Mitä kieliä Gran Canarialla puhutaan?

Mitä kieliä Kanariansaarilla puhutaan?

Kanariansaarten virallinen kieli on espanja.

Kanariansaarilla puhuttava espanja on murre nimeltään canario. Se on osa andalusialaista murrejatkumoa, mutta siinä on vahvoja vaikutteita Latinalaisen Amerikan espanjasta, erityisesti Karibian alueelta. Tämä on historiallinen seuraus saarten asemasta pysähdyspaikkana Amerikan-valloituksen aikana. Kieli on kuin arkeologinen kerrostuma.

Murteen erityispiirteitä:

• Seseo: C- ja Z-kirjaimet äännetään S:n tavoin, kuten Latinalaisessa Amerikassa. Esimerkiksi cielo (taivas) äännetään "sielo", ei "thielo" kuten Manner-Espanjan pohjoisosissa.
• Pronominit: Teitittelyn vosotros-muodon sijaan käytetään ustedes-muotoa, myös epämuodollisissa tilanteissa. Tämä on erittäin tyypillistä Amerikkojen espanjalle.
• Sanasto: Paljon sanoja on lainattu portugalista (millo maissille). Muistan kun ensimmäistä kertaa kuulin sanan guagua bussista Teneriffalla vuonna 2011, se oli täysin uusi juttu. Se tulee kuubanespanjasta.

Ennen espanjalaisten saapumista saarilla puhuttiin guanchia, alkuperäiskansan berberikieltä. Kieli on sammunut, mutta sen jäänteitä elää yhä paikannimissä, kuten Adeje, Tacoronte ja Gáldar. Tämä on kiehtovaa, kieli ei koskaan kuole täysin, se jättää jälkiä maisemaan.

Turismin vuoksi englanti ja saksa ovat erittäin yleisiä palvelualoilla ja suosituimmissa lomakohteissa. Erityisesti etelän lomakeskuksissa kuulee enemmän englantia kuin espanjaa. Myös pohjoismaisia kieliä puhutaan laajalti.

Kielen analysointi Kanariansaarilla on kuin tarkastelisi historian solmukohtaa. Siinä yhdistyvät Eurooppa, Afrikka ja Amerikka. Jokainen sana, joka poikkeaa standardiespanjasta, kertoo tarinan laivoista, kaupasta, siirtolaisuudesta ja selviytymisestä.

Pitääkö kanarialla tipata?

Pitääkö Kanarialla tipata? Kyllä, Kanarialla on tapana jättää tippiä. Ravintoloissa hyvästä palvelusta suositus on noin kymmenen prosenttia laskun loppusummasta. Pienemmissä ostoissa, kuten kahvilassa tai baarissa, kannattaa pyöristää summa hieman ylöspäin.

Tippaaminen ei ole pakollista, mutta se on yleinen käytäntö ja arvostettu ele osoittaa kiitollisuutta hyvästä palvelusta. Mietin aina tätä, kun olen matkalla. Onko se nyt normaalia vai ei? Espanjassahan se on, ja Kanaria on Espanjaa. Totta kai.

Mitäs sitten eri paikoissa? Aika selkeää, mutta aina mietin.

• Ravintolat ja ruokapaikat: Jos ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä, se 10 % on hyvä perussääntö. Jotkut jättävät enemmänkin, jos ovat todella tyytyväisiä. Itse usein mietin, oliko palvelu poikkeuksellista vai perus ok.
• Kahvilat ja baarit: Ei tarvitse olla prosentteja, mutta pieni vaihtoraha, ehkä euro tai kaksi, on ok. Se on niin helppoa jättää se kolikko pöydälle tai tiskille.
• Taksit: Taksikuskille voi pyöristää summan ylöspäin. Vaikka matka maksaisi 12,50 euroa, voi antaa 14 euroa ja sanoa, että "pidä loput". Tai jättää vaan 1-2 euroa ylimääräistä. Olen tehnyt niin.
• Hotellihenkilökunta: Siivoojat, laukunkantajat. Heille voi jättää pienen juomarahan, vaikka pari euroa päivässä tai matkan päätteeksi. Tuntuu hyvältä, kun he ovat tehneet hommansa hyvin.
• Retkiopas: Jos olet ollut retkellä ja opas oli hyvä, niin muutama euro kiitoksena on paikallaan. He tekevät kovasti töitä.

Se on oikeasti vain kiitoksen osoitus, ei palkkaa täydentävä pakko. Mutta eihän kukaan halua olla se, joka ei koskaan tipaa. Tuntuu vähän noloa. Joten kyllä, kanarialla tipataan. Helpottaa, kun on se kymmenen prosenttia mielessä. Ja pienemmissä, vain pyöristää. Ai niin, ja aina käteisenä se tippi. Korttimaksun yhteydessä harvemmin onnistuu hyvin. Muista se.

Mitä kieliä puhutaan Teneriffalla?

Teneriffalla puhutaan virallisesti espanjaa. Se on siellä ykköskieli, ihan kuin meillä pottumuusi joulupöydässä.

Mutta eihän se kaikki siihen jää! Turisti kun tunkee paikalle, niin kyllä siellä sitten kuulee sellaista murteiden sekamelskaa, että korvat punaisena yrittää ymmärtää.

On englantia, saksaa ja joskus jopa suomea, kun joku eläkeläinen yrittää tilata sangriaa "yksi punainen litra kiitos". Se on aina yhtä hauskaa!

