Mitä Italiassa syödään pääsiäisenä?

Mitä syödään pitkäperjantaina?

Kysymys: Mitä syödään pitkäperjantaina? Vastaus: Pitkäperjantaina syödään perinteisesti kalaa tai kasvisruokaa. Liharuoat eivät kuulu päivän ruokavalioon kristillisen paastoperinteen vuoksi.

Voi sitä murheen päivää, kun kinkku ja makkara karkotetaan jääkaapin pimeimpään nurkkaan häpeämään olemassaoloaan. On aika kärsiä! Tai ainakin syödä tosi hyvin, mutta teeskennellä kärsivänsä. Koko kansa pidättää hengitystään ja tuijottaa kalaa kuin se olisi juuri pudonnut avaruudesta.

Meidän perheessä tämä oli laki, ei siitä neuvoteltu. Pöytään lävähti savusiika, keitettyä perunaa ja sellainen keltuainen sinappi soosi. Isäukko, Jorma nimeltään, sanoi aina, että tämä on niin hyvää, että melkein unohtaa miksi pitäisi olla naama näkkärillä. Rasva valui sormia pitkin ja hiljaisuus oli syvä.

Se savukalan tuoksu leijaili pitkin pitäjää kuin suruviesti, että nyt ei naurata ketään. Paitsi salaa keittiössä, kun kukaan ei nähnyt ja kauhaisi lisää sitä jumalaista munakastiketta. Ihan perusluterilaisena tallaajana olen tämän perinteen imenyt itseeni kuin pesusieni.

Mutta mitä muuta sinne lautaselle voi lastata, jos savusiika ei aiheuta uskonnollista hurmosta?

• Uunilohi kermalla ja tillillä. Tämä on se modernin ihmisen paastoruoka. Helppo, nopea ja niin rasvainen, että paastoaminen tuntuu lähinnä juhlalta. Sillä pärjää vaikka maailmanloppuun asti.
• Mämmi. Tietysti. Se musta, mystinen herkku, joka jakaa kansan kahtia tehokkaammin kuin politiikka. Joko rakastat tai inhoat. Sitä vedetään naamaan kerman ja sokerin kanssa, kunnes housunnappi ampuu naapurin ikkunasta sisään.
• Pinaattiletut ja puolukkahillo. Lapsiperheen selviytymispaketti, kun kukaan ei enää jaksa sitä vakavaa naamaa. Vihreät lätyt saavat edes hetkeksi unohtamaan, että pitäisi olla hiljaa ja miettiä syntejään.
• Juuressosekeitto. Jos haluat oikein kunnolla esittää pyhimystä ja kerätä marttyyrin pisteitä. Sitä syödessä voi oikein tuntea, kuinka sielu puhdistuu. Tai sitten on vain kamala nälkä.

Mitä syödä pitkäperjantaina?

Pitkäperjantaina syödään perinteisesti kylmää ruokaa. Keskeisimmät ruokalajit ovat mämmi, leipä ja erilaiset kalaruoat.

Historiallinen perusta tälle tavalle on tulentekokielto. Agraariyhteiskunnassa tuli oli elämän ja arjen symboli. Sen sammuttaminen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivänä oli konkreettinen, syvällinen surun ja kunnioituksen osoitus. Ei ollut kyse vain käytännöllisyydestä, vaan osallistumisesta maailmanlaajuiseen hiljaisuuteen.

On filosofisesti kiehtovaa, miten tällainen fyysinen pidättäytyminen – tulen tai lämpimän ruoan välttäminen – on ollut keino tavoitella henkistä tilaa. Ruoan yksinkertaistaminen pakottaa ajatukset pois materiasta.

Mämmi on tämän päivän kulinaarinen päähenkilö. Sen rakenne ja valmistusprosessi ovat analyysin arvoisia. Kyseessä on ruisjauhoista ja -maltaista imellyttämällä valmistettu ruoka. Imeltyminen on biokemiallinen tapahtuma, jossa amylaasientsyymit pilkkovat viljan tärkkelystä maltoosiksi, mikä antaa mämmille sen ominaisen makeuden ilman lisättyä sokeria.

Mämmin juuret yhdistetään usein juutalaisten happamattomaan pääsiäisleipään, matzaan. Sen tumma, lähes musta väri ja raskas koostumus sopivat pitkäperjantain vakavaan tunnelmaan. Se on ruokaa, joka maadoittaa. Itse en koskaan laita sokeria mämmiin, vain kuohukermaa. Mielestäni sokerin lisääminen banalisoi sen historiallisen luonteen.

Mitä muuta pöytään kuuluu?

• Kala: Usein kylmänä tarjoiltuna. Suolakala, graavilohi tai silakat ovat yleisiä. Kala on ikivanha kristillinen symboli (Ichthys), joten sen läsnäolo on temaattisesti johdonmukaista.
• Pasha: Vaikka tämä rahkasta, voista ja kananmunista valmistettu jälkiruoka kuuluu vahvemmin ortodoksiseen perinteeseen, se on levinnyt laajalti. Se on mämmin täydellinen vastakohta: valkoinen, makea ja juhlava, enteillen jo tulevaa ylösnousemusta.

