Mitä hevonen saa syödä?

mitä hevonen saa syödä: 7.5–12.5 kg heinää päivässä

Oikea ymmärrys siitä, mitä hevonen saa syödä, on elintärkeää eläimen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Ruokintavirheet aiheuttavat vakavia suolistosairauksia ja tuskallisia vaivoja, jotka vaarantavat hevosen hengen. Perehtyminen tarkkoihin ravintosuosituksiin auttaa omistajaa ehkäisemään käytöshäiriöitä ja välttämään kalliit eläinlääkärikulut. Lue suositukset huolellisesti varmistaaksesi hevosesi optimaalinen kunto ja välttääksesi ruokintaan liittyvät riskit.

Mitä hevonen saa syödä? Perusruokavalion ABC

Hevosen ruokinnan perusta on yksinkertainen: laadukas karkearehu ja puhdas vesi. Hevonen on luonnostaan laiduneläin, jonka ruuansulatuselimistö on kehittynyt käsittelemään suuria määriä kuitupitoista kasvimateriaalia lähes jatkuvasti. Valtaosa hevosen päivittäisestä energiasta ja ravintoaineista tulisi tulla heinästä, säilöheinästä tai laidunruohosta.

Tyypillinen 500 kg painava hevonen tarvitsee 7.5 - 12.5 kg kuiva-ainetta päivässä säilyttääkseen suoliston terveyden ja normaalin painon. Tämä vastaa noin 1.5 - 2.5 prosenttia hevosen elopainosta. Jos karkearehun saanti putoaa tämän rajan alapuolelle, riski vatsahaavoihin ja käytöshäiriöihin kasvaa huomattavasti. Mutta onko kaikki heinä samanarvoista? Ei todellakaan. Ihan pian kerron, miksi pelkkä määrä ei ratkaise, vaan laatu voi olla hengenvaarallinen tekijä.

Karkearehu on hevosen terveyden tae

Karkearehu, kuten kuiva heinä tai esikuivattu säilöheinä, on hevosen tärkein energianlähde. Se pitää paksusuolen mikrobiston tasapainossa ja tarjoaa hevoselle tekemistä tuntikausiksi. Hevosen hampaat ja vatsa on suunniteltu jauhaman kuitua jopa 16 tuntia vuorokaudessa. Jos hevonen seisoo tyhjässä karsinassa ilman purtavaa yli 4 tuntia, vatsahapot alkavat vaurioittaa suojaamatonta mahalaukun limakalvoa.

Vesi on toinen elintärkeä elementti. Hevonen juo päivässä tyypillisesti 25 - 50 litraa vettä, riippuen rasituksesta ja säästä. Talvella moni hevonen vähentää juomista, jos vesi on jääkylmää - ja tässä piilee suuri riski. Noin 10 - 15 asteinen vesi on ideaalia, sillä liian kylmä vesi voi aiheuttaa suoliston kramppeja ja johtaa umpipussiähkyyn. Olen itse huomannut, että lämmitetty juomakuppi tallissa vähentää ähkyriskiä merkittävästi talvikuukausina.

Laidunruoho ja sen haasteet

Kesäinen laidun on hevosen paratiisi, mutta se vaatii varovaisuutta. Keväinen ruoho sisältää runsaasti sokeria (fruktaania), joka voi laukaista herkille hevosille kaviokuumeen. Siirtyminen sisäruokinnasta laitumelle on tehtävä hitaasti, aloittaen vain 15 - 30 minuutin jaksoista kerrallaan. Suoliston bakteerikanta vaatii noin 2 viikkoa aikaa sopeutua uuteen ruokavalioon. Älä koskaan kiirehdi tätä vaihetta.

Väkirehut: Milloin kauraa tai mysliä tarvitaan?

Väkirehuja, kuten kauraa, ohraa tai valmiita mysliseoksia, käytetään täydentämään energiaa, jos pelkkä heinä ei riitä. Harrastehevoselle runsas väkirehuruokinta on usein tarpeetonta ja voi johtaa ylipainoon. Kilpahevoset taas tarvitsevat nopeasti imeytyvää energiaa suorituksiinsa.

