Miksi kasvin lehdet tippuu?

Mistä tietää, että kasvia on kasteltu liikaa?

Ai, että mistä tietää, jos kasvia on kasteltu liikaa? No, aika monestakin jutusta sen kyllä huomaa. Yks selvä merkki on just se, että lehdet alkaa kellertää! Ei koko lehti välttämättä, usein just ne reunat. Muistan kun mummolla oli sellanen iso palmu joskus, ja se aina kasteli sitä ihan liikaa. Lopputulos? Palmu näytti ihan surkeelta, keltanen ja nuutunut. Ei kiva.

• Keltaiset lehdet (erityisesti reunat) – tärkein juttu!
• Mullan pinnalla voi olla hometta, sellasta valkosta höttöä. Yök.
• Multa haisee oudolle, vähän niinku tunkkaselle.
• Lehdet roikkuu, vaikka multa on kostea.

Sit toinen juttu on se, että jos multa on ihan litimärkä koko ajan, vaikka et olis kastellut aikoihin, sillon on kanssa liikaa. Ja jos kasvi on saviruukussa, se imee kosteutta nopeammin kuin muoviruukku. Mutta mulla on ollu molempia, en ole koskaan nähnyt suuria eroja. Älä päästä kasveja hukkumaan!

Miksi kasvin lehtien kärjet ruskettuvat?

Lehtien ruskettuvat kärjet? Klassinen! Kuten se hetki, kun tajuat, että sun lomamatka onkin loppunut ja arki odottaa. Surullista, mutta totta.

• Liian kuiva ilma: Ajattele kasvia kuin itseäsi saunassa. Liika kuivuus kuihduttaa. Suihkuta vettä ilmaan tai hankkiudu itse kastelukannun kanssa sänkyyn.

• Kasteluongelmat: Tiesitkö, että kasvitkin voivat kärsiä nestehukkaisesta tilasta? Älä anna niiden janota. Mutta älä myöskään hukuta niitä! Kuten itseäni viikonloppuisin; pitää löytää tasapaino.

• Valon puute: Niin kuin minäkin ilman aamu-kahvia. Heikko valaistus tekee lehdistä surkeita ja värittömiä. Anna kasveille auringon paistetta. Tai ainakin läheltä tehokasta LED-valoa.

• Murtuneet lehdet: Kuten minun optimismini maanantaiaamuina. Käytä varovaisuutta kasvien käsittelyssä.

• Taudit: Tämä on ikävää. Tarkista onko näkyviä merkkejä, sieniä tai ötököitä. Jos on, tee tarpeenmukaiset toimenpiteet. Älä anna taudin levitä kuin huono huumori työpaikan kahvihuoneessa.

Muista: Kasvien hoito on kuin parisuhdetta: se vaatii tasapainoa ja huomiota. Älä jätä sitä yksin huutamaan janossa. Vinkki: Tarkista maaperän kosteus ennen kastelua. Et halua sotkea sitä. (Kuten minä en sotke uutta pyykkikoneen ohjelmaa). Ja jos olet epävarma, kysy neuvoa vihreän peukalon omaavalta ystävältäsi. Tai etsi Googlelta vastausta – mutta älä luota sokeasti kaikkiin mitä siellä lukee.

Voiko kasvia kastella liikaa?

Liikakastelu on tosiaan monen huonekasvin kohtalo, varsinkin talvella.

• Juuret tukehtuvat: Kun multa on litimärkä, happi ei pääse juurille. Tämä on kuin yrittäisit hengittää veden alla – ei toimi.
• Ruskeat juuret, keltaiset lehdet: Nämä ovat varoitusmerkkejä. Kasvi yrittää kertoa, että nyt on liikaa.
• Kuolema: Surullinen, mutta totta. Liikakastelu voi lopulta tappaa kasvin.

Mietin usein, onko kasvien hoito enemmän taidetta kuin tiedettä. Kuten elämässä yleensä, tasapaino on avainasemassa. Liika on liikaa, mutta liian vähänkään ei ole hyvä.

Miten pelastaa nuupahtanut kasvi?

No, kasvi näyttää siltä kuin olisi juuri hävinnyt painiottelun? Ei hätää, tässä ensiapupaketti, kuin lääkäriltä konsanaan:

• Suihku, kasville siis. Pölyt pois lehdistä, niin sekin saa hengittää kuin ihminen saunan jälkeen.

• Mullanvaihto, kuin uusi sänky väsyneelle matkaajalle. Vanha multa on kuin vanha vitsi, ei toimi enää.

• Kastelu, mutta hei, malttia! Ei hukuteta sitä kasvia, vähän niinkuin tarjoilisi hienostunut drinkki.

• Aurinko? EI! Suora paahde on kuin pääkipu, kasvi ei tykkää. Hämärä nurkka on sen spa-osasto.

