Mitä Aleksanteri lupasi Suomelle?

Mitä Aleksanteri I lupasi Suomelle Porvoon valtiopäivillä 1809?

Mä muistan yläasteelta sen tunnin, kun puhuttiin Porvoon valtiopäivistä 1809. Aleksanteri I lupasi, että Suomi saa pitää omat lakinsa ja uskontonsa. Se oli se iso juttu, se autonomia. Ei siis pelkkä valloitus, vaan sopimus.

Kävin Porvoon tuomiokirkossa joskus toukokuussa pari vuotta sitten, just siellä missä ne valtiopäivät pidettiin. Tuntuu ihan uskomattomalta seisoa siinä samassa tilassa ja ajatella, että siinä se keisari seisoi ja teki sen lupauksen. Se ei ollu mikään tyhjä lupaus, vaan diili. Suomi vannoi uskollisuutta.

Ja eihän siellä koko kansa ollut. Vaan ne säätyjen edustajat. Aatelisto, papisto, porvarit ja talonpojat. Ne edusti Suomee ja hyväksy sen sopimuksen.

Tää koko juttu oli Suomen valtion alku. Vaikka oltiin osa Venäjää, meillä oli oma hallinto. Se Porvoon lupaus 1809 oli se pohja, jolle kaikki myöhempi rakentu. Aleksanteri I tavallaan loi Suomen valtion korottamalla sen kansakuntien joukkoon. Se on aika voimakas ajatus.

Miksi keisari Aleksanteri lupasi Suomelle autonomian?

On taas yö... ja mietin tätä Suomen juttua. Autonomiaa.

Ei se ollut mikään lahja. Ei Aleksanteri I ollut hyvä mies, joka vain halusi antaa meille vapauden. Ei se niin mene. Se oli politiikkaa. Kylmää ja kovaa. Hän halusi, että suomalaiset olisivat hiljaa. Että meistä tulisi uskollisia.

Sota oli kesken, ei hän kaivannut mitään kapinaa selustaansa. Ei todellakaan.

Ja sitten oli se Napoleonin pelko. Se oli se todellinen syy, eikö niin. Venäjä tiesi, että Napoleon iskee ennemmin tai myöhemmin. Jos Venäjän armeija on sidottu etelään, mitä Ruotsi tekee? Yrittää ottaa Suomen takaisin. Totta kai yrittää.

Mutta jos Suomi onkin uskollinen Venäjälle... jos Suomella on omat lakinsa ja oma hallintonsa... se toimii puskurina. Kilpenä Pietarin edessä. Niin yksinkertaista se oli. Ei siinä ollut tunteita mukana. Vain laskelmointia.

Ja olihan se helpompaa. Jättää Ruotsin lait voimaan. Ei tarvinnut rakentaa kaikkea alusta. Miksi nähdä vaivaa, kun vanha systeemi toimi... ainakin jotenkin.

Kaikki oli vain pelinappuloita suuremmassa pelissä. Me myös.

Miksi keisari Aleksanteri I antoi Suomelle autonomian?

• Suomalaisten rauhoittaminen ja lojaalisuuden varmistaminen. Keisari halusi varmistaa, että suomalaiset eivät nouse kapinaan Venäjää vastaan kesken Suomen sotaa (1808–1809). Uskollinen väestö oli elintärkeä uudella rajaseudulla.

• Napoleonin uhka ja Suomen strateginen asema puskurivyöhykkeenä. Venäjä valmistautui sotaan Napoleonia vastaan. Autonominen, Venäjälle lojaali Suomi suojasi pääkaupunki Pietaria Ruotsin mahdolliselta hyökkäykseltä pohjoisesta, mikäli Venäjän pääjoukot olisivat sidottuina Keski-Eurooppaan.

• Hallinnon käytännöllisyys ja kustannustehokkuus. Oli helpompaa ja halvempaa antaa Suomen säilyttää ruotsalainen lainsäädäntönsä, uskontonsa ja hallintorakenteensa kuin yrittää integroida alue väkisin osaksi Venäjän byrokratiaa. Tämä vähensi hallinnollista taakkaa.

Miksi Aleksanteri I antoi Suomelle autonomian?

Ajattelen sitä talvea Porvoossa. Vuosi 1809. Ilma on täynnä odotusta, raskasta kuin vanhan kirkon kivi. Kynttilät lepattavat tuomiokirkossa, valaisten ankarat, epäilevät kasvot. Ja siinä hän on, keisari. Hänen sanansa muuttavat kaiken.

Miksi hän teki niin? Miksi juuri niin? Aleksanteri I. Hän katsoi tätä kansaa, tätä maata, ja näki jotain. Hän ei nähnyt vain valloitettua aluetta. Hän näki mahdollisuuden. Hän halusi sitoa meidät itseensä, ei kahleilla, vaan lupauksella.

Hän halusi meistä luotettavia. Uskollisia. Puskurin vanhaa emämaata, Ruotsia, vastaan. Että emme kääntyisi häntä vastaan heti, kun selkänsä kääntää. Että tämä rajamaa olisi rauhallinen. Niin yksinkertaista, niin strategista.

Ja ne lait. Ne vanhat Ruotsin lait. Ne sopivat hänelle täydellisesti. Kustaa III:n perintö, itsevaltaisen kuninkaan lähes rajaton valta. Nyt se valta ei enää kuulunut Tukholman kuninkaalle. Se siirtyi suoraan hänelle, Venäjän keisarille. Hän sai maan, jota hallita vanhoin, toimiviksi todetuin säännöin.

Se ei ollut tunnetta, se oli laskelmointia. Järjen ääni myrskyisässä Euroopassa. Mutta siitä siemenestä, kylmästä ja harkitusta, kasvoi jotain odottamatonta. Jotain, mitä emme vielä silloin tienneet olevan olemassa. Kansakunnan alku.

Aleksanteri I myönsi Suomelle autonomian useista strategisista ja poliittisista syistä.

• Uskollisuuden varmistaminen: Keisari halusi voittaa suomalaisten luottamuksen ja estää kapinoinnin. Uskolliset alamaiset olivat sotilaallisesti ja hallinnollisesti arvokkaita.
• Strateginen puskurivyöhyke: Autonominen Suomi toimi vakaana puskurina Venäjän ja sen vanhan kilpailijan, Ruotsin, välillä. Rauhoitettu rajaseutu oli turvallisuuskysymys.
• Hallinnon helppous ja Ruotsin lait: Suomessa voimassa ollut lainsäädäntö, erityisesti Kustaa III:n vuoden 1772 hallitusmuoto, antoi hallitsijalle laajat valtaoikeudet. Keisari peri tämän vallan, mikä teki hallitsemisesta tehokasta ilman suuria uudistuksia.
• Valistuneen itsevaltiaan imago: Aleksanteri I halusi esiintyä Euroopassa liberaalina ja valistuneena hallitsijana Napoleonin sotien aikakaudella. Suomen tapaus oli tähän erinomainen näyteikkuna.