Onko Islanti pohjoisempana kuin Suomi?

Onko Islanti pohjoisempana kuin Suomi? Joo, se on kyllä yksi niistä kysymyksistä, jotka mulle aina pälkähtävät mieleen. Voi että, Islanti… se on niin kaukana, niin… villi. Kun katson karttaa, aina ihmettelen sitä pientä vihreää läikkää keskellä sinistä – niin kaukana pohjoisessa! Mutta onko se todella pohjoisempana kuin Suomi?

No, tekninen vastaus on vähän monimutkaisempi kuin vain “kyllä” tai “ei”. Islanti on toki pohjoisemmassa leveysasteella kuin vaikkapa Helsinki, mutta eihän se koko maa ole pohjoisempana. Suomihan on pitkä ja kapea, ja jotkut osat Suomesta ovat pohjoisempia kuin jotkut osat Islantia. Joten, riippuu vähän siitä, mistä kohdasta Suomea ja Islantia puhutaan. Vaikka jos ajatellaan pääkaupunkeja, Reykjavik on pohjoisemmassa kuin Helsinki – se on fakta. Mutta muuten… no, se onkin jo aika hankalaa. Pitääkö se nyt tarkistaa kartalta vielä kerran? Tai googlettaa?

Mutta se karttakuva… se on jotenkin maaginen. Muistan miten lapsena tutkin maantieteen oppikirjaa, ja Islanti oli aina niin kiehtova. Kuin joku mystisiä satuja kätkevä saari, jäätiköillä ja tulivuorilla. Miten ihmiset edes selviävät siellä, missä on niin kylmä ja – ja toisaalta volkaaninen aktiviteetti voi olla melkoinen uhka. Olen lukenut jostain, että noin 13% Islannin pinta-alasta on jäätikköä. Se on… paljon. Kuvittelen sen valtavan jääkentän ja tunnen ihmetystä, ja ehkä hiukan pelkoa. Samanlaista pelkoa kun tunsin lapsena, kun ukkonen jyrisi ja salamat välähtelivät. Silloin tuntui, että maapallon voimat ovat täysin hallitsemattomia.

Islantilaiset… onko heilläkin samankaltaisia tuntemuksia? Miten he – ne mahtavat ihmiset – kestävät sitä kaikkea? Heidän sisunsa, se on jotakin, mitä mä tosi ihailen. Ja heidän kykynsä elää luonnon armoilla, vaikka se onkin julma. Onko se sittenkin rohkeutta, vai vain sopeutumista? Ehkä molempia. Ehkä sitä sisua on vähän meillä kaikilla, piilossa sydämessämme. Me vain emme ehkä aina uskalla antaa sen näkyä.