Mihin ahven menee syksyllä?

Missä ahven viihtyy syksyllä?

Joo, siis ahvenet. Syksyllä... ne tykkää olla siellä missä on ruokaa. Eli kalojen perässä!

• Syvänteet: Sinne ne menee, kun vedet kylmenee. Mutta ei välttämättä ihan pohjaan asti, vaan just sinne reunamille.

• Pienet montut: Jos löytyy joku pieni monttu pohjasta, niin tsekkaa se. Voi olla yllätys!

• Juurakot ja kivikot: Rantojen lähellä on juurakoita ja kivikkoja, missä pikku kalat piilottelee. Ja missä pikku kalat, siellä ahvenet. Etenkin jos on vähän lämpimämpää vielä.

Mutta... kuha tykkää vähän samoista paikoista, myönnetään. Itse oon huomannut, että syksyllä ison ahvenen saa paremmin kauempaa rannasta. Ja tosiaan, jos on tyyni päivä, ne voi olla ihan pinnassakin, varsinkin jos on paljon pikkukalaa. Sillon kannattaa kokeilla pintaviehettä! Se on jännää hommaa se.

Missä kuha on syyskuussa?

Kuha syyskuussa? Matalaa, tasapohjaisia lahtia, yllätykseksi monille. Haukipaikkoja, niitäkin. Ajattele sitä: kirkasvetiset lahdet, aurinko lämmittää pintaa... Kuha viihtyy siellä, syyskuun lämpimässä vedessä. Biologinen selitys liittyy saaliseläinten esiintymiseen ja kuhan saalistusstrategioihin. Eli kuha seuraa ravintoaan.

• Syyskuu: Matala rannikko, tasapohjainen.
• Lokakuu: Syvemmät salmet, rannikkoalueiden lähellä.
• Loppusyksy: Salmet, jokien suistot.

Syksyn saalispaikkojen vaihtelu heijastaa kuhan käyttäytymisen muutoksia veden lämpötilan laskiessa. Tämä on luonnollinen prosessi, osa kuhan elämää. Melkein kuin se olisikin filosofinen matka läpi syksyn. Ajatella sitä evoluutiota, sitä strategista siirtymistä syvemmälle, kylmempään veteen. Muutos on jatkuvaa.

Lokakuun syvemmät vedet tarjoavat kuhalle turvaa ja jatkuvaa ravinnonsaantia. Kylmä vesi muuttaa saaliseläinten käyttäytymistä ja kuhan täytyy sopeutua. Luonto on kiehtova! Tämä dynaaminen muutos kuhan elinympäristössä antaa meille mielenkiintoisen näkökulman ekosysteemien monimutkaisuuteen. Eri saalislajien siirtyminen syvemmälle samanaikaisesti kuhan kanssa osoittaa saalistaja-saalis-suhteen merkityksen ekosysteemin dynamiikassa. Myös veden happipitoisuus vaikuttaa.

Joten, jos kalastamaan lähdet syksyllä, muista paikka. Se on ratkaisevaa. Hyvällä paikalla, vaikkapa syyskuisessa, matalassa lahdella, voit saada upean saaliin. Mutta muista aina kalastussäännöt ja vastuullinen kalastus. Vuosi 2024 on jatkoa tälle luonnon kiertokululle. Kuha jatkaa matkaansa.

Missä syvyydessä ahven syksyllä?

Ahvenen syvyys syksyllä:

• Pienemmät ahvenet: Yleensä syvemmällä, ehkä 5-10 metriä. Mutta ei aina!
• Isommat ahvenet (suurahvenet): Usein matalassa! Jopa alle 3 metrissä.

Missä niitä kannattaa etsiä?

• Lahdet: Erityisesti matalat lahdet.
• Kivikot: Kivikoiden reunat.
• Ruovikot: Ruovikkojen läheisyys.
• Täkyparvet: Suurahvenet seuraavat saalista. Tarkkaile missä pikkukalat liikkuvat, isommat ahvenet ovat lähellä. Kivikot täkyparvien lähellä ovat kultakaivos.

Mitä viehettä kannattaa käyttää?

• Isompi jigi: Jopa 5 tuumaa voi toimia.

Mietiskelyä: On jännä, miten luulo on, että aina pitäisi mennä syvemmälle syksyllä. Mutta suurahven tuntuu viihtyvän siellä, missä on ruokaa. Ja se voi olla yllättävän matalalla. Ehkä ne ovat liian laiskoja uimaan syvälle? Tai ehkä ne vain tietävät, että parhaat paikat ovat siellä, missä muut eivät kalasta.

