Mikä on maailman vaarallisin huvipuisto?

Maailman vaarallisin huvipuisto: Action Parkin synkkä historia

Monet pohtivat, mikä oli maailman vaarallisin huvipuisto ja miksi se sulettiin. Kohteen villit laitteet ja jatkuvat vaaratilanteet johtivat lopulta toiminnan päättymiseen. Tämän historiallisen tapauksen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miten puistojen turvallisuusvaatimukset ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana.

Maailman vaarallisin huvipuisto: New Jerseyn Action Parkin synkkä historia

Maailman vaarallisin huvipuisto oli kiistatta New Jerseyssa, Yhdysvalloissa sijainnut Action Park New Jersey, joka toimi vuosina 1978–1996. Puisto saavutti kyseenalaista mainetta laitteillaan, jotka aiheuttivat jatkuvasti vakavia loukkaantumisia ja johtivat lopulta kuuteen kuolemantapaukseen. Laitteiden suunnittelussa oli laiminlyöty perustavanlaatuiset turvallisuusperiaatteet, eikä puiston nuori ja kokematon henkilökunta kyennyt valvomaan menoa riittävästi.

Nihkeistä turvatoimista ja sekasorvosta huolimatta Action Park houkutteli miljoonia kävijöitä, jotka etsivät 1980-luvun sääntelemättömässä ilmapiirissä äärimmäisiä adrenaliinipiikkejä. Puisto sai vierailijoilta ja paikallisilta lääkäreiltä useita kuvaavia liikanimiä, joista tunnetuimmaksi nousi Traction Park (vapaasti suomennettuna Venyvys- tai murtumapuisto), sillä paikallisen sairaalan ensiapu täyttyi päivittäin puistosta tuoduista potilaista. Mutta mikä tästä paikasta teki niin poikkeuksellisen tuhoisan?

Historian pelottavimmat laitteet: Kun fysiikka ja maalaisjärki unohdettiin

Action Parkin konsepti perustui ajatukseen, että kävijä saa itse kontrolloida laitteen nopeutta ja suuntaa. Tämä kuulostaa paperilla hauskalta, mutta käytännössä se oli täydellinen resepti katastrofille. Muistan itsekin katsoneeni vanhoja arkistovideoita näistä laitteista ja miettineeni, miten ihmeessä kukaan on suostunut nousemaan kyytiin. Turvakaaria tai pehmusteita ei usein ollut nimeksikään.

Cannonball Loop - Vesiliukumäki, joka vaati kirjaimellisesti uhreja

Puiston kyseenalainen kruununjalokivi oli Cannonball Loop -vesiliukumäki, joka sisälsi täyden pystysuoran silmukan. Se oli avoinna vain noin kuukauden ajan kesällä 1985 ennen kuin viranomaiset sulkivat sen lukuisten vammojen vuoksi. Mäen suunnittelijat eivät olleet koulutettuja insinöörejä, vaan he testasivat laitetta aluksi pudottamalla sinne painotettuja nukkeva, joilta irtosi testiadjotuksessa pää. Mutta se ei menoa hidastanut.

Kun ihmiset alkoivat laskea mäkeä, fysiikan lait iskivät vastaan rajusti. Liuku aiheutti laskijoihin jopa 9 G:n kiihtyvyysvoimat, mikä vastaa hävittäjälentäjän kokemaa rasitusta. Laskijat palasivat putkesta kasvot verillä ja nenät murtuneina, sillä he paiskautuivat päin putken sisäseinämiä. Karuimmassa turvallisuusraportissa paljastui, että ensimmäisten laskijoiden hampaita jäi jumiin putken sisäpuolisiin pehmusteisiin ja liitoksiin, ja seuraavat laskijat saivat niistä syviä haavoja selkäänsä. Putken kattoon jouduttiinkin lopulta tekemään hätäpoistumisluukku niitä varten, jotka juuttuivat kesken kaiken silmukan huipulle.

Alpine Slide - Betonikouru vailla jarruja

Toinen erittäin vaarallinen laite oli Alpine Slide, jossa laskettiin alas vuorenrinnettä pitkin kulkevaa betoni- ja lasikuitukourua pienillä kelkoilla. Kelkoissa oli teoriassa käsijarru, mutta suurin osa niistä oli rikki tai kulunut loppuun. Jos laskija hidasti liikaa, takaa tuleva törmäsi häneen hurjaa vauhtia; jos taas mentiin liian lujaa, kelkka lensi ulos radalta suoraan terävään kivikkoon. Valtion virallisten raporttien mukaan pelkästään vuosina 1984–1985 tällä kyseisellä laitteella raportoitujia vakavia päävammoja oli 26 kappaletta ja luunmurtumia 14 kappaletta. Kyseinen mäki vaati myös puiston ensimmäisen kuolonuhrin vuonna 1980, kun työntekijän ohjaama kelkka suistui radalta.

Tidal Wave Pool - "Hautauima-allas"

Aaltouima-allas oli puiston suosituin, mutta samalla kuolettavin paikka. Kävijät nimesivät sen nopeasti Grave Pooliksi eli hautajaisaltaaksi, sillä siellä hukkui kaikkiaan kolme ihmistä puiston historian aikana. Allas oli valtava, ja sen makea vesi teki kellumisesta raskaampaa kuin merivedessä. Kun voimakkaat, jopa 40 tuuman eli yli metrin korkuiset aallot käynnistettiin, sadat uimarit ajautuivat paniikkiin ja painuivat pinnan alle. Hengenpelastajat pelastivat altaasta parhaimmillaan jopa 30 ihmistä päivässä. Usein pelastajat olivat itsekin vasta 16-17-vuotiaita teinejä, joilla ei ollut kunnollista koulutusta kriisitilanteisiin.

