Mikä kuuluu metallinkeräykseen?

Mikä kuuluu metallinkeräykseen: Opas kierrätykseen

Selvitä helposti mikä kuuluu metallinkeräykseen ja opi lajittelemaan kodin metallijätteet oikeaoppisesti ilman virheitä. Säännöllinen metallinkierrätys auttaa säästämään luonnonvaroja ja vähentää ympäristön kuormitusta huomattavasti. Tutustu yleisiin lajitteluohjeisiin tarkasti, jotta tunnistat kierrätettävät materiaalit helposti arjessa, vältät turhat virheet ja onnistut säästämään puhdasta luontoa tehokkaasti joka päivä.

Mitä metallinkeräysastiaan saa laittaa?

Metallinkeräykseen kuuluvat tyhjät ja puhtaat kotitalouden metallipakkaukset sekä pienet metalliesineet, jotka koostuvat pääosin metallista. Oikea lajittelu säästää jopa 95 prosenttia energiaa verrattuna uuden neitseellisen metallin valmistukseen. Mutta on yksi yllättävä pakkaustyyppi, jonka lajittelussa jopa 70 prosenttia ihmisistä tekee kriittisen virheen - kerron tästä tarkemmin alempana yhdistelmämateriaaleja käsittelevässä osiossa.

Lajittelu on nykyään tehty helpoksi, mutta silti moni pähkäilee jäteastioiden äärellä. Muistan itsekin, kuinka seisoin keittiössä kädessäni tyhjä sardiinipurkki ja mietin, pitääkö se hinkata tiskiharjalla kiiltäväksi asti. Ei tarvitse. Kylmällä vedellä pyöräytys riittää hyvin. Nopea huuhtelu poistaa ruoantähteet, eikä kierrätysastia ala haista.

Sallitut pienmetallit ja pakkaukset

Pienmetallinkeräykseen voi laittaa kaikki ne esineet, jotka mahtuvat jäteastian suuaukosta sisään. Tyypillisiä arjen esineitä ovat säilyketölkit, tyhjät pantittomat juomatölkit, alumiinivuoat sekä foliot. Myös metalliset kannet, korkit ja purkkien sulkijat kuuluvat samaan paikkaan. Pienet metalliesineet - kuten ruuvit, naulat ja vanhat helat - voi pudottaa astiaan huoletta.

Harvoin olen nähnyt lajitteluohjetta, joka herättää yhtä paljon kysymyksiä kuin tuikkukynttilöiden kuoret. Niiden alumiiniset kuoret kuuluvat metalliin, mutta muista irrottaa se pieni sydänlangan metallipidike kuoresta. Kun ne ovat erillään, magneettierottelija saa napattua molemmat talteen sulatukseen. Suomessa kierrätetään noin 85-90 prosenttia kaikesta metalliromusta, mikä tekee siitä yhden tehokkaimmin kiertävistä materiaaleistamme.

Miten erottaa muovi ja metalli toisistaan?

Yhdistelmämateriaalit aiheuttavat päänvaivaa, kun pakkauksessa on sekä muovia että metallia. Jos et ole varma kumpaa materiaalia on enemmän, voit tehdä yksinkertaisen rypistystestin kotonasi. Purista pakkaus tiukasti nyrkissäsi ja avaa kätesi. Jos pakkaus jää ruttuun, se on pääosin metallia ja kuuluu metallinkeräykseen. Jos se palautuu takaisin muotoonsa, kyseessä on muovi.

Tässä on se kriittinen virhe, jonka mainitsin aiemmin: monet laittavat kahvipussit ja sipsipussit metallinkeräykseen, koska niiden sisäpinta kiiltää metallisena. Todellisuudessa nuo pussit ovat lähes aina muovia. Kiiltävä pinta on vain mikroskooppisen ohut alumiinikalvo muovikerrosten välissä. Jos teet sille pussille rypistystestin, huomaat sen ponnahtavan heti auki. Laita kahvipussit siis suoraan muovinkeräykseen.

Vaaralliset aineet ja erikoistapaukset

Maalipurkit ja aerosolipullot saavat monet epäröimään lajitteluastian luona. Nämä esineet voivat olla vaarallisia, jos niitä käsitellään väärin. Nyrkkisääntö on yksinkertainen: metallinkeräykseen saa laittaa vain täysin tyhjiä ja kuivia pakkauksia. Jos purkin pohjalla on nestemäistä maalia tai pullosta kuuluu suhinaa, se kuuluu vaarallisen jätteen keräykseen.

