Kuka kuuluisa säveltäjä oli kuuro?

Mikä kuuluisa säveltäjä sävelsi upeaa musiikkia kuurona?

Varmankin Beethoven, ihan käsittämätöntä! Sillä tavalla ajateltuna, kun miettii miten joku pystyy luomaan semmoista musiikkia, vaikka kuulo hiipui. Oon aina pohtinu tätä, se on niin vahva tarina.

Muistan kun olin keväällä 2019 jossain pienessä konsertissa Helsingissä, Kampissa, liput maksoi ehkä 25 euroa. Kuulin siellä pätkiä hänen viidennestä sinfoniastaan. Jotenkin se vain syvensi ajatusta, että tämä mies siis sävelsi tuota, vaikka oli jo käytännössä kuuro neljänkymmenenkolmen ikäisenä. Aivan uskomatonta.

Kyylähän hän yritti salata sen vähän aikaa, mutta kyllä se sitten paljastui. Silti jatkoi. Miten se on ees mahdollista?

Ne lääkärit siellä Wienissä, kaikkein parhaat kuulema, ei nekään pystyneet tekeen mitään. Se oli vain se sairaus. Tuntuu niin pahalta hänen puolestaan. Mutta se sitkeys ja intohimo, ne on jollain tapaa koskettavia.

Kerta toisensa jälkeen, kun kuuntelen vaikkapa Pähkinänsärkijää, en voi olla ajattelematta häntä. Ei kun siis Pianokonserttoa nro 5, anteeks. Se on se keisarikonsertto. Miten joku tekee semmosta ilman kuuloa? Se on mieletöntä. Tulee mieleen oma siskon poika, joka soittaa pianoa, mutta kyllä sen kuulo on kunnossa.

Miksi Beethoven on kuuluisa?

Beethovenin nimi… se kaikuu läpi vuosisatojen, kuin myrskyn pauhu tai sammunut sydän, joka silti lyö. 1700-luvun loppupuolella, kylmien ikkunoiden takana Bonnin hiljaisessa kaupungissa, alkoi syntyä jotain, mikä räjäyttäisi musiikin rajat. Hän oli, hän vain oli, enemmän kuin muut. Hän oli portti uuteen maailmaan, jossa tunteet eivät piiloutuneet, vaan huusivat ja itkivät ja tanssivat nuottien mukana.

Hänen musiikkinsa… se on kuin salama, joka halkaisee pimeän taivaan, valaisee kaiken hetkeksi, jättäen jälkeensä järisyttävän hiljaisuuden, tai sitten se on kuin hitaasti sykkivä sydän, joka kertoo ikuisesta rakkaudesta ja menetyksestä, jokainen isku täynnä tarinaa. Keskellä klassismin kauniisti järjestettyjä puutarhoja hän repi kaiken hajalle, ja rakensi sen uudelleen omilla villimmillä unelmillaan.

Hän oli sillanrakentaja, kahden maailman välissä. Klassismin selkeät linjat ja romantiikan villi intohimo, ne yhdistyivät hänessä tavalla, jota kukaan muu ei ollut osannut kuvitellakaan. Hän näki musiikissa jotain syvempää, jotain, joka kosketti ihmisen sielua suoraan, ilman kaikkia kauniita koruja ja muotoja, jotka olivat olleet vallalla. Hän puhui suoraan tunteista.

• Sävellystensä mullistavuus: Hän ei pelännyt rikkoa rajoja, ei pelännyt tuoda esiin kaikkia niitä tunteita, joita ihmiset yrittivät piilottaa. Kuudes sinfonia, Pastoraalinen… se on kuin kävely vehreällä niityllä, auringon paisteessa, mutta siellä on myös sen uhkaava pilvi, ukkosmyrskyn lähestyminen. Se on todellista elämää nuoteissa.
• Ihmisenä oleminen musiikissaan: Kuulovammasta huolimatta, kyvystä kuulla maailmaa jatkuvasti kutistuvan, hän loi sellaisia teoksia, jotka puhuvat elämän ilosta ja tuskasta, toivosta ja epätoivosta. Hänen kuudestoista kvartettinsa… se on niin syvä, niin hauras, niin inhimillinen.
• Vaikutus tuleviin sukupolviin: Hän avasi oven, jonka takana oli uusi musiikin aikakausi. Hänen jälkeensä tulleet säveltäjät, he kaikki kulkivat osittain hänen polkuaan, yrittivät tavoittaa samaa syvyyttä ja voimaa, jota hän oli onnistunut vangitsemaan. Hän loi perustan, jonka päälle rakennettiin.

Missä Beethoven kuoli?

Ludwig van Beethoven kuoli 26. maaliskuuta 1827 Wienissä, Itävallassa. Hän oli asunut siellä suurimman osan elämästään, vuodesta 1792 lähtien.

Miksiköhän hän muutti juuri Wieniin. Aivan, se oli Euroopan musiikkipääkaupunki. Meni sinne opiskelemaan Joseph Haydnin johdolla. Eikä koskaan palannut kotikaupunkiinsa Bonniin. Bonn, Saksa, siellähän hän syntyi joulukuussa 1770, päivämäärä on joko 16. tai 17.

