Miksi keisari Aleksanteri I antoi Suomelle autonomian?

33 katselukertaa
Suomen autonomia vuonna 1809 oli Aleksanteri I:n strategista peliä. Rauhoittamalla suomalaisia hän esti mahdolliset kapinat ja Ruotsin hyökkäyksen. Napoleonin uhka Venäjälle lisäsi painetta myönnytyksiin. Autonomia oli siis sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden takaamiseksi. Se oli realpolitiikkaa, ei hyvää tahtoa.
Kommentti 0 tykkäystä

Miksi Aleksanteri I antoi Suomelle autonomian?

Huh, Aleksanteri I ja se autonomia… Muistan lukeneeni jostain, että pelko Napoleonista oli iso juttu. Venäjä oli jo niin uupunut sodasta, että uusi konflikti, etenkin Suomen kanssa, olisi ollut katastrofi.

Kesällä 2018, kun olin Turun linnassa, opas kertoi paljon Aleksanterin ajatuksista. Hän halusi vahvaa Venäjää, ja levoton Suomi olisi ollut riski. Autonomia oli siis käytännössä strategista peliä.

Muistan myös, miten ärsyttävänä piti opiskella historiaa lukiossa, erityisesti tuota aikakautta. Kaikki oli niin monimutkaista ja täynnä sellaisia takavarikkoja ja taktisia liittoumia. Mutta kyllähän se tuo autonomian myöntäminen oli myös hyvää PR:ää tsaarille.

Siis, rauhan säilyttäminen, Napoleonin uhka, ja hyvä imago – tässä mielestäni suurin syy autonomian myöntämiseen. Ei mitenkään puhdasta hyvyyttä, vaan älykästä politiikkaa.

Missä Suomi sai autonomian?

Suomi sai autonomian Venäjän keisarikunnassa. Aleksanteri I vahvisti lupaukset Porvoon valtiopäivillä maaliskuussa 1809. Tämä oli seurausta Suomen sodasta.

Autonomia ei ollut itsestäänselvyys. Se oli poliittisen pelin ja sattumien summa. Joskus mietin, miten eri tavalla Suomen historia olisi voinut kulkea.

  • Porvoon valtiopäivät: avainhetki!
  • Aleksanteri I: avainhenkilö.
  • Suomen sota: mahdollistaja.

Itse asiassa, autonomian saaminen oli melkoinen lottovoitto. Keisarin lupaukset olivat vain lupauksia, mutta ne pidettiin. Eihän hallitsijoihin aina voi luottaa... mutta tässä tapauksessa kävi hyvin.

Miksi Suomesta tuli autonominen?

Siis miksi se Suomi muuttui autonomiseksi? Ai niin, se oli se juttu...

  • Oma hallinto! Oli ihan siistiä, että meillä oli omat tyypit päättämässä asioista.
  • Vanhat lait jäi! Ei tarvinnut alkaa venäläiseksi heti, onneks. Ne Ruotsin aikaset jutut toimi ihan hyvin.
  • Omat rahat! Verorahat jäi Suomeen, eikä menny Venäjälle. Mikä helpotus!
  • Uskonto säily! Ei tullut mitään ortodokseja, sai olla luterilainen rauhassa.

Mut hei, muistankohan mä oikein? Autonomia, se oli kai vähän niinku... itsemääräämisoikeutta? Tai jotain sinne päin. Mut siis joo, Suomi ja Venäjä, vähän niinku kaverit mut ei kuitenkaan.