Aerosolipullot (kuten hiuslakat ja dödöt) ovat painepakkauksia. Jos ne päätyvät puolitäysinä keräysauton puristimeen, ne voivat räjähtää tai syttyä palamaan. Varmista aina, ettei pullosta tule enää mitään ulos, kun painat venttiiliä. Kun pullo on täysin hiljainen ja kevyt, se on turvallista laittaa metalliastiaan. Tyhjät maalipurkit ovat valmiita kierrätykseen silloin, kun maali on kuivunut kalvoksi purkin sisäpinnalle.

Mitä metallinkeräykseen ei saa laittaa?

Kaikki metallia sisältävä tavara ei kelpaa kotipihan keräysastiaan. Suurin virhe on sekoittaa sähkölaitteet ja akut tavallisen metallin joukkoon. Sähkö- ja elektroniikkaromu (kuten vanhat kahvinkeittimet tai rikkinäiset puhelimet) sisältää arvokkaita metalliosia, mutta ne vaativat oman erillisen käsittelyprosessinsa vaarallisten osiensa vuoksi. Vie ne aina elektroniikkakeräykseen.

Myöskään suuret metalliesineet eivät kuulu taloyhtiön pieneen jäteastiaan. Jos esine on liian suuri tai painava - esimerkiksi polkupyörä, kottikärryt tai vanha kiuas - se tukkii jäteastian syöttöaukon ja vaikeuttaa tyhjennystä. Nämä isot romut otetaan maksutta vastaan virallisilla lajitteluasemilla ja kierrätyskeskuksissa, joissa ne lajitellaan suoraan teollisuuden tarpeisiin.

Lajittelupäätös: Metalli, muovi vai vaarallinen jäte?

Metallinkeräys

• Säilyketölkit, puhtaat alumiinivuoat, metallikorkit ja tyhjät aerosolipurkit.

• Nopea huuhtelu kylmällä vedellä riittää, pakkauksen on oltava tyhjä.

• Esine koostuu pääosin metallista ja läpäisee rypistystestin.

Muovipakkaukset

• Kahvipussit, sipsipussit, muovipullot ja elintarvikkeiden muovirasiat.

• Pyyhintä tai kevyt huuhtelu niin, että pakkaus on kuiva ja puhdas.

• Pakkaus on tehty muovista tai siinä on vain ohut metallikalvo (kuten kahvipussit).

Vaarallinen jäte

• Puolitäydet maalipurkit, suhisevat aerosolipullot, paristot ja akut.

• Älä tyhjennä väkisin, pidä erillään muista jätteistä ja vie keräyspisteeseen.

• Pakkaus sisältää vielä nestemäisiä kemikaaleja, maaleja tai painetta.

Hannan lajitteluhaaste: Kerrostalon jätekatoksen mysteerit

Hanna, tamperelainen 32-vuotias toimistotyöntekijä, halusi parantaa kotinsa kierrätysastetta, mutta koki jatkuvaa epävarmuutta keittiön sekalaisten pakkausten äärellä. Jätekatoksen kyltit tuntuivat liian yleisiltä, ja hän pelkäsi väärinlajittelun pilaavan koko taloyhtiön metallierän.

Hän aloitti lajittelemalla kaikki kiiltävät pussit metalliastiaan. Ensimmäinen yritys meni vikaan, sillä viikon kuluttua naapuri huomautti kahvipussien olevan muovia, mikä aiheutti Hannalle nolouden tunteen ja halun luovuttaa koko projektin suhteen.

Luovuttamisen sijaan Hanna teki pienen oivalluksen ja alkoi testata pakkauksia puristamalla niitä nyrkissään ennen roskatilaan menoa. Rypistystesti paljasti nopeasti, mitkä kiiltävät kääreet olivat pelkkää muovia ja mitkä oikeaa alumiinia.

Kuukauden kuluttua Hanna oli saanut keittiönsä sekajätteen määrää vähennettyä huomattavasti. Hän oppi, että lajittelussa ei tarvitse pyrkiä täydelliseen steriiliyteen, vaan johdonmukainen arkinen rypistystesti riittää pitämään kierrätysvirran puhtaana.