Miten Action Park sai toimia niin pitkään ilman valvontaa?

Tämä on se kohta, joka hämmästyttää nykypäivän säännellyssä maailmassa eniten. Miten kukaan ei sulkenut puistoa aiemmin? Vastaus piilee puiston omistajan, Gene Mulvihillin, ovelassa ja häikäilemättömässä liiketoimintatyylissä. Hän oli luonut monimutkaisen verkoston ja perusti jopa oman varjobankkiinsa ja vakuutusyhtiönsä Caymansaarille voidakseen vakuuttaa oman puistonsa, sillä mikään laillinen vakuutusyhtiö ei suostunut ottamaan Inside the Worlds Most Dangerous Amusement Park -konseptia muistuttavaa kohdetta asiakkaakseen.

Paikalliset viranomaiset katsoivat toimintaa sormien läpi vuosia, koska puisto oli alueen suurin työllistäjä ja toi valtavasti matkailutuloja köyhään Vernon Townshipin kuntaan. Puisto tarjosi kesätöitä sadoille paikallisille nuorille. Valvonta oli nimellistä: kun osavaltion tarkastajat tulivat paikalle, puiston johto usein tiesi tarkastuksista etukäteen tai maksoi sakot mukisematta pois, sillä puiston tuotot olivat moninkertaiset verrattuna nimellisiin rangaistuksiin.

Lopulta mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Vuosien mittaan kertyneet massiiviset henkilövahinkokanteet, miljoonien dollarien korvausvaatimukset ja lopulta puiston emoyhtiön konkurssi johtivat siihen, että Action Park historia sai päätöksensä ja paikka sulki porttinsa lopullisesti syyskuussa 1996. Nykyään paikalla toimii moderni ja erittäin tiukasti valvottu Mountain Creek Waterpark, jossa vaaralliset huvipuistolaitteet ovat enää kaukainen muisto ja turvallisuus on otettu huomioon aivan eri tavalla.

Action Parkin vaarallisimmat osastot vertailussa

Waterworld (Vesipuisto)

• Hukkumiset, murtuneet nenät, aivotärähdykset ja syvät haavat iholla.
• Äärimmäisen korkea. Puiston kuolettavin alue vaarallisen suunnittelun takia.
• Yhteensä neljä kuolemaa: kolme hukkumista altaaseen ja yksi sydänkohtaus hyytävässä vedessä.
• Cannonball Loop -silmukkaliukumäki ja valtava Tidal Wave Pool -aaltokoneallas.

Alpine Center (Mäkikeskus)

• Asfaltti- ja betoniruoruhankaumat, vakavat päävammat, murtumat raajoissa.
• Erittäin korkea. Aiheutti tilastollisesti eniten yksittäisiä luunmurtumia puistossa.
• Yksi kuolema vuonna 1980, kun työntekijän ohjaama kelkka lensi radalta kivikkoon.
• Alpine Slide -betonikourukelkkailu, jossa ei ollut kunnolla toimivia jarruja.

Motorworld (Moottoripuisto)

• Palovammat kuumista moottoreista, piiskaniskuvammat niskassa, lievät myrkytykset.
• Kohtalainen. Vammat olivat useammin lieviä, mutta laitteiden valvonta puuttui täysin.
• Ei suoria kuolontapauksia tällä alueella, mutta vaaratilanteita riitti päivittäin.
• Go-kart-autot, joiden nopeudenrajoittimia työntekijät ja asiakkaat peukaloivat.

Harrin matka nuoruuden Action Parkiin: Opettavainen selviytymistarina

Harri, 19-vuotias suomalainen vaihto-opiskelija New Jerseyssä vuonna 1986, päätti lähteä viettämään vapaapäivää ystäviensä kanssa paikallisten suosittelemaan Action Parkiin. Hän odotti tavallista hauskaa huvipuistopäivää, mutta porttien sisäpuolella odotti täysi kaaos ja kuriton meno.

Ensimmäinen yritys Alpine Slide -kelkkamäessä päättyi shokkiin. Harrille annetun kelkan jarrut olivat täysin jumissa, ja takaa tullut humalainen laskija törmäsi häneen kovaa vauhtia. Harri lensi ulos betonikourusta suoraan maahan ja sai pahat naarmut kyynärvarsiinsa.

Lääkärin sijaan puiston teini-ikäinen työntekijä vain pyöräytti silmiään ja käski Harrin pestä haavat altaassa. Silloin Harri tajusi, ettei puistossa ollut minkäänlaista todellista valvontaa tai vastuuta ja että hänen oli luotettava vain omaan varovaisuuteensa selvitäkseen päivästä ehjänä.

Harri jätti vaarallisimmat vesiliukumäet väliin ja selvisi kotiin ilman murtumia. Kokemus opetti hänelle loppuelämäksi sen, että jos jokin paikka tai tilanne tuntuu liian turvattomalta ollakseen totta, on parasta luottaa omaan vaistoonsa ja perääntyä ajoissa.