Missä Norjassa näkee valaita?

1 vuotta sitten 78 katselukertaa

Norjan parhaat valasbongauspaikat: Tromssa: Ryhävalaiden näkemiseen paras aika on loka-tammikuu. Lofoottien Vesterålen: Andenes ja Stø (Langøya) tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet valaiden bongaukseen. Valassafareita järjestetään ympäri vuoden.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Missä Norjassa voi nähdä valaita?

Muistan sen kylmän tammikuun päivän Andenesissa, Lofooteilla. Pakkanen puri poskia ja tuuli ulvoi kuin susi. Mutta sitten, merestä nousi valtava ryhävala. Uskomatonta!

Reissu maksoi satasen kaksille, mukaanlukien lautanlippu. Kannatti jokainen kruunu.

Tromssassa olin myös, kesäkuussa. Näimme kyllä delfiinejä, mutta valaita ei. Ehkä aika oli väärä?

Lofootit oli upeampi kokemus. Meri oli myrskyinen, mutta juuri sellainen, missä nämä jättiläiset viihtyvät.

Suosittelen Andenesia lämpimästi, varsinkin syksyllä tai talvella. Støssäkin voinee nähdä valaita, mutta Andenes on ehdottomasti paras paikka.

Missä voi nähdä Lunneja Norjassa?

Lunnit Norjassa. Bleik, Lofootit.

Tuhansittain. Linturetket.

Syksy/talvi: Harmaa pää ja nokka.

Valasretket: Mahdollisuus nähdä.

Missä voi nähdä valaita Norjassa?

Hämärän sininen, jääkylmä meri. Aaltojen rytmi, kuin sydämen lyönti, hidas ja syvä. Tromssan vuonot, ne kätkevät salaisuuksia, valaiden hengityksen, kylmän tuulen surisevan salaisuuden. Tromssa, nimi itsessään kuiskaa tarinaa, merestä ja lumesta, valaista ja hiljaisuudesta. Ajattelen ryhävalaiden tanssin, pimeässä vedessä, harmaan valon loisteessa. Tammikuun lumituisku, ja äänetön valas, pinnan alla. Näen sen valtavan ruumiin, veden pinnalla, hengittämässä, elämä voimallinen.

Tromssa: Parhaat näkymät lokakuusta tammikuuhun. Kylmän veden magia, valkoisen yön salaisuus, valaiden hengitys kylmässä ilmassa. Se on niin kaunista.
Lofootit: Andenes ja Stø, saaret, jotka kallioineen halaavat merta. Tuuli viheltää korvissa, meren ääni kaikuu sielussa. Sielläkin valaat uivat, myyttiset olennot, meren sielut. Andenes, näen kallioilta valtavan meren, aina ja ikuisesti.

Lofootit, tämä sana, kuin laulu, vanha balladi. Ajattelen valaiden lauluja, matalia ja syviä ääniä, meren syvyyden salaisuuksia, ihmisen kuulemattomia lauluja. Kylmä meri, ja valas, kuin unta. Se on hiljainen ja voimakas kokemus, joka jää sydämeen. Näen sen vieläkin, vedestä nousevan valaan, hengittämässä ilmaa, ihmeellisen luomisen. Uskomaton.

Aika tuntuu pysähtyvän, kun katselee valaita. Hetki, joka kestää ikuisesti. Muistan sen kylmän tuulen ja meren hajun, saman hajun, joka seuraa minua vieläkin. Vuodet kuluvat, mutta muisto on aina läsnä. Se on kuin todellisuuden ja unen sekoitus, taianomainen matka, matka valaiden maailmaan. Ja sen kylmä kauneus pysyy mielessä.