Mitä on swag?

Mitä on swag? Se on… vaikea selittää. Sellaista kuin ilma, tai rakkaus, ehkä? Jotain mitä tuntee, ei vain näe. Tietenkin, näkee sitäkin, mutta se pintapuolinen osa on vain jäävuoren huippu. Muistan sen yhden keikan, kesällä 2017, kun näin sen tyypin… Hän ei edes pukeutunut mitenkään erityisesti, mustat farkut, yksinkertainen t-paita, mutta säteili sellaista itsevarmuutta, sellaista… swagia. Joka ainoa liike oli niin varma, niin hallittu. Ja hymyn… Voi se hymy! Se tiesi, että se oli hyvä.

Se ei ollut edes mikään superkallis kamoissa pukeutunut tyyppi, eihän? Ei, vaan jotenkin… luonnollinen. Toki, upeat vaatteet voi auttaa, tietysti voi. Ja onhan sekin osa kokonaisuutta. Muistan itse, kun ostin nuo punaiset kengät, aivan hullun kalliit, ehkä vähän liikaakin. Luulin niiden tekevän musta jotenkin… jännän? Tyylikkään? No, ne ehkä lisäsivät jotain, mutta sisällä piti olla sitä muuta. Swagia. Mitä se on? Onko se syntymässä? Oppimassa?

Tutkimuksia on tehty, kuulin jossain, että joku väitti, 70% on asennetta, 30% ulkoista. Tottakai, se on pelkkä arvio, luulen, ja ehkä vähän eri suhteella. Ehkä se on enemmänkin 90/10 jos ollaan rehellisiä. Mutta se 10%, se ulkoinen, se on se mitä ihmiset ensin näkevät. Kuten se jäävuoren huippu. Mutta jos sitä asennetta ei ole, ei se ulkokuori pelasta.

Se on se… usko itseensä, ehkä. Se rohkeus olla oma itsensä, rippouttamatta kenenkään mielipiteistä. Ehkä se on vähän myös itseironiaa. Ei liian vakavasti otettava itseään. Ja se säkenöinti, se kipinä… se on sitä swagia. Niin helppo sanoa, niin vaikeaa saavuttaa. Ja ehkä se onkin lopulta just se haaste, sen saavuttaminen. Sen etsiminen, itsestä. Kuka tietää. Mutta jos kerran kokee sitä, tietää sen. Lupaan.