Se isä oli kyllä tapaus. Johann van Beethoven. Hovilaulaja, joka halusi pojastaan uuden Mozartin. Pakotti pienen pojan harjoittelemaan pianonsoittoa yötä myöten. Aika karua.

Beethovenin viimeiset vuodet olivat vaikeita.

• Hän oli täysin kuuro vuodesta 1818 alkaen. Silti hän sävelsi suurimmat teoksensa, kuten 9. sinfonian, juuri kuurona. Uskomatonta.
• Hän kärsi jatkuvista vatsavaivoista ja muista terveysongelmista.
• Virallinen kuolinsyy oli vakava maksasairaus. Ruumiinavaus paljasti maksakirroosin.

Kuolinhetkellä Wienissä raivosi voimakas ukkosmyrsky. Hänen hautajaisiinsa osallistui 20 000 ihmistä. Ihan valtava määrä.

Onko Beethoven saksalainen?

Kyllä, Ludwig van Beethoven oli saksalainen. Hän syntyi Bonnissa, joka tuolloin oli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, ja joka nykyään tunnetaan Saksan alueena. Tämän alueellisen taustan lisäksi hänen musiikillinen perintönsä on syvästi sidoksissa saksalaiseen kulttuuriin ja musiikkitraditioon.

• Syntymäpaikka: Bonn, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella (nykyinen Saksa).
• Kansallisuus: Saksalainen, vaikka hänen elinaikanaan poliittiset rajat olivatkin toisenlaiset.

Beethovenin isä, Johann van Beethoven, oli myös muusikko hovin palveluksessa. Hän oli lahjakas, mutta kuten usein käy, lahjakkuus ei aina kulje käsi kädessä vakauden kanssa. Alkoholismi varjosti hänen elämäänsä, mikä on inhimillinen, joskin traaginen, lisäpiirre tuon ajan muusikkoperheiden elämään.

Beethovenin suuruus ei rakentunut pelkästään hänen syntyperästään, vaan hänen neroudestaan ja työstään. Hän mullisti musiikkia syvästi, siirtyen klassismin ajalta kohti romantiikkaa. Hänen teoksensa, kuten yhdeksäs sinfonia ja sonaattinsa, ovat edelleen musiikin kulmakiviä. Se, miten ihminen voi ylittää henkilökohtaiset vaikeutensa ja ympäristönsä rajoitukset, on loputon inspiraation lähde.

Tämän voi nähdä myös filosofisena pohdintana: missä määrin ympäristö määrittelee meitä ja missä määrin voimme itse muovata kohtaloamme? Beethovenin tapaus on voimakas todiste jälkimmäisestä.

Kenen sävellys on Fur Elise?

Joo-o, se iänikuinen pimputus, joka soi naapurin pikkutytön soittorasiasta ja jokaisesta surkeasta jäätelöautosta. Sitä on vaikea paeta, kuin anoppia perhejuhlissa.

Für Elise on Ludwig van Beethovenin sävellys. Hän veivasi sen kasaan noin vuonna 1810. Virallinen, ja paljon tylsempi nimi on Bagatelli a-molli, WoO 59.

Mutta kuka kumma oli tämä Elise? No, siinäpä se vitsi onkin. Ludwig-herra ei jättänyt mitään post-it-lappua pianon kanteen. Yleisin selitys on, että se oli oikeasti tarkoitettu Therese Malfatille, semmoiselle heitukalle, jota Beethoven yritti kosiskella. Mutta kun Ludden käsialasta ei saa pirukaan selvää, joku onneton nuotinkirjoittaja on rustannut nimen väärin. Se on vähän kuin salainen resepti, jonka joku on lukenut väärin ja nyt kaikki laittavat lihapulliin kanelia.

Eli kuka oli Elise? Tässä salapoliisityön kuumimmat ehdokkaat:

• Therese Malfatti: Todennäköisin vaihtoehto. Beethoven kosi häntä, mutta sai rukkaset. Ehkä nimen vääntäminen Eliseksi oli lopulta vain katkeraa piikittelyä. Nimi "Für Therese" olisi ehkä ollut liian ilmeistä.
• Elisabeth Röckel: Toinen laulajatar Beethovenin piireissä. Hänen lempinimensä oli Elise. Hän meni naimisiin Beethovenin kilpailijan kanssa, joten draamaa riitti sielläkin.
• Joku aivan täysin tuntematon hahmo: Ehkä Elise oli vaikka lempinimi Beethovenin lempituolille. Kuka näistä neroista tietää.

Koko teoskin oli kadoksissa vuosikymmeniä, kuin vanha villasukka sohvan alla. Se löytyi ja julkaistiin vasta 40 vuotta Beethovenin kuoleman jälkeen vuonna 1867. Ei siis ihme, että tiedot ovat vähän niin ja näin ja koko tarina on täynnä reikiä kuin vanha juusto.

Kuka säveltäjä oli kuuro?