• Ravinteet, sama juttu kuin kastelussa. Liika on liikaa. Vähän lannoitetta on kuin pieni piristysruiske, ei dopingia.

Ja jos Riikka Kerttula Biolanilta sanoo, että kasvit on talven jäljiltä vähän nuutuneita, niin ei tarvitse panikoida. Ne on kuin me suomalaiset keväällä, tarvitaan vähän aurinkoa ja makkaraa, niin johan alkaa elämä hymyillä!

Onko lyyraviikuna myrkyllinen?

Lyyraviikuna on myrkyllinen. Sen mahlassa on ihoa ja limakalvoja ärsyttäviä aineita. Kosketus voi aiheuttaa ihottumaa, kutinaa ja poltetta. Suuhun joutuessaan se voi aiheuttaa suun ja kurkun tulehdusta.

• Myrkyllisyys: Lyyraviikunan myrkyllisyys johtuu sen sisällä olevista fikusisiin kuuluvista aineista. Nämä aineet ovat voimakkaita ärsytysaineita. Vaikka vakavia myrkytystapauksia on harvinaisia, vaarallisuus on olemassa varsinkin lapsille ja lemmikkieläimille. Oireet vaihtelevat lievästä ihottumasta vakavampaan suun ja kurkun tulehdukseen.

• Hoito: Jos epäilet lyyraviikunan myrkytystä, hakeudu välittömästi lääkärin hoitoon. Huuhtele iho runsaalla vedellä, mikäli mahlan kanssa on ollut kosketusta.

• Kasvin hoito: Lyyraviikuna ei pidä siirtämisestä, joten valitse sille pysyvä paikka. Sen suuret lehdet keräävät pölyä, joten säännöllinen pyyhkiminen märällä liinalla on suositeltavaa. Muista kuitenkin suojata kätesi hanskoilla mahlan ärsyttävän vaikutuksen välttämiseksi.

Pohdinta: Onko luonnonkauneus aina vaaratonta? Lyyraviikunan tapauksessa vastaus on selvästi ei. Tämä tuo mieleeni kysymyksen ihmisen ja luonnon suhteen – voimmeko nauttia luonnon kauneudesta ilman riskejä? Tässä tapauksessa riskienhallinta on yksinkertaista: vältetään kosketusta mahlan kanssa ja pidetään kasvi lasten ja lemmikkien ulottumattomissa. Hyvä huomioitava pointti ihmiskunnan jatkuvaan teknologiseen kehitykseen: vahvuuksien ja heikkouksien tasapaino.

Itse olen kokenut lyyraviikunan mahlan ärsytyksen aiemmin, joten puhun kokemuksesta!

Miten hoidan fiikusta?

Fiikus, tuo viherpeukaloiden painajainen ja sisustuslehtien tähti. Hoidetaanpa sitä kuin lemmikkileijonaa – varovasti ja säännöllisesti, mutta ei liikaa innostuen.

• Kastelu: Anna pintamullan kuivahtaa. Kuvittele fiikus olevan kuin nirsokissa, joka valittaa heti, jos ruoka on liian kuivaa tai märkää. Lehtien putoaminen on sen tapa valittaa – ja se on melko äänekäs tapa.
• Lannoitus: Kasvukaudella viikoittain, kuin dopingia urheilijalle. Varmista, että se saa kaiken tarvitsemansa voiman kasvaakseen kohti viidakon kuninkuutta (tai ainakin olohuoneesi kulmaa).

Ja hei, jos fiikus silti päättää heittää henkensä, älä syytä itseäsi. Joskus ne vain haluavat nähdä, kuinka paljon jaksat välittää. On kuin yrittäisit opettaa teini-ikäistä siivoamaan huoneensa. Lisäksi, oletko koskaan miettinyt, miksi fiikukset näyttävät aina niin tyytyväisiltä sisustuslehdissä? Salaisuus on valaistus ja Photoshop. Älä usko kaikkea, mitä näet!

Lisätietoa (koska miksi ei?):

• Valo: Fiikus rakastaa valoa, mutta ei suoraa auringonpaistetta. Ajattele, että se on kuin vampyyri, joka viihtyy varjoissa, mutta tarvitsee silti ripauksen valoa pysyäkseen elossa.
• Multa: Käytä ilmavaa multaa. Se on kuin fiikuksen spa-hoito – juuret kiittävät!
• Siirtoistutus: Tee se keväällä, kuin antaisit fiikukselle uuden alun. Se on kuin muutto uuteen asuntoon – uusi alku, uudet mahdollisuudet (ja ehkä vähemmän lehtien pudottelua).

Kaiken kaikkiaan, fiikuksen hoito on kuin parisuhde – vaatii kärsivällisyyttä, kompromisseja ja joskus vähän itkua. Mutta kun se kukoistaa, se on sen arvoista. Ehkä.