Missä sheinin vaatteet tehdään?

Missä sheinin vaatteet tehdään: 6 000 tehdasta Kiinassa

Missä sheinin vaatteet tehdään on tärkeä kysymys kuluttajille, jotka haluavat ymmärtää nopean muodin todelliset vaikutukset ja tuotantoketjun läpinäkyvyyttä. Valmistusprosessin tunteminen auttaa tunnistamaan mahdolliset terveysriskit ja eettiset ongelmat, jotka liittyvät halpoihin hintoihin ja jatkuvaan uusien mallien julkaisuun. Perehdy huolellisesti valmistustapoihin suojellaksesi itseäsi ja tehdäksesi tietoisempia valintoja.

Sheinin tuotantoketjun keskus: Guangzhou ja Guangdong

Sheinin vaatteet valmistetaan lähes poikkeuksetta Kiinassa, ja tuotanto on keskittynyt erityisesti Guangdongin maakuntaan ja Guangzhoun suurkaupungin alueelle. On arvioitu, että jopa 95% brändin vaatteista tulee tästä yhdestä maailman tiiviimmistä tekstiiliteollisuuden keskittymistä.^[1] Mutta tässä on homman juju: Shein ei itse omista läheskään kaikkia näitä tehtaita, vaan se hyödyntää tuhansien pienten alihankkijoiden verkostoa.

Shein tekee yhteistyötä arviolta yli 6.000 eri tavarantoimittajan ja pienen vaatetyöpajan kanssa pelkästään Etelä-Kiinassa.^[2] Tämä pirstaleinen verkosto mahdollistaa äärimmäisen nopean reagoinnin sosiaalisen median trendeihin, sillä pienet pajat pystyvät ompelemaan uusia malleja vain muutaman sadan kappaleen erissä. Jos tuote menestyy TikTokissa, tuotantoa voidaan skaalata kymmeniin tuhansiin päivässä.

Ultrapikamuoti ja tuotannon hurja vauhti

Shein on luonut uuden kategorian nimeltä ultrapikamuoti, jossa vaatteen matka suunnittelupöydältä kuluttajalle kestää vain 3-7 päivää. Se on nopeaa. Liian nopeaa monen perinteisen toimijan mielestä. Tämä vauhti perustuu algoritmeihin, jotka seuraavat reaaliajassa, mitä ihmiset klikkaavat ja mistä he puhuvat verkossa.

Brändi lisää verkkokauppaansa keskimäärin 6.000 uutta tuotetta joka ikinen päivä, ^[3] mikä on moninkertainen määrä verrattuna perinteisiin pikamuotiketjuihin. Tuotantoprosessi on hiottu niin tehokkaaksi, että hukka minimoidaan valmistamalla aluksi vain pieniä, noin 100-200 kappaleen koe-eriä. Vasta kun kysyntä on varmistettu datalla, alihankkijat saavat tilauksen suuremmista määristä. Tämä malli on tehokas, mutta se asettaa tehtaat ja työntekijät jatkuvan paineen alle.

Työolot ja eettisyys Kiinan tehtailla

Kun vaatteita valmistetaan massiivisia määriä pilkkahintaan, hinta maksetaan usein jossain muualla kuin kassalla. Työolot Sheinin alihankkijatehtailla ovat herättäneet suurta huolta globaalisti, ja useat selvitykset viittaavat siihen, että työntekijöiden oikeuksissa on vakavia puutteita. Monissa pienissä työpajoissa noudatetaan niin sanottua 11-11-7 -rytmiä - eli töitä tehdään kello 11 aamulla iltayhteentoista, seitsemänä päivänä viikossa.

Työntekijöiden raportoitu työaika voi nousta jopa 75 tuntiin viikossa, ja joissakin tapauksissa on havaittu jopa 18 tunnin työpäiviä.^[4] Olen itsekin pohtinut tätä usein: miten on mahdollista myydä paitaa viidellä eurolla, jos valmistaja saa siitä reilun korvauksen? Vastaus on yleensä se, että työntekijöille maksetaan urakkapalkkaa, jossa yhden vaatekappaleen ompelusta saa vain muutamia senttejä. Tämä pakottaa työntekijät tekemään vaarallisen pitkiä päiviä tullakseen toimeen.