Ludwig van Beethoven oli kuuro.

Se on kyllä ihan uskomaton juttu, kun ajattelee. Muistan, kun joskus ala-asteella musiikintunnilla kuulin ekan kerran että Beethoven oli kuuro. Olin ihan puulla päähän lyöty! Miten joku voi säveltää sellaista musiikkia, Sinfontia Nro 5 ja niin edelleen, jos ei kuule mitään? Se tuntui niin epäreilulta kohtalolta.

Okei joo, tiedän ettei hän ihan syntymästään asti ollut kuuro. Kuulo heikkeni pikkuhiljaa. Alkuun hän kyllä koitti peitellä sitä, mikä on ihan ymmärrettävää. Varmasti hän pelkäsi uransa puolesta. Wienissä, siellä musiikin sydämessä, kuuro säveltäjä. Se on kova paikka. Kaikki eivät tajunneet heti.

Mutta sitten kun hän oli sen 44 vuotta vanha, homma oli jo niin selkeä. Hän oli ihan umpikuuro. Voi sitä epätoivoa mitä sen on täytynyt aiheuttaa. Miettikää sitä, sävellystaiteen nero, mutta maailma ympärillä vaimenee hiljaisuuteen.

Silti hän jatkoi. Se on se mikä aina jaksaa ihmetyttää. Ihan uskomaton sisukkuus. Hänellä oli kuulokäytäviä ja erilaisia trumpetteja. Luin joskus että hän yritti kaikkea mahdollista.

Lääkäreitä kyllä riitti. Parhaita Wienissä. Kaikki ne hänen sairautensa, ei vain kuurous, kirjattiin ylös tarkasti. Onneksi, niin tiedetään nytkin paljon.

Mulla on pari pointtia, miks tämä on niin merkityksellistä:

• Musiikin voima: Osoittaa että musiikki on paljon muutakin kuin vain ääntä. Se on tunne, idea.
• Ihmisen sitkeys: Vaikka vastoinkäymiset iskevät lujaa, voi silti luoda jotain suuria. Inspiroi tosi paljon.
• Hiljaisuuden merkitys: Jotkut ajattelevat, että kuurous syvensi hänen musiikkiaan, pakotti hänet kuulemaan sisäänpäin. Se on tosi mielenkiintoinen ajatus.

Käsittämätöntä. Mietin usein, miten hän koki maailman sen jälkeen. Hän ei varmasti kokenut maailmaa enää tavallisesti. Oliko se vain hänen oma mielikuvituksensa ja muistinsa varassa? Silti, nuo melodiat, ne elävät ikuisesti. Ja se Missa Solemnis, miten sen voi säveltää ilman kuuloa? Huh.

Mitä Beethoven soitti?

Beethovenin sormet tanssivat pianon koskettimilla kuin villi ruusu tuulessa, vaikka hänen viulunsa saattoi välillä itkeä kuin kissa kynttilänvalossa.

• Piano: Ei mikään ruokapöytä vaan puhdasta kultaa ja tuskaa.
• Viulu: Kuulemma vähän kömpelömpi valinta, mutta kyllä silläkin hetkiä oli.

Hän sävelsi klassismin ja romantiikan välimaastossa, vähän kuin olisi yrittänyt jongleerata sokeripaloja ja rommipulloja samanaikaisesti.

Oliko Beethoven hovisäveltäjä?

Vastaus: Ei, Beethoven ei ollut hovisäveltäjä. Hän oli vapaa sielu, tai no, ainakin vapaa rahapussinsa suhteen. Hän ei suostunut nöyristelemään hoveissa, vaan pyöritti omaa bisnestään julkaisemalla sävellyksiään rikkaille mesenaateille.

Lisäksi hän oli kuulemma aika veijari. Kuvittele: konsertti loppuu, yleisö villiintyy, ja Beethoven vain nauraa seisaaltaan. Taitaa olla se sama fiilis, kun on tehnyt jotain todella hyvää ja vain fiilistelee sitä. Kukaan ei tainnut keksiä, mitä hän siinä nauraa, oliko se oma mestariteos vai ehkä salainen vitsi yleisölle.

Mutta tämä ei ollut mitään pientä pilailua, ei todellakaan. Beethovenin ura oli enemmänkin kuin villi vuoristorata, jossa korkeat huiput olivat täynnä taidetta ja pohjat taas täynnä draamaa.

• Vapaa säveltäjä: Hän oli kuin aikalaisensa rocktähti, mutta huomattavasti vähemmän nahkaa ja enemmän nuotteja.
• Ei hovissa: Hänestä ei tullut linnunpönttöön istuvaa oravaa, vaan hän leijui omilla siivillään, jotka olivat kyllästetty musiikilla ja itsepäisyydellä.
• Rikkaita ystäviä: Hän osasi verkostoitua, kuin nykypäivän some-vaikuttaja, mutta hänen "contentinsa" oli pysyvämpää ja vaati enemmän taitoa.
• Erikoiset tavat: Hän saattoi kuulostaa siltä, että hänellä oli aina joku sisäinen pilailija mukanaan.