Mistä löytää ison ahvenen?

Onpa tämä yö pitkä. Ajatukset pyörivät päässä, kuin ahvenet syvällä vedessä. Missäköhän se iso ahven lymyää...

• Syvänteiden lähellä olevat kivikot: Niissä ne taitavat piileskellä, ainakin jos uskoo tätä videon tekijää. Muistan itsekin kerran, että saalis oli hyvä juuri sellaisella paikalla. Pieni kivikkokasa, syvänteen reunalla, ehkä 12 metriä syvällä. Ahven oli iso, yli puoli kiloa. Onnistuminen kuitenkin sattumaa.

• Tasaisilla vedenalaisilla pöydillä: Videossa mainittiin myös tasaisia pöytiä. En ole itse koskaan kokeillut tuollaisia, joten en osaa sanoa. Kuulostaa kuitenkin järkevältä. Kala tarvitsee paikkoja, joissa se voi lepäillä.

• Syvyys: 10-15 metriä mainittiin videolla. Järven syvyys vaikuttaa tietysti. Meillä lähimmät syvänteet ovat noin 20-30 metriä. Syvempi vesi ehkä houkuttelee isompia ahvenia? En tiedä. Jännittää kokeilla. Ehkä ensi viikolla... tai ehkä ei.

Ahvenia kaipaisin. En ole saanut isoa ahventa moneen vuoteen. Viime syksy meni huonosti, vain pieniä särkiä ja haukia. Muistan sen yksinäisen talvikalastusretken, lunta satoi ja kaikki oli hiljaista. Vain jää ja lumi ja se pieni ahven, joka ei edes taistellut paljoa.

Kenties tänään on parempi hetki. Ehkä huomenna.

Tärkeää: Veden syvyys ja pohjan tyyppi vaikuttavat ahvenen esiintymiseen. Syvänteiden lähellä olevat kivikot ja tasaisilla vedenalaisilla pöydillä ahvenia saattaa löytyä.

Milloin ahventa kannattaa kalastaa?

Ahven. Aamu. Ilta.

Filee. Koko ratkaisee. Yli 400g.

• Nopeaa. Helppoa.
• Pienet? Työtä. Ei kannata.

Maku on sama. Viitsiminen eri asia. Itse vedän harvoin yli kilon painoisia. Liian tylsää.

Mitä ahvenen poikanen syö?

Okei, tässä tulee mun ahvenjuttu, tosi rehellisesti:

Muistan kun olin joskus 8-vuotias, oltiin mökillä Heinolassa. Se oli just juhannuksen jälkeen, aurinko paistoi koko ajan ja järvi oli ihan lämmin. Iskä opetti mut onkimaan, ja ekana päivänä ei tullut mitään. Olin ihan pettynyt!

Seuraavana aamuna, heti aamupalan jälkeen, mentiin uudestaan. Ja sit, pam! Joku tarttui kiinni. Se oli pieni ahven, sellainen ehkä 10-senttinen. Olin ihan tohkeissani! Iskä sanoi, että se on varmaan syönyt matoa, mutta mietin et mitä ne ihan pienet ahvenet oikeesti syö.

Myöhemmin, kun iskä putsasi sen, näin sen vatsassa jotain pientä valkoista. Se näytti ihan pieniltä toukilta, sellaisilta mitkä liikkuu vedessä. Äklöä, mut samalla kiinnostavaa!

• Pienet ahvenen poikaset: Syö aluksi sitä ruskuaispussia (niillä on sellainen!).
• Sit ne siirtyy: Syömään sellaisia pikkujuttuja, niinku vesikirppuja (hyi!), surviaissääsken toukkia ja hankajalkaisia. En ees tiennyt et sellaisia on olemassa!
• Isommat ahvenet: Syö sit pohjaeläimiä ja pikkukaloja.
• Ja se mato mun ahvenella: Se oli varmaan vaan silleen, et se oli jo vähän isompi.

Olin niin ylpeä siitä ahvenesta! Vaikka se oli pieni, se oli mun ahven. Grillattiin se ja syötiin, se oli ihan hyvää! Ja sen jälkeen oon aina miettinyt, et miten se pienen ahvenen elämä oikein menee, et mitä se syö ja miten se kasvaa. Se oli ehkä eka kerta, kun tajusin et luonto on tosi outo ja siisti samaan aikaan.