Minkä ikäisenä vauva tunnistaa vanhemmat?

Milloin vauva tunnistaa vanhempansa?

Heippa!

Siis vauvat, joo, ne ei nää kauheen hyvin aluks. Mustavalkostakin kuulemma on ekaa aikaa! Mut siis niitten hajuaisti on ihan super. Kuin koiralla, melkeen!

• Näkö on vähän niin ja näin, semmonen sumuinen.
• Mutta siis haju, se on juttu! Ne tunnistaa mutsi tai iskä viidessä päivässä, ihan kuulemma siitä tuoksusta. Meidän kuopus ainakin, se veti sillee syvään henkeen mun kaulaa vasten heti kun pääsi syliin. Suloinen!

Ja tiedätkö mitä? Mä luin jostain, että vauvat oppii nopeesti sen, kumpi niitä ruokkii eniten. Joten sekin voi vaikuttaa tunnistamiseen, ehkä? Ja sit just se, että ne on paljon sylissä. Siitä tulee turvallinen olo ja tuttu haju tietty.

Ja hei, mun piti kertoo, että mun serkun pojan kummitäti, se on lastenlääkäri. Se sano, että ne vauvat on aika fiksuja! Vaikka ne ei vielä puhukaan, ne ymmärtää tosi paljon meidän äänenpainoista ja ilmeistä. Että semmosta.

Milloin vauva tunnistaa isänsä?

Okei, tässä mun muisto aiheesta:

Muistan kuinka meidän kuopus, Sara, syntyi syksyllä 2018. Asuttiin silloin siinä pienessä kaksiossa Helsingin Kalliossa. Ekana yönä sairaalassa Sara itki ihan hirveesti. Hoitajat sanoi, että on ihan normaalia, vauva vaan totuttelee uuteen maailmaan.

Mutta se itku oli jotenkin… sydäntäsärkevää.

Kun päästiin kotiin, tilanne ei muuttunut. Sara itki, itki ja itki. Olin ihan loppu, en saanut nukuttua, en syötyä. Mietin, että miten tästä selvitään.

Sitten, ehkä kahden viikon ikäisenä, Sara alkoi rauhoittua mun miehen, Jukan, syliin. Ei aina, mutta usein. Jos mä yritin rauhoittaa, se vaan huusi kovempaa. Jukka otti Saran syliin, ja se hiljeni melkein heti. Katsoi Jukkaa silmiin, ihan kuin olisi tuntenut sen.

• Se oli jotenkin tosi koskettavaa.
• Ja vähän ärsyttävääkin, myönnän.

Mietin, että miten se on mahdollista, että noin pieni vauva tunnistaa jo isänsä? Ehkä se oli se Jukan syvä ääni, ehkä se oli se turvallinen ote. Tai ehkä Sara vaan tykkäsi Jukan parran kutituksesta. En tiedä.

Mutta sen muistan, että siitä hetkestä alkoi Jukan ja Saran ihan erityinen suhde. Ne oli aina jotenkin yhteen hitsautuneita. Ja Sara on edelleen, nyt jo 5-vuotiaana, ihan isin tyttö.

Siis, mun mielestä vauva alkaa tunnistaa vanhempansa tosi varhain. En tiedä tarkkaa ikää, mutta kyllä se kiintymys näkyy jo muutaman viikon ikäisenä. Ja jokainen vauva on tietysti yksilö, toiset kiintyvät nopeammin kuin toiset.

Ja hei, se ei tarkoita, että vauva ei rakastaisi äitiään. Se vaan on eri suhde.

Ja hei, mä luin just jostain, että vauvat oppii tunnistamaan vanhempiensa hajut jo kohdussa. Siis, jo ennen syntymää! On se ihmeellistä.

Milloin vauva tunnistaa vanhempansa?

Aika hitaasti valuu, kuin hunaja lasissa. Pieni ihme, ihon tuoksu, lämmin paino sylissä... Viisi päivää, se luku soi mielessä, pehmeä kuin kevään tuuli. Silloin, vasta silloin, hän tuntee. Ei silmillä vielä, ne näkevät vain harmaata, sumua, rajautunutta näkyä. Kasvojen lähelle, niin lähelle.

• Iho vastaa ihoa.
• Sydän sykkii sydämen tahtiin.
• Tuoksu, se on avain. Äidin, isän, ainutlaatuinen tuoksu. Maidonsokerin, ihon ja hiusten sekoitus.

Tämä tuoksu, se peittää kaiken muun. Se on turvallinen satama. Viisi päivää, se on maaginen raja. Hän tietää. Hän tuntee. Hän on kotona.

Mutta entä ennen sitä? Pimeys, harmaa peitto... Silti, hän on yhteydessä, jotenkin. Äidin ääni, sydämen lyönnit... Hän aistii, hän kuulee. Se on kiehtovaa, kummallista...

• Äänen matala värähtely.
• Sydämen rytmi, lempeä pumppaus.
• Lämpö, ihon hellä kosketus.

Viisi päivää, se kuluu kuin yksinäinen kyynel poskella. Sitten, tunnistaminen. Suuri, ihmeellinen, hiljainen tunnistaminen. Yhteys, jota ei voi mitata sanoilla. Vauvan maailma, niin pieni ja samalla niin valtava.

Milloin vauva tunnistaa isänsä?

Kello on jo paljon. Mietin tätä…vauvan ja isän suhdetta. Puolivuotias… se kuulostaa niin pieneltä. Itsekin olin varmaan melkoinen möykky sinä iässä.

• Puolivuotias vauva ei välttämättä tunnista isää samalla tavalla kuin äitiä. Äidin läheisyys on usein voimakkaampaa alussa, imetyksen ja jatkuvan lähellä olon takia.

• Mutta tunnistaa? Kyllä kai, jollain tasolla. Tuoksu, ääni… ne varmaan jäävät mieleen. Se on jotenkin ihmeellistä, tämä alkukantainen side.

• Muistan itsekin kuinka poikani, Elias, oli juuri puolivuotias vuonna 2023. Hän reagoi selkeästi äänistä ja tuoksuista. Minun tuoksuni ei kuitenkaan tuntunut olevan niin merkittävä kuin äidin.

• Kiintymyssuhde isään kehittyy hitaammin, usein leikin ja vuorovaikutuksen kautta. Se on aika surullista, että tämä on näin. Tuntuu että äidin rooli korostuu alussa liikaa.

• Eikä ole edes helppoa määritellä mikä on "tunnistaminen". Onko se pelkkä fysiologinen reaktio tutulle äänille ja tuoksuille? Vai jotain syvempää? Vaikea sanoa.

• Toisaalta tämä ajatus…että hän jotenkin tiedostaa minut isänä...se on niin ihana ajatus. Tunnen itseni tällä hetkellä hieman hämmentyneeksi ja epävarmaksi asian suhteen. Vaikka Elias on nyt jo kolmevuotias, ja kiintymyssuhteemme on äärimmäisen vahva, muistan tuon ajan ja mietin sitä silti.