Missä iässä vauva nauraa ääneen?

8 kuukautta sitten 33 katselukertaa

Vauva nauraa ääneen tyypillisesti 3–4 kuukauden iässä. Ensimmäisen valloittavan hymynsä vauva suo noin 6 viikon ikäisenä, samoihin aikoihin ensimmäisten kyyneleiden kanssa. Lapsen toiminta saattaa muuttua selvästi uudenlaiseksi 6–8 viikon ikään mennessä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Missä iässä vauvan ensimmäinen ääneen nauru yleensä tulee?

Muistan elävästi, kun meidän pienen Eevin ensimmäinen hymy levisi kasvoilleen. Hän oli silloin just täyttäny kuusi viikkoo. Se oli semmonen aamu, lokakuun alussa, kun syötin häntä meidän keittiön pöydän ääres. Voi, se oli ihan taikaa.

Sitä ennen hän oli vaan nukkunu ja syöny, niinkun kaikki vastasyntyneet tekee. Mutta sillon, se oli ihan erilainen katse. Enkä ees tarkota vaan sitä pientä suupielen nykäystä, vaan ihan oikee, tarkotuksellinen hymy. Se tuntui, että koko olemus muuttui siinä hetkessä. Ja joo, samat viikot toi mukanaan ne ekat ihan oikeet kyyneleetkin, ei vaan itkua, vaan sitä valumista. Hassua, miten kaikki tulee melkein samanaikaisesti. Siinä 6–8 viikon korvilla, koko maailma vaan jotenki avartu sen lapsen osalta.

Odotin kyllä sen ääