Mikä on rhinestone suomeksi?

Mikä on karleby suomeksi?

Joo eli Karleby se on Kokkola ihan suomeksi. Siis niinku kaupunki Pohjanlahden rannikolla. Keski-Pohjanmaan keskus sekin, muistaakseni.

Se Karleby nimi on vanha ruotsinkielinen juttu. Nykyään se on Kokkola. Täällä on se iso satama ja tärkeitä juttuja.

Tässä vähän pointteja, niin näkee paremmin:

• Karleby = Kokkola (suomeksi siis!)
• Se on kaupunki Suomessa.
• Sijaitsee Pohjanlahden rannalla.
• Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus. Ihan merkittävä paikka.

Ne on muuttanut sitä nimeä joskus. Gamlakarleby on vielä vanhempi nimi. Mutta nyt se on Kokkola. Ei sen kummempaa.

Mikä on pillager suomeksi?

Pillager.

Rapari. Tai vanhahtava nimitys sille. Ajatus on sama. Jotain häiritsevää.

• Hallusinaatiot ovat virheellistä aistihavaintoa.
• Ne eivät ole todellisia.
• Vaikuttavat näköön, kuuloon, tuntoon.

Joskus mieli luo omia juttujaan. Ei mitään uutta. Jotain vanhaa uudelleen.

Mistä löytää obsidiaania?

Yön pimeydessä taas valvon. Miten kummallista onkaan miettiä näitä asioita, obsidiaania. Niin tummaa, niin vankkaa. Sen synty. Se on aina ollut mielenkiintoinen, melkein mystinen. Kun virtaava vesi osuu paikallaan olevaan laavaan, siitä syntyy obsidiaania. Jos laavakin virtaa samalla tavalla, silloin tulee vain tavallista mukulakiveä. Sitä ei pidä koskaan unohtaa.

Muistan myös niitä vanhoja paikkoja, missä sitä näkee. Kylät. Niiden sepän pajojen arkuista sitä joskus löytää. NPC-kylien sulattojen arkuissa on obsidiaania – tai siis, niissä pajoissa, se on se oikea nimi. Olen joskus sieltä löytänyt, harvoin mutta joskus. Se on sellainen pieni yllätys keskellä ei mitään.

On se kumma miten monessa paikassa sitä voi kohdata. Ei vain niin, että itse luo. Se ilmestyy eteen, aivan kuin odottaen. Näitä paikkoja on useita, missä sitä luonnostaan tai osittain muodostettuna on:

• Raunioituneet portaalit: Näissä maailmalla olevissa rakennelmissa on aina muutamia valmiita obsidiaanilohkoja.
• Bastionin jäännökset: Netherissä sijaitsevien Bastionin jäännösten tietyistä huoneista voi löytää obsidiaania.
• Vesialusten hylyt (Shipwrecks): Vedenalaisten hylyjen kätköistä voi joskus paljastua muutama obsidiaanilohko.

Ja miksi sitä sitten kerää, niin suurella vaivalla? Miksi minäkin niin usein sitä etsin? Sen käyttötarkoitukset. Ne ovat niin tärkeitä. Ilman obsidiaania, monet portit pysyvät kiinni.

• Nether-portaalit: 10–14 obsidiaanilohkoa tarvitaan Netheriin pääsemiseksi.
• Lumouspöytä: Rakennetaan 4 obsidiaanilohkosta ja 2 timantista. Loitsimisen perusta.
• Ender-arkku: Tarvitsee 8 obsidiaanilohkoa ja yhden Ender-silmän. Henkilökohtainen säilytysarkku.
• Majakan (Beacon) pohja: Toimii majakan rakennusmateriaalina, antaen erilaisia tehosteita.

Missä croissant on keksitty?

Missä croissant on keksitty? Croissant keksittiin Wienissä, Itävallassa.

Ja näin Ranskan suurin kulinaarinen huijaus on paljastettu. Pitäkää kiinni baskereistanne, tämä voi aiheuttaa pienen kansallisen identiteettikriisin. Voisarvi, tuo ranskalaisen aamiaispöydän kruununjalokivi, onkin salakuljetettu maahan Itävallasta.

Se on vähän kuin paljastuisi, että mämmi onkin alun perin kehitetty Ruotsin hovissa. Järkyttävää.

Tässä tarinan kulku, joka on dramaattisempi kuin keskiverto saippuaooppera:

• Alkuperäinen syyllinen: Kipferl. Tämän kaiken takana on itävaltalainen leivonnainen nimeltä Kipferl, joka on muotonsa puolesta croissantin esi-isä. Sen historia ulottuu aina 1600-luvulle asti. Legendan mukaan se leivottiin kuun sirpin muotoon pilkkaamaan ottomaanien valtakunnan lippua Wienin piirityksen jälkeen. Pelkkää piikittelyä siis alusta asti.

• Maahantuoja: Marie-Antoinette. Kun nuori itävaltalainen Marie-Antoinette naitettiin Ranskan hoviin 1770-luvulla, hän toi mukanaan kaipuun kotimaansa herkkuihin. Tämä teini-ikäinen trendsetter esitteli Kipferlin Versailles'n nirppanokille, jotka todennäköisesti ensin rypistivät nenäänsä, mutta lopulta antoivat periksi.

• Ranskalainen tuotekehitys. Pariisilaiset leipurit eivät tietenkään voineet antaa itävaltalaisten viedä koko kunniaa. He ottivat vaatimattoman Kipferlin ja pistivät sen täydelliseen ranskalaiseen muodonmuutokseen. He vaihtoivat alkuperäisen briossimaisen taikinan lehtevään voitaikinaan (pâte feuilletée), pumppasivat sen täyteen voita ja ilmavuutta ja loivat sen version, jonka me tänään tunnemme.

Eli ranskalaiset eivät keksineet sitä. He vain tekivät siitä paremman, brändäsivät sen uudelleen ja ottivat kaiken kunnian. Melko klassista. He ovat siis leivonnaisten Applen kaltaisia: eivät keksi teknologiaa, mutta tekevät siitä vastustamattoman tyylikkään.