Tärkkelyksen määrä on pidettävä kurissa. Hevosen ohutsuoli pystyy käsittelemään vain rajoitetun määrän tärkkelystä yhdellä aterialla - yleensä suositellaan alle 2 grammaa tärkkelystä per elopainokilo per ateria. Jos tärkkelystä tulee liikaa, se siirtyy paksusuoleen, missä se käy ja voi aiheuttaa vakavan ähkyn. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kauran määrä tulisi jakaa useampaan pieneen annokseen päivässä.

Sallitut herkut ja vaaralliset kielletyt ruuat

Monet haluavat palkita hevosensa, ja siihen on olemassa turvallisia vaihtoehtoja. Porkkanat, omenat ja päärynät ovat klassikoita. Ne ovat hevoselle mieluisia, mutta nekin sisältävät sokeria. Pidä määrät maltillisina: yksi tai kaksi omenaa päivässä on täysin riittävä määrä. Muista aina poistaa kivet ja mahdolliset pilaantuneet osat.

Kaikki vihreä ei ole hevoselle hyväksi. On olemassa lista asioita, joita hevonen ei saa syödä missään olosuhteissa: Suklaa ja kofeiini: Sisältävät teobromiinia, joka on hevoselle myrkyllistä ja näkyy myös dopingtesteissä. Leivonnaiset ja tuore leipä: Voivat turvota vatsassa ja aiheuttaa ruokatorven tukoksen. Peruna: Varsinkin raaka peruna sisältää solaniinia ja on vaikeasti sulavaa. Nurmikko silppu: Ruohonleikkurin silppu käy erittäin nopeasti ja voi aiheuttaa tappavan ähkyn. Sipulit ja valkosipuli: Suuret määrät voivat vahingoittaa punasoluja.

Sitten on se salaperäinen vaara, josta mainitsin alussa. Moni luulee, että vanha ja pölyinen heinä on vain vähän huonoa, mutta todellisuudessa se on hengenvaarallista. Homeitiöt voivat vaurioittaa hevosen keuhkoja pysyvästi (puhkuri) tai aiheuttaa vakavan myrkytyksen. Jos heinä haisee kellarilta tai pölyää, se kuuluu roskiin, ei karsinaan.

Karkearehun ja väkirehun erot hevosen ruokinnassa

Karkearehu (Heinä, säilöheinä) ⭐

- Vähentää stressiä ja estää pureskelusta johtuvan turhautumisen

- Vähintään 1.5 - 2.5 kg kuiva-ainetta per 100 kg elopainoa

- Kuidun lähde, ylläpitää suoliston liikettä ja mikrobien toimintaa

- Pitkä - ehkäisee hampaiden epätasaista kulumista ja pitää hevosen kiireisenä

Väkirehu (Kaura, ohra, mysli)

- Voi aiheuttaa 'kuumumista' tai rauhattomuutta korkean sokeripitoisuuden vuoksi

- Yksilöllinen tarve, jaettava useisiin pieniin annoksiin tärkkelyskuorman välttämiseksi

- Energian ja proteiinin täydennys kovassa rasituksessa tai laihoille hevosille

- Lyhyt - syödään nopeasti, ei tyydytä pureskeluntarvetta yksinään

Mikon ja suomenhevonen Ukon oppitunti

Mikko, harrasteratsastaja Hämeenlinnasta, halusi vain hyvää suomenhevoselleen Ukolle. Ukko näytti loppusyksystä hieman väsyneeltä, joten Mikko päätti nostaa kauran määrän tuplaksi kerralla ilman sen kummempaa suunnittelua.

Vain kaksi päivää myöhemmin Ukko alkoi kuopia maata ja katsella vatsaansa tuskaisena. Mikko soitti hätääntyneenä eläinlääkärille, joka totesi Ukolla olevan kaasuaähky liian suuren tärkkelysmäärän vuoksi.

Silloin Mikko tajusi, että hevosen suolisto on herkkä koneisto, joka ei kestä äkillisiä muutoksia. Hän oppi, että energinen puute johtuikin ehkä vitamiinien puutteesta, ei energian loppumisesta.

Toipumisen jälkeen Mikko laski kauran minimiin ja lisäsi heinän määrää. Ukko palasi ennalleen 3 viikossa, ja Mikko muistaa nyt aina tehdä ruokintamuutokset vähintään 10 päivän aikana.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tietolähteeksi eikä se korvaa eläinlääkärin antamia ohjeita. Jokaisen hevosen ruokintatarve on yksilöllinen. Konsultoi aina ammattilaista tai hevosen omistajaa ennen ruokintamuutosten tekemistä.