Mitä tarkoittaa dreadnought kitara?

Mitä tarkoittaa dreadnought kitara? Yleiset termit ja historia

On erittäin tärkeää ymmärtää oikein mitä tarkoittaa dreadnought kitara oman musiikkiharrastuksen alkuvaiheessa. Oikean tiedon puute johtaa helposti ikäviin sekaannuksiin ja täysin vääriin soitinvalintoihin. Tämän riskin välttämiseksi aloittelijoiden on syytä perehtyä huolellisesti käsitteisiin heti alusta lähtien. Lue eteenpäin ja vältä yleisimmät virheet tulevissa hankinnoissa.

Mitä tarkoittaa dreadnought kitara ja miksi se on niin suosittu?

Dreadnought-kitara tarkoittaa yhtä maailman vanhimmista ja yleisimmistä teräskielisen akustisen kitaran runkomalleista, joka tunnetaan suuresta koostaan ja voimakkaasta soinnistaan. Tämä d-koppa kitara tuottaa poikkeuksellisen rikkaan bassorekisterin ja tasapainoisen äänen, mikä tekee siitä täydellisen yleiskitaran niin vahvaan plektrakomppaukseen kuin herkkään sormisoittoonkin.

Kitaramaailmassa kysymys voi liittyä moneen erilaiseen tarpeeseen tai soittotyyliin, joten oikea tulkinta riippuu aina soittajan omasta kontekstista. Kun itse hankin ensimmäisen teräskieliseni, hukuin täysin mallien viidakkoon. Muistan istuneeni musiikkikaupan lattialla sormet kipeinä ja ihmetelleeni, miksi tämä tietty laatikko tuntui niin massiiviselta sylissäni. Vastaus löytyy historiasta ja fysiikasta. Rungon muoto kehitettiin alun perin jo vuonna 1916 vastaamaan muusikoiden huutavaan tarpeeseen: akustisen kitaran oli pakko kuulua muiden soitinten yli bänditilanteissa ennen mikrofonien aikakautta.

Malli nimettiin massiivisen brittiläisen sotalaivan, HMS Dreadnoughtin, mukaan. Nimi viittasi siihen, että kitara oli peloton ja valtava muihin sen ajan pieniin salonkikitaroihin verrattuna. Nykyään arviolta yli 70 prosenttia kaikista myydyistä teräskielisistä akustisista kitaroista noudattaa juuri tätä runkomuotoa. Se on noussut teollisuusstandardiksi, johon akustisen kitaran muodot ja kaikkia muita malleja verrataan.

Miten dreadnought akustinen kitara eroaa soundiltaan ja muodoiltaan?

Dreadnought-malli eroaa muista akustisista kitaroista leveämmän vyötärönsä ja syvemmän runkonsa ansiosta, mikä luo suuren ilmatilan kaikuun. Tämä mekaaninen rakenne korostaa matalia taajuuksia luonnollisella tavalla. Soundi on suora, dynaaminen ja kovaääninen.

Monet oppaat väittävät, että suuri koppa sopii vain ronskin plektran käyttäjille. Olen vahvasti eri mieltä. Kokemukseni mukaan laadukas dreadnought akustinen kitara reagoi herkästi myös sormilla näppäilyyn, kunhan soittotekniikka on kunnossa. Suuri soitinkansi, joka valmistetaan yleensä kuusipuusta, alkaa värähdellään pienestäkin kosketuksesta. Runko toimii kuin luonnollinen vahvistin, joka antaa soinnille tilaa hengittää. Tyypillinen runkosyvyys dreadnoughtissa on noin 120 millimetriä, mikä on lähes 20 millimetriä enemmän kuin esimerkiksi sirommissa Concert-kokoisissa malleissa.

Ergonomiaopas aloittelijalle: Onko D-koppa kitara liian suuri sinulle?

Mikä on dreadnought kitara aloittelijalle ja voiko se tuntua aluksi ergonomisesti haastavalta tai liian suurelta varsinkin pienikokoisille soittajille? Rungon leveys vaatii oikeaoppista istuma-asentoa ja käden asettelua, jotta soittaminen ei aiheuta hartia- tai selkäkipuja pitkissä harjoitussessioissa.

Soittaminen vaatii totuttelua. Mutta onneksi kyse on vain tekniikasta. Kun itse aloin treenata D-koppaisella, oikea olkapääni kipeytyi jo vartin jälkeen. Olin lähellä luovuttaa ja myydä koko roskan. Mutta tässä on se tärkeä oppitunti, jonka tajusen vasta viikkojen pähkäilyn jälkeen: yritin kurkottaa kädelläni rungon yli sen sijaan, että olisin antanut kyynärvarren levätä rennosti kopan leveimmän kohdan päällä. Kun muutin asentoani ja toin kitaran kaulaa hieman ylemmäs, kipu katosi kerralla. Jos olet alle 165 senttimetriä pitkä, koppa saattaa tuntua massiiviselta, mutta oikealla tekniikalla sen pystyy ottamaan haltuun kuka tahansa.

Tässä on muutama käytännön vinkki asennon korjaamiseen: 1. Älä valahda sohvan pohjalle soittamaan, vaan käytä suoraselkistä tuolia ilman käsinojia. 2. Nosta kitaran runko reilusti oikean reiden päälle ja kallista kitaran kaulaa noin 15-30 astetta yläviistoon. 3. Anna oikean käden kyynärvarren levätä rennosti kopan yläreunalla, äläkä jännitä olkapäätä ylöspäin. 4. Jos asento tuntuu yhä hankalalta, kokeile käyttää kitarahihnaa myös istualtaan soittaessasi, sillä se vakauttaa soittimen.

Akustisen kitaran muodot vertailussa: Dreadnought vs. OM vs. Parlor

Oikean akusisen kitaramallin valinta riippuu siitä, painotatko soundin voimakkuutta, soiton ergonomiaa vai käyttötarkoitusta. Tässä on tiivis vertailu kolmesta suosituimmasta runkotyypistä.

Dreadnought (D-koppa) ⭐

1. Voimakas, erittäin kovaääninen, korostunut basso ja syvä resonanssi
2. Yleiskäyttö, plektrakomppaus, laulun säestys ja bändisoitto
3. Vaatii totuttelua suuren koon vuoksi, voi tuntua sylissä kömpelöltä
4. Suuri ja syvä runko, leveä vyötärö, kokonaispituus noin 500 millimetriä

OM (Orchestra Model) / Auditorium

1. Tasapainoinen, kirkas keskialue, erotteleva soundi ilman jymisevää bassoa
2. Sormipikkaus, nykyaikainen perhostyyli ja studioäänitykset
3. Erittäin mukava ja ergonominen sylissä, sopii hyvin pienille soittajille
4. Keskikokoinen runko, selkeästi kapeampi vyötärö ja ohuempi sivukaari

Parlor

1. Keskialuepainotteinen, intiimi, laatikkomainen ja persoonallisen nostalginen soundi
2. Blues-musiikki, matkakäyttö, olohuenäppäily ja rento harjoittelu
3. Kaikista helpoin käsitellä fyysisesti, mutta äänenvoimakkuus on rajallinen
4. Erittäin siro ja kapea runko, usein perinteinen liitos 12. nauhan kohdalla

Mikon matka akustisen kitaran parissa: Ensimmäiset 4 viikkoa

Mikko, 25-vuotias opiskelija Tampereelta, halusi oppia soittamaan suomirokkia nuotion äärellä, mutta pelkäsi dreadnought-kitaran olevan liian suuri hänen lyhyille käsilleen. Hän osti d-koppaisen soittimen verkkokaupasta, mutta innostus lopahti heti ensimmäisenä iltana, kun hihna puristi ja olkapää puutui.

Mikon ensimmäinen ratkaisu oli soittaa sohvalla puoliksi makuuasennossa, mikä teki otelautakädestä täysin kankean. Ranteeseen alkoi särkeä, ja sormenpäät olivat niin hellinä, ettei hän pystynyt painamaan kieliä lainkaan.

Hän päätti korjata asennon siirtymällä kovalle tuolille ja nostamalla kitaran kaulaa ylemmäs. Hän huomasi, että katsomalla yhteen pisteeseen huoneessa hän lopetti niskaa rasittavan tuijottamisen suoraan otelautaan.

Kuukauden treenin jälkeen Mikon soittoasento oli täysin rento, sormien nahka oli paksuuntunut, ja hän pystyi soittamaan kolme perussointua puhtaasti ilman kipuja saavuttaen unelmansa nuotiomusiikista.