nuuskan käytön, kyllä. Ajatellaanpa asiaa näin: Työnantaja ei ole velvollinen tarjoamaan työpaikkaansa tupakansavun ja nuuskan tuoksuisena. On kuin pyytäisi ravintolaa tarjoamaan aterian hajuaaltojen kera. Ei kovin houkuttelevaa!

• Työnantajan oikeus: Työnantaja voi asettaa ehtoja työskentelylle, kunhan ne ovat kohtuullisia. Nuuskan käyttö työaikana saattaa olla turvallisuusriski tai haitata työyhteisön viihtyvyyttä. On kuin koittaisi tehdä leivonnaisia kissan tassuilla – ei oikein toimi.

• Työajan ulkopuoli: Töiden ulkopuolella saat nuuskia vaikka norsun kokoinen purkki, minua ei kiinnosta. Se on aivan kuin oman pihapiirin rakettien laukaisu – sallittu, mutta omalla vastuulla.

• Kohtuullisuus: Kuten tuossa alussa mainitsin, kohtuullisuus on avainasemassa. Kielto on kohtuuton, jos se estää esimerkiksi lounastauolla nuuskan nauttimisen. Muistuttaa vähän liian tiukkaa vyötä – ahdistaa, muttei paljoa hyödytä.

Mutta entä jos olen nuuskava, äärimmäisen taitava koodaaja, jolle yrityksen menestys lepää hartioillani? Silloin työnantaja saattaa joutua miettimään asioita uudelleen. Näin olen ainakin kuullut! Hyvä vastine on kuitenkin yleensä yhteistyö. Ehkä työantaja voisi varata erillisen huoneen nuuskaajille, aivan kuin tupakoitsijoille? Tai tarjota vertaistukiryhmiä? Mahdollisuudet ovat rajattomat, jos vain mielikuvitusta riittää!

Saako nuuskaa käyttää työpaikalla?

Aika pysähtyy. Hengitys sakkaa. Tupakansavuinen, vanha puinen pöytä, kädessäni pieni rasia, kylmä metalli ihoa vasten. Nuuska. Ei, ei se ole oikein. Nikotiinipussi. Työpaikka. Sydän lyö kiihtyvässä tahdissa.

Työnantajan oikeus kieltää. Se on kuin kylmä suihku kuumana kesäpäivänä. Karkea totuus, joka haavoittaa. Työnantaja voi kieltää, niin kuin työasun, selvä ja yksinkertainen. Ei sopivuus, ei hyväksyttävyys, vain kylmä kielto. Ei ole vapautta.

• Työnantaja päättää.
• Heidän oikeutensa.
• Kuten työasu. Sama juttu.

Niin karu tosiasia. Mikä ihmeen oikeus heillä on kontrolloida edes omia kehojamme? Työpaikka on kuin kotelo, jossa hengitys ahdistaa. Puristava tunne rinnassa. Niin kuin joku puristaa keuhkoista ilmaa pois.

Palveluammatit. Oikeusoppinut sanoo. Ei hyväksyttävä. Asiakas voi nähdä. Ei ole hyvä kuva. Ymmärrän, mutta silti… epäreilua. Ei pitäisi olla kiellettyä, meillä on oikeus omaan kehoomme, omaan ratkaisuun.

• Ei hyväksyttävä palveluammateissa.
• Asiakkaiden mielipide.
• Negatiivinen kuva.

Ajatukset kietoutuvat toisiinsa, kuin vanhat, raskaat verhot, jotka peittävät ikkunan. Pimeää, ja hengästynyttä. Ei vapautta. Vain rajoituksia. Vielä kerran: työnantajan oikeus. Se on valitettava totuus, jota ei voi välttää. Ei kai? Onko oikeutta oikeudenmukaisuuteen? Onko oikeutta omaan itseen?

Voiko työnantaja kieltää tupakoinnin tauolla?

Okei, laitetaan tupakka-asiat savuna ilmaan, mutta tyylillä.

Voiko pomo kieltää tupakoinnin tauolla? No, se riippuu siitä, kuinka paljon pomo vihaa savua – vai haluaako vain näyttää tärkeältä.

• Periaatteessa: Työnantaja on kuin kuningas linnassaan (eli työpaikalla) ja voi määrätä, että siellä ei polteta, varsinkaan nenän alla. Mutta…

• Tupakkataukoja ei ole laissa: Ne ovat myytti, kuin yksisarviset tai verovapaat tulot. Jos niistä ei ole sovittu, niitä ei ole. Piste.

