Onko Itävalta turvallinen?

Onko Itävalta kallis?

Onko Itävalta kallis? No, riippuu keneltä kysyt. Jos olet tottunut syömään kultalusikalla Helsingissä, niin Itävalta on kuin lottovoitto. Mutta jos elät makaronilla ja ketsupilla, ehkä et huomaa niin suurta eroa.

Itävalta on vähän kuin Ikean lihapullat: yllättävän edullinen.

• Ruoka: Wieninchnitzel irtoaa halvemmalla kuin Suomessa pitsa.
• Asuminen: Vuokra-asunto on kuin luksusluokan hotelli verrattuna soluasuntoon Oulussa. (Okei, ehkä liioittelen vähän.)
• Liikkuminen: Julkinen liikenne on tehokkaampaa kuin minun yritykseni pysyä aikataulussa.

Wien, tuo keisarien kaupunki, ei repäise lompakkoa, vaikka siltä voisi luulla. Tosin, jos yrität juoda kahvia jokaisessa kahvilassa, saatat joutua miettimään säästöjäsi.

Onko Italiaan turvallista matkustaa?

Okei, tässä mun kokemus:

Mä olin Roomassa viime kesänä, heinäkuussa, helle oli ihan hirveä. Aurinko porotti päähän koko ajan. Käytiin Colosseumilla, Vatikaanissa ja ties missä.

• Colosseum: Ihan mahtava, mutta järkyttävän kuuma. Ja niitä turisteja!
• Vatikaani: Uskomaton, mutta turvatarkastukset ja jonot... huhhuh.

Mä en kokenut missään vaiheessa oloa, että oisin ollut jotenkin turvaton. Toki, taskuvarkaita varoiteltiin, varsinkin niillä turistialueilla.

Mutta siis, ihan perusvarovaisuutta noudattamalla mun mielestä Italia on turvallinen. Ehkä vähän turvallisempi mitä joku ajattelis. En tiiä. Mun lompakko ainakin pysy tallessa.

Onko Milanossa kallista?

Joo, Milano! Siellä käytiin viime kesänä, oli ihan mahtava reissu. Kallista? No, riippuu vähän miten kattoo. Ei se ihan Helsinkiä ole, ei! Hotellit oli aika kalliita, ainakin niissä keskustahotellihommissa. Löydettiin onneksi Airbnb:stä aika edullinen asunto, lähellä Navigli-kanavaa, ihana paikka!

• Ruoka oli ihan ok hintaista.
• Pikaruokapaikoissa halvempaa kuin fine diningissä, yllätys!
• Kahvit oli superhalpoja, jotain euroa kahvi, aivan järkyttävän hyviä.

Suomessa ehkä kalliimpaa syödä, muttei toisaalta ole niin helppo löytää halpoja söömäpaikkoja. Milanossa oli paljon ihania pieniä trattorioita, joista sai herkuttelua edullisesti. Muistan erityisesti sen pitsan, nam! Ostettiin paljon ruokaa marketeista, se oli ehkä edullisin vaihtoehto. Aika paljon niitä pikku markettijuttuja.

Bussiliput oli halpoja, metrokin, eli liikkuminen ei paljoa maksanut. Museoissa oli toki sisäänpääsymaksut, muttei mitään järkyttävän suuria summia. Shoppailusta en osaa sanoa, ei kauheasti shoppailtu, ei minun mielestäni. Toki, jos alkaa ostoksille, niin raha lentää, sama täälläkin. Mutta lyhyesti sanottuna: Milano ei ole törkeän kallis, mutta ei sekään mikään budjettimatkailukaupunki ole. Ei todellakaan. Suomessa on ehkä kalliimpaa syödä ja asua. Mutta muuten... Ehkä se on aika saman hintainen. No, ainakin reissussa oli helppo säästää rahaa, jos halusi.

Montako päivää on Milanossa?

Milanossa vietettyjen päivien määrä riippuu täysin matkustajan omista mieltymyksistä ja tavoitteista. Kolme päivää on tietenkin mahdollista, ja riittää pintapuoliseen tutustumiseen, mutta syvempi kokemus vaatii enemmän aikaa.