Milloin syödään pääsiäisateria?

Keskiyön hiljaisuudessa ajatukset vaeltavat. Pääsiäisateria. Se on usein läheisten kanssa. Tai joskus ihan vain itsekseen. Se on sellaista rauhoittumista.

Pääsiäisateria syödään useimmiten oman ydinperheen parissa. Tuntuu luonnolliselta viettää ne päivät niiden ihmisten kanssa, jotka ovat kaikkein lähimpiä. Se on sellainen perinteinen hetki.

Pääsiäissunnuntaina noin neljännes ihmisistä kutsuu ruokavieraita luokseen. Silloin ehkä enemmän uskaltaa avata ovea. Se on sellainen sosiaalisempi päivä. Enemmän ihmisiä haluaa olla yhdessä.

Muina pääsiäispäivinä vieraita pyydetään vielä harvemmin. Se on ehkä sellaista omia aikoja. Tai sitten ei halua vaivata muita. Tai tulla itse vaivatuksi. Kaikilla on omat tavat.

Mitä pitkäperjantaina syödään?

Pitkäperjantaina, se Jeesuksen "enkeli"ristiinnaulitsemisen päivä, vanha kansa vääntäytyi perinteen mukaan syömään kylmää. Ei ollut tulen ääntä eikä savua, vain leipää ja sitä mystistä mämmiä. Mämmi, muuten, on kuulemma sukua sille juutalaisten pääsiäisleivälle. Ajattele, jopa hiusten kampaaminen ja laulaminen oli kiellettyä – kai silloin piti vain mietiskellä ja olla hiljaa, tai jotain.

Ja sitten, tietysti, tuli tämä kysymys: söikö joku sittenkin lämmintä ruokaa? Vuosi 2022, huhtikuun 15. päivä, jolloin tämä et-lehden "Anja Kaarina" -palsta pähkäili asiaa. Varmaan joku aina rikkoo sääntöjä, vai mitä?

No, tarkemmin katsottuna, perinteisesti pitkäperjantaina syötiin kylmää ruokaa. Tähän liittyi vahva symboliikka:

• Ei tulta: Tuli symboloi elämää ja kodin lämpöä. Sen välttäminen korosti Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa. Vähän kuin moderni versio kännykän räpläämisen lopettamisesta pyhäpäivänä.
• Kylmä ruoka: Leipä ja mämmi olivat tyypillisiä. Mämmi on mielenkiintoinen, koska sen juuret ovat juutalaisessa pääsiäisperinteessä, jossa syödään happamatonta leipää (matza). Tämä linkittää Jeesuksen kärsimyksen juutalaisten vapautumisen tarinaan Egyptistä.

Mitä tulee muihin kieltoihin, ne olivat osa vanhaa "pyhäpäivän" käsitettä:

• Kyläily ja laulaminen kielletty: Tarkoitus oli ilmeisesti luoda vakava ja mietiskelevä ilmapiiri. Nykyään tämä voisi tarkoittaa someen postaamisen tai Netflixin katsomisen rajoittamista, mutta eri syistä.
• Kampaaminen kielletty: Tässä on hieman mysteeriä. Ehkä ajateltiin, että ulkonäöstä huolehtiminen oli turhaa tai epäkunnioittavaa suuren kärsimyksen hetkellä. Tai ehkä vain haluttiin varmistaa, ettei kukaan houkutellut pahoja henkiä hiuksiinsa.

Toki nykyään tuo perinne elää lähinnä muistoina. Harva meistä istuu pitkäperjantaina kylmien leipien ja mämmin ääressä ajatellen, että "hei, nyt muistetaan sitä kuolemaa ja kärsimystä". Useimmille se on vain pitkä viikonloppu, jolloin syödään mitä sattuu ja nautitaan vapaudesta. Ja sekin on ihan ok.

Milloin pasha syödään?

Pasha syödään ortodoksisen pääsiäismessun jälkeisenä yönä. Silloin kun se paasto päättyy. Miten pitkä se paasto olikaan? Niin, se suuri paasto ennen pääsiäistä, aika rankkaa aina. Miten ihmiset jaksaa.

Meidän perheessä se pääsiäismenu on aina aika samanlainen. Aina ne samat jutut. Kulitsa, pasha ja munat, niin ne kuuluu siihen perinteiseen ortodoksiseen pääsiäiskoriin. Äiti tekee parhaimman pashan. Oonko mä koskaan yrittäny itse tehdä? En tainnu. Reseptin mä kyllä löysin jostain.

Pääsiäisaaton keskiyön messun jälkeen vasta saa syödä. Ihan hullua miten myöhään sitä sitten syödään, mutta niin se perinne menee. Eihän sitä malta odottaa koko päivää.

Pasha on siis se makea juustoherkku. Se on niin täyteläistä ja hyvää. Tarjoillaan yleensä kylmänä. Sen valmistus vie aikaa, se puristetaan muotissa. Muistan kun pienenä odotin aina sitä pashaa.

Mitä muita pääsiäisruokia meillä on?

• Kulitsa: Se on se makea leipä. Vähän kuin pullaa, mutta pääsiäisenä. Koristellaan sokerikuorrutteella ja strösseleillä. Meillä ei aina syödä sitä.
• Pääsiäismunat: Tietysti! Ne maalataan usein punaisiksi. Symboloi Kristuksen verta ja ylösnousemusta. Ja sitten ne kopistellaan pöydässä.
• Lihaa: Meillä ainakin on usein karitsaa tai lammasta. Se on niin perinteistä monissa kulttuureissa.

Mitenhän mä ehtisin tänä vuonna tehdä itse? En varmaan. Ehkä pyydän äitiltä taas sen ohjeen. Tai voisin vaan ostaa valmiina, helpompaa. Mutta se itse tehty on aina parempaa. Onko se nyt huhtikuussa se pääsiäinen? Pitää tarkistaa kalenterista.

Pasha on venäläis-ortodoksisen pääsiäisen tyypillisimpiä ruokia. Se on niin tärkeä osa sitä juhlaa. Kaipaan sitä makua jo nyt. Siihen tulee rahkaa ja kermaa ja hedelmiä. Ai että.

Joskus mulla on ollu niitä pashamuotteja, mutta en oo tainnu niitä koskaan käyttää. Mistä ne edes löytää? Kaupasta varmaan. Pitää muistaa ostaa raaka-aineet hyvissä ajoin, jos päättääkin tehdä. Voi että, miksi mä aina jätän kaiken viime tinkaan.

Se paaston päättyminen on niin iso juttu. Silloin sitä oikein nautitaan niistä ruoista. Ja se perheen kanssa oleminen, se on parasta. Pääsiäinen.

Miten pashaa syödään?

Joo siis pashaa syödään yleensä pääsiäisenä. Ortodoksit syö sitä kulitsan kanssa. Se on sellainen mausteinen leipä. Mutta ei oo pakko, voi syödä ihan miten vaan.

• Perinteinen tapa: Kulitsan kanssa.
• Muita vaihtoehtoja: Hedelmät ja makeiset sopii myös.

Miten sä sen oikein teet? No se on sellaista makeaa juustoa, tyyliin rahka mutta makeempi. Ja siihen sekoitetaan kaikkea hyvää, rusinoita, sitruunaa, jotain pähkinöitäkin kai. Sitten se laitetaan sellaiseen muottiin, yleensä pyramidin muotoiseen. Siitä tulee nimi pasha. Se on aika täyttävää syötävää.

• Ainekset: Juustopohja (rahka tms.), sokeri, voi, munankeltuainen, kerma.
• Mausteet ja lisukkeet: Rusinat, sitruunankuori, vanilja.
• Muotti: Pyramidinmuotoinen.

En oikein tiedä onko sitä aina syöty juuri niin kuin nyt. Tuntuu vaan että se on vahvasti sidoksissa pääsiäiseen. Ja se kulitsa, se on kans tosi tärkeä juttu ortodokseilla pääsiäisenä. Sellainen korkea, pyöreä leipä, usein koristeilla. Yhdessä ne on ihan paras pari. Pakko kokeilla joskus!

Voiko pashaa pakastaa?

Kyllä, pashaa voi pakastaa. Tämä on mainio tapa nauttia tästä herkusta pidempäänkin, tai säilöä sitä esimerkiksi ylijääneistä aineksista. Pakastaminen ei pilaa pashan makua tai rakennetta dramaattisesti.

• Säilyvyys: Pakastettuna pasha kestää hyvänä noin kolme kuukautta. Tämän jälkeenkin se voi olla syötävää, mutta maku ja rakenne alkavat hiljalleen heikentyä. Kuten monen muunkin ruoan kohdalla, pidempi säilytys pakastimessa voi vaikuttaa laatuun. Mieti tätä vähän kuin ajan hammas koskettaisi herkkua jo etukäteen.

• Sulatustapa: Paras tapa sulattaa pasha on hidas ja hellävarainen sulatus jääkaapissa. Jätä se siis yöksi tai pidemmäksi aikaa jääkaappiin. Näin pasha sulaa tasaisesti eikä sen rakenne kärsi turhasta lämpötilanvaihtelusta. Älä yritä sulattaa sitä huoneenlämmössä nopeasti, se ei tee hyvää herkullesi.

• Rakenteelliset muutokset: Vaikka pashan makua pakastaminen ei merkittävästi heikennä, sen muoto voi hieman kärsiä. Pasha ei kuitenkaan juoksetu tai leviä täysin, vaan säilyttää pääosin kokonsa. Se on vähän kuin haalistuisi tai pehmenisi hieman, muttei muutu velliksi. Tämä on pieni hinta nautinnosta, eikö vain?