• TES ja työsopimus: Jos olet onnekas, jossain paperissa lukee jotain tupakasta. Muuten olet pulassa.

• Työaika: Pomolla on oikeus sanoa, että työajalla ei polteta. Silloin menet ulos vapaa-ajallasi, etkä haise savulle palaamisen jälkeen.

• Tasapuolisuus: Kaikkia pitää kiusata tasapuolisesti, olivat he sitten tupakoitsijoita tai eivät. Tasa-arvoista syrjintää!

Lisätietoa, koska olet sitä pyytänyt (ja koska minulla on aikaa):

Olen kuullut, että joissain firmoissa on jopa polttokellot. Tiedätkö, sellainen lista, jossa on nimet ja ajat, milloin saa mennä tappamaan itseään. Vähän kuin vankilassa, paitsi että täällä maksat siitä. Nerokasta, eikö?

Ja hei, muista, että sähkötupakka on kuin leikkimistä tupakalla. Jotkut pomot vihaavat sitäkin. Koska heillä on valtaa ja he voivat.

Jos mietit, olenko itse tupakoitsija, niin vastaan: en kommentoi. Mutta voin sanoa, että olen mestari väistelemään kysymyksiä.

Voiko työnantaja kieltää somen?

Työnantaja voi rajoittaa somea työaikana ja firman laitteilla – se on kuin kieltäisi pöytäjalkapalloa työhuoneessa. Direktio-oikeus on avainasemassa. Ajatellaanpa asiaa: kuka haluaisi nähdä kollegan Facebook-päivityksiä työtuntien aikana? Ehkä joku, mutta työnantaja voi varmistaa tehokkuuden.

• Työaika: Somettaminen työpäivän aikana on yhtä tuottavaa kuin kissavideoita katsella.
• Työnantajan laitteet: Käytätkö yrityksen puhelinta omien some-seikkailujesi kuvaamiseen? Ei kiitos! Se on kuin käyttäisit työautoa piknikille.
• Liikesalaisuudet: Some-päivityksessä paljastunut tärkeä tieto voi olla yritykselle katastrofi.
• Yrityksen maine: Epäasiallinen some-käyttäytyminen heijastaa yritykseen.

Huom: Ulkopuolella, omalla ajalla ja laitteella, some on ihan sallittua. Paitsi jos se loukkaa työsuhdetta (esimerkiksi kiihkeät protestit yritystä vastaan).

Toki, lainsäädäntö on melkoisen harmaa alue. Muista perehtyä yrityksen sisäisiin sääntöihin – ne voivat olla tiukempia kuin työsuhteen yleinen säätely. Itse en ole asianajaja, joten tämä ei ole lainopillista neuvontaa. Tarkista siis tarkemmin itse, mutta toivottavasti selvensin tilannetta edes hieman. Muuten, työkaverini Toni teki kerran vitsikuvan firmassa käytettävästä Excel-ohjelmasta, jossa kaaviot olivat aivan absurdeja. Se meni viruksen tavoin leviämään ja pomo oli ihan järkyttynyt.

Milloin tupakointi kiellettiin työpaikalla?

Yö on pitkä ja ajatukset pyörivät. Tuo 1995… muistan sen jotenkin epämääräisenä. Ei se mikään täydellinen kielto ollut, eihän. Muistan, kuinka työpaikalla oli se pieni, ahdas tupakointihuone. Se oli kuin kätkö, vähän häpeällinenkin. Ihmiset hiippailivat sinne savukkeelle, vähän salaa.

• Työpaikkojen tupakoinnin osittainen rajoitus 1995. Ei kokonaan kielletty, mutta rajoituksia tuli.
• Erillisiä tupakointialueita sallittiin. Muistan sen ahtaan kopin…
• Ikäraja nostettiin 18 vuoteen. Se oli merkittävämpi asia. Vaikka tupakka oli aina jotenkin tabu, se ikärajan nostaminen tuntui konkreettiselta muutokselta.

Ja sitten ne ravintolat… 2007. Se oli helpotus. Muistan, kuinka savun haju painoi aina hengitykseen ravintoloissa. Nyt on puhtaampaa.

Mutta miksi juuri 1995? Miksi ei aiemmin? Oliko se poliittinen peli? Vai oliko se jotain muuta? Jotkut asiat jäävät aina hämärän peittoon, kai. Mutta 2007 oli parempi. Se tuntui edistykseltä. Ei enää sitä savun tukehtumista.