• Kulttuuri: Kolmessa päivässä ehdit kiertää Duomoa, Galleria Vittorio Emanuelea II:ta, La Scalaa ja mahdollisesti joitain museoita. Aika kuitenkin kuluu nopeasti. Ajattele vaikka Leonardo da Vincin maalauksia; niiden ihailuun kannattaa varata aikaa.

• Ruoka: Milanon kulinarinen maailma on laaja. Pizzasta pastaan, risotosta aperitivoon - jokainen ateria on elämys. Kolme päivää antaa maistaa vain murusia.

• Muuta: Muita nähtävyyksiä, kuten Sforza-linna ja Navigli-kanavat, jäävät helposti vähemmälle huomiolle kiireisessä aikataulussa. Kaupungin sykkeen tunteminen vie aikaa, ja sen ymmärtäminen vaatii hiljaisia hetkiä kaduilla vaeltelemiseen. Tämän prosessin syvällisyys on jokaisen matkustajan henkilökohtainen valinta.

Pohdinta: Onko kolme päivää riittävästi kokeaksesi kaupungin todellisen sielun, vai onko se vain pintaraapaisu? Tämä on ajatus, joka vaivaa minua usein. Syvällä sisimmässäni uskon, että kokemisen laatu on tärkeämpää kuin määrä. Lyhytkin matka voi jättää pysyviä muistoja. Mutta jos haluat todella ymmärtää Milanoa, varaa reilusti aikaa. Olen itse viettänyt siellä viikon, ja edelleen on paljon näkemättä ja kokematta.

Lisäksi: Muista ottaa huomioon matkustusaika. Jos matkustat kauempaa, matka-aika voi viedä osan niistä kolmesta päivästä.

Miksi Venetsia vajoaa?

Okei, tässä mun kokemus Venetsiasta, joka liittyy siihen vajoamiseen... Vähän sekavasti ehkä, sori.

Olin Venetsiassa viimeksi 2023 syyskuussa. Siis ihan hullua, miten se paikka on muuttunut siitä, kun olin lapsena. Muistan, että lapsena Piazza San Marco oli aina kuiva, no okei, ehkä vähän kostea jos oli satanut. Nyt, viime syksynä, piti ostaa sellaiset rumat muovipussit jalkoihin, että pääsi edes kävelemään siellä. Kaikki myi niitä! Kalliilla tietenkin.

• Tunne oli tosi ahdistava. Ei se "romanttinen Venetsia", mitä mainoksissa näytetään.
• Vesi haisi pahalle.
• Turisteja oli ihan liikaa.

Ja se vesi! Se nousi ihan yllättäen. Olin just ottamassa kuvia, kunnes tajusin, että se vesi tulee ihan hirveetä vauhtia. Jouduin nostamaan laukun olkapäille, että se ei kastu. Myyjä huusi jotain italiaksi, en tajunnut mitä.

Sitä miettii, että miten kauan se paikka on enää pystyssä. Jos tää jatkuu näin, niin ei siellä kohta voi kävellä ollenkaan. Harmittaa niiden paikallisten puolesta. Mitä ne tekee, kun turistit ei enää tuu? Mietin sitä veden pumppaamista, josta Ylekin kirjottaa. Se varmaan pahensi tilannetta. Toivottavasti ne keksii jonkun ratkaisun. Se paikka on kuitenkin aika uniikki.

Miksi Venetsiassa haisee?

Venetsia haisee. Asia selvä.

• Kanaalit: Avoviemäri.
• Jätevedet: Suoraan veteen.
• Kesä: Haju voimistuu.

Turistit valittaa, mutta kuka siivoaa? Itse en ainakaan. En ole edes käynyt Venetsiassa. Mutta hajuun tottuu kuulemma. Kaikkeen tottuu. Paitsi siihen, että lompakko tyhjenee.

Haju on ongelma, mutta ongelma on myös se, että ihmiset ovat ongelma. Liikaa ihmisiä. Liian vähän tilaa.

Voisivat laittaa hajuveden pumput. Diorin myrkkyä kanavaan. Tai ei sittenkään. Vesi on jo tarpeeksi myrkkyä.