Turvallisuusnormit ovat usein toissijaisia nopeuden rinnalla. Pienimmissä pajoissa, jotka sijaitsevat usein asuinrakennuksissa, paloturvallisuus ja ilmanvaihto saattavat olla olemattomia. Shein on luvannut parantaa valvontaa, mutta tuhansien pienten toimijoiden kontrollointi on osoittautunut lähes mahdottomaksi tehtäväksi.

Tuoteturvallisuus ja kemikaalijäämät

Kysymys siitä, missä vaatteet tehdään, liittyy suoraan myös siihen, mitä ne sisältävät. Koska tuotantovauhti on kova ja valvonta paikoin puutteellista, vaatteiden kemikaaliturvallisuus on noussut tapetille useissa riippumattomissa testeissä. Halvat tekstiilit vaativat usein voimakkaita käsittelyaineita pysyäkseen muodossaan tai hylkiäkseen likaa.

Joissakin testeissä on löydetty vaatteita, joissa on jopa 20-kertaisia määriä lyijyä ja ftalaatteja verrattuna turvallisina pidettyihin rajoihin. ^[5] Erityisesti lasten vaatteet ja asusteet ovat olleet huolenaiheena. Nämä kemikaalit eivät ole vain ympäristömyrkkyjä, vaan ne voivat imeytyä ihon läpi tai aiheuttaa allergisia reaktioita. Suosittelenkin aina pesemään uudet Shein-vaatteet ainakin kertaalleen ennen käyttöä, vaikka sekään ei poista kaikkia riskejä.

Onko Sheinillä tuotantoa Kiinan ulkopuolella?

Vaikka valtaosa vaatteista tulee edelleen Guangdongista, Shein on alkanut hajauttaa tuotantoaan vastauksena logistisiin haasteisiin ja poliittiseen paineeseen. Yritys on pyrkinyt lähemmäs päämarkkinoitaan, kuten Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Viime aikoina tuotantoa on aloitettu muun muassa Turkissa ja Brasiliassa.

Turkin tehdasverkosto palvelee erityisesti Euroopan markkinoita, mikä lyhentää toimitusaikoja ja pienentää hiilijalanjälkeä kuljetusten osalta. Tästä huolimatta puhutaan edelleen pienestä murto-osasta kokonaistuotannosta. Valtaosa tuotteista - ja erityisesti ne kaikkein halvimmat trendituotteet - omellaan edelleen Kiinan Guangzhoussa.

Shein vs. perinteinen pikamuoti

Shein (Ultrapikamuoti)

• Uusia tuotteita lisätään päivittäin noin 6.000 kappaletta.
• Aluksi erittäin pienet erät (100-200 kpl), skaalaus datan perusteella.
• Yli 90% Kiinasta, erityisesti Guangdongin maakunnasta.

H&M / Zara (Pikamuoti)

• Uusia mallistoja muutama kymmenen viikossa.
• Suuremmat ennakkotilaukset (tuhansia kappaleita), vähemmän joustavuutta.
• Hajautettu: Bangladesh, Kambodza, Turkki, Kiina ja Eurooppa.

Minnan kokeilu: Halpa löytö ja omatunnon pistos

Minna, 22-vuotias opiskelija Helsingistä, tilasi Sheiniltä juhlamekon 12 eurolla valmistujaisiinsa. Hän oli innoissaan edullisesta hinnasta ja laajasta valikoimasta, mutta paketin saapuessa haju oli pistävä.

Mekon laatu oli pettymys: langanpätkiä roikkui saumoista ja kangas tuntui ohuelta muovilta. Minna yritti silittää mekon, mutta rauta jätti kankaaseen jäljen heti, vaikka lämpötila oli alhainen.

Lukiessaan uutisia Guangzhoun tehtaiden 18-tuntisista työpäivistä Minna tajusi, että mekon hinta ei kattanut edes materiaaleja, saati reilua palkkaa. Hän päätti viedä mekon kierrätyskeskukseen, mutta sielläkään sitä ei huolittu huonon laadun vuoksi.

Lopulta Minna päätti, ettei tilaa enää ultrapikamuotia. Hän laski säästäneensä 40 euroa, mutta menettäneensä uskon brändin vastuullisuuteen. Nykyään hän ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa.