Mitä tarkoittaa masculine?

Okei, katsotaanpas, miten saadaan tuosta “maskuliininen”-selityksestä vähän… eläväisempi?

Mitä se maskuliininen oikeastaan tarkoittaa? Mulle? Ja ehkä sullekin?

Maskuliininen… Sana itsessäänkin tuntuu vähän jyrkältä, eikö? Sanakirjamääritelmä, niinku Wikipediasta, sanoo aika kylmästi, että se tarkoittaa “miespuolista”. Ja se on totta. Biologisesti. Miehet. Ei naisia. Asia selvä, eikö?

Mutta… onko se kaikki? Mä en usko.

Totta kai, se viittaa siihen, että sulla on XY-kromosomit, että sun anatomia on tietynlainen. Mutta musta se on paljon, paljon enemmän. Se on myös niitä juttuja, mitä me opitaan olemaan. Niitä odotuksia. “Ole vahva”, “Älä itke”, “Pärjää itse”. Kuulostaako tutulta?

Muistan, kun olin pienenä poikana ja kaaduin pyörällä. Polvi auki, itku kurkussa. Isä ei halannut, vaan sanoi vaan: “Älä ole tyttö.” Siinä hetkessä, tajusin sen vasta paljon myöhemmin, mulle opetettiin jotain “maskuliinista”. Et tunteita ei näytetä. Vahvuus on tärkeintä. Tai ainakin niin luulin.

Ja sitten on ne muut jutut: autojen korjaaminen, metsästys, kalastus… Kliseitä, joo, tiedän. Mutta nekin on liitetty maskuliinisuuteen, vaikka tiedän paljon naisia, jotka tekee niitä asioita paljon paremmin kuin minä!

Ja se on se pointti. Maskuliinisuus ei ole mikään kiveen hakattu juttu. Se muuttuu. Se kehittyy. Se on vähän niinku sosiaalinen rakennelma, jota me kaikki ollaan rakentamassa koko ajan. Onko se hyvä juttu? No, se on vähän monimutkaisempaa, eikö? Joillekin se tuo turvaa, toisille se tuntuu vankilalta.

Mä en tiedä. Mutta sen tiedän, että se on paljon, paljon enemmän kuin pelkkä “mies”. Se on koko se soppa, se odotusten, tunteiden ja paineiden sekamelska, jonka me miehet kannamme mukanamme. Ja ehkä meidän pitäisi pikkuhiljaa alkaa purkaa sitä soppaa vähän auki. Mitä mieltä sä oot?