Missä voi nähdä Lunneja Norjassa?

missä voi nähdä lunneja norjassa? Runden yli 100 000 paria

Moni matkailija pohtii missä voi nähdä lunneja norjassa, mutta tekee usein sen klassisen virheen, että etsii lintuja täysin väärään aikaan päivästä. Lintujen päivärytmin ymmärtäminen ja ihanteellisen vierailuajankohdan valitseminen ennaltaehkäisevät turhautumista ja pelastavat lomamatkasi suurilta pettymyksiltä. Rannikon havaintopaikkoihin perehtyminen säästää kallisarvoista aikaasi, jotta vältyt tyhjien kallioiden tuijottamiselta ankarassa tuulessa.

Lunnien valtakunta: Missä voi nähdä lunneja Norjassa?

Jos hakusessa on lunnit norja parhaat paikat, niitä voi nähdä parhaiten Runden, Lovundin, Bleikin ja Hornøyan saarilla. Paras aika bongaukseen on toukokuun alun ja heinäkuun lopun välillä, jolloin nämä merilinnut saapuvat pesimään jyrkille rantakallioille.

Se on perusohje. Mutta tässä piilee sudenkuoppa. Ollaanpa rehellisiä - monet turistit ajavat 20 tuntia vain tuijottaakseen tyhjää merta, koska heidän ajoituksensa on täysin väärä.

Ensimmäisellä reissullani tein klassisen virheen. Kiipeilin kallioilla keskellä päivää. Jalkoja särki, tuuli hakkasi kasvoihin ja hiki virtasi. Eikä yhtään lunnia missään. Kesti kaksi päivää tajuta, että lunnit ovat päivät merellä kalastamassa. Ne palaavat pesilleen vasta illalla kello 18 jälkeen. Täydellinen ajanhukka. Nykyään tiedän paremmin. Runden lintusaari majoittaa arviolta yli 100 000 lunniparia, mutta näet ne vain, jos ymmärrät niiden päivärytmin. ^[1]

Ajoitus on kaikki kaikessa: Milloin lunnit ovat maissa?

Yleinen ohje on mennä keskikesällä. Mutta kokemukseni mukaan heinäkuun loppu voi olla jo riskialtista. Miksi? Koska poikaset kasvavat nopeasti. Heti kun poikaset ovat lentokykyisiä, koko yhdyskunta katoaa avomerelle.

Lunnit saapuvat rannikolle yleensä huhtikuun puolivälissä. Esimerkiksi Lovundin saarella vietetään perinteistä lunnien saapumispäivää aina huhtikuun 14. päivänä.^[2] Jos mietit milloin näkee lunneja norjassa, pesimäkausi on kiihkeimmillään kesäkuussa ja heinäkuussa. Silloin poikasia ruokitaan aktiivisesti, ja taivas on täynnä suut täynnä pikkukaloja lentäviä emolintuja.

Elokuun puoliväliin mennessä kalliot ovat usein jo täysin autioita. Aivan tyhjiä. Joten jos suunnittelet matkaa syyskuulle, joudut pettymään.

Veneretki vai omalla autolla? Logistiikka haltuun

Tämä on kysymys, jota mietin usein reissuja suunnitellessani. Monet pelkäävät, että lunnien näkeminen vaatii aina kalliin veneretken. Ei aivan.

Vaikka monet matkaoppaat - ja olen lukenut niitä kymmeniä suunnitellessani omia kuvausreissujani - väittävät lunnien olevan helposti lähestyttäviä mihin aikaan tahansa, todellisuus on se, että ilman tarkkaa ymmärrystä niiden päivärytmistä ja pesimäaikatauluista saatat viettää tuntikausia tuulisella kalliolla näkemättä vilaustakaan tästä värikkäästä linnusta. Rundelle pääsee ajamaan siltoja pitkin suoraan saarelle asti. Sieltä on vain jyrkkä kävely ylös kallioille. Jalkoja hapottaa taatusti, mutta se on ilmaista.

Toisaalta Pohjois-Norjassa sijaitseva Gjesværstappan tai Varanginvuonon Hornøya vaativat lyhyen lauttamatkan. Veneretkien hinnat pyörivät tyypillisesti 60-90 euron paikkeilla per henkilö. Se kirpaisee lompakkoa. Mutta se on usein sen arvoista, koska veneestä näet linnut mereltä käsin, kun ne sukeltavat ruokaa jopa 60 metrin syvyydestä.^[4] Täysin erilainen perspektiivi.

Parhaat lunnisaaret: Pohjoinen vastaan Etelä

⭐ Runde (Helppopääsyisin)

Yli 100 000 lunniparia, upeat ilta-auringon valot

Vaatii erittäin jyrkän ja raskaan ylämäkikävelyn katselupaikoille

Silta perille asti, ei vaadi lauttaa

Etelä-Norja, lähellä Ålesundia

Hornøya (Arktinen seikkailu)

Linnut päästää todella lähelle, näet myös riskilöitä ja merimetsoja

Helppo kävellä merkittyjä polkuja pitkin majakalle

Lyhyt lauttamatka Vardøstä

Pohjois-Norja, Varanginvuono (Vardø)

Bleik (Veneretkien ykkönen)

Mahdollisuus nähdä samalla merikotkia saalistamassa

Fyysisesti erittäin helppo, sopii liikuntarajoitteisille

Opastettu veneretki Bleikin satamasta

Andøya, Vesterålen (Lofootien pohjoispuolella)

Mikon turhauttava lunnimatka

Mikko, 34-vuotias luontokuvaaja Helsingistä, ajoi 15 tuntia Pohjois-Norjaan nähdäkseen lunneja. Hän suuntasi kallioille kello 12 päivällä, odottaen täydellistä valoa ja lintumassoja.

Hän istui tuulessa kolme tuntia. Sormet jäätyivät ja kamera kastui tihkusateessa. Vain muutama lokki lensi ohi. Turhautuminen oli valtava, ja hän oli valmis pakkaamaan tavaransa ja ajamaan takaisin kotiin.

Paikallinen opas kertoi hänelle illalla satamassa, että lunnit palaavat mereltä vasta kello 19 ja 22 välillä. Mikko muutti aikatauluaan, puki huomattavasti lämpimämmin ja palasi kalliolle seuraavana iltana auringonlaskun aikaan.

Taivas täyttyi tuhansista lunneista. Hän sai otettua yli 400 onnistunutta kuvaa ja unohti täysin aiemman palelemisen. Muutaman tunnin aikataulun siirto pelasti koko pitkän ajomatkan vaivan.