Mutta varma on, että jos taskussa on euroja ja osaa esittää "más cerveza, por favor", niin pärjää jo pitkälle. Tai sitten näyttää kuvia puhelimesta, se on se universaali kommunikaation kieli.

Faktoja ja höpinää Teneriffasta:

• Virallinen kieli:Espanja (kastilian murre). Se on se, millä hallituksen paperit on rustattu ja paikalliset mummelit tinkaavat torilla.
• Suurin kaupunki:Santa Cruz de Tenerife. Siellä on sitä vilinää ja elämää, ihan kuin meillä Turun torilla kesällä, mutta paljon kuumempaa ja paellaa tarjolla.
• Turistikieliä: Paljon kuulee englantia, saksaa, ranskaa, ja jopa sitä suomalaista mongerrusta. Ne ovat ne, joilla hotellien tiskit ja ravintoloiden menut usein kommunikoivat.
• Aina parempi, jos osaa edes pari sanaa paikallista, se lämmittää kummasti isäntien mieltä.
• Sanonpa vaan, että kerran itsekin yritin tilata "Dos cervezas, por favor" ja sain kolme! Se on sitä paikallista vieraanvaraisuutta tai sitten mun espanja on surkeampaa kuin luulin. Mutta kyllä kelpasi!

Onko Kanarialla eurot?

Juu, Kanarialla on eurot. Sehän on ihan itsestäänselvyys, kuin koti-iltana pizzat ja telkkarin sohvalla. Ei siellä mitään vanhoja peseta-seteleitä tarvitse hamstrailla, vaan ihan tavallisia euroja. Vähän kuin Suomessakin, mutta aurinkoa ja palmuja enemmän.

Tätä nyt ei varmaan kovin syvällisesti tarvitse avata, mutta siis:

• Kanariansaaret kuuluu Espanjaan.
• Espanja on EU-maa.
• Siksi siellä on euro.

Eipä siinä sen kummempaa. Voi huoletta maksaa rantatuolin vuokraa ja sangriaa euroilla, eikä tarvitse miettiä valuutanvaihtoa. Vähän kuin ostaisi kahvia Prismasta, no ei nyt ihan, mutta jotain sinne päin. Ja hei, se tarkoittaa myös sitä, että kaikkien muidenkin euroalueen maiden rahat kelpaa, ei tartte erikseen vaihtaa. Ihan kätevää.

Mihin mantereeseen Kanariansaaret kuuluvat?

Ööh. Kanariansaaret... ne ovat niin monimutkainen juttu, oikeasti. Yön pimeydessä ajatukset kiertävät, kun miettii niitä saaria.

Maantieteellisesti Kanariansaaret kuuluvat kiistatta Afrikkaan. Ne ovat siellä, Atlantin pohjoisosassa, aivan Afrikan luoteiskulman tuntumassa. Se on niin selvää, kun katsoo karttaa. Silti ne ovat Espanjaa, Eurooppaa. Se hämmentää, tai ainakin saa miettimään.

• Sijainti Atlantilla: Saaret ovat Afrikan luoteisrannikon edustalla, noin 28 pituusasteella ja 15 leveysasteella.
• Etäisyys Afrikkaan: Itäisimmiltä saarilta, esimerkiksi Fuerteventuralta, matkaa Afrikan mantereelle, Marokon rannikolle, on vain noin 100 kilometriä. Niin lyhyt matka, että sen melkein näkee.
• Etäisyys Eurooppaan: Espanjan mantereelle, Iberian niemimaan lounaisosiin, kertyy matkaa jo noin 1100 kilometriä. Aika iso välimatka.

On vähän outoa, kun miettii sitä. Politiikka ja maantiede eivät aina kulje käsi kädessä. Se on kuin ihminen, joka on syntynyt yhdessä paikassa, mutta kasvanut toisessa. Mihin se lopulta kuuluu? Onko se sitä, missä se syntyi, vai missä se elää? En tiedä.

Ehkä molempia, samaan aikaan. Se on vain... juttu, jota miettii näinä tunteina. Niin paljon kaikkea, mihin ei ole selkeää vastausta.

Onko Kanariansaaret osa Eurooppaa?

Olin siellä 2019 kesällä, tarkalleen ottaen heinäkuussa. Se oli Gran Canarialla, jos en aivan väärin muista. Aurinko paahtoi niin, että iho kirveli jo aamupäivällä. Se tunne, kun astui lentokoneesta ja se lämmin, hieman kostea ilma iski kasvoille, se on ikimuistoinen. Ei se Eurooppaa ole samalla tavalla kuin vaikka Manner-Suomi, mutta kyllä siellä eurot kelpaa ja EU:n lait pätee.

Se oli vähän outoa. Samalla tunsi olevansa kaukana, Afrikan rannikko oli niin lähellä, mutta silti kaikki oli tuttua.

• Paikka: Gran Canaria
• Aika: Heinäkuu 2019
• Tuntemus: Lämmin, kostea ilma, voimakas auringonpaiste.

Neuvosto oli perustanut sinne jonkun syrjäisten alueiden jutun, taisin nähdä siitä jonkun kyltin Las Palmasissa. Tuntui hassulta, että vaikka se on saari Atlantilla, niin se on silti jotenkin EU:ta. Se tukitoimisto siellä, se oli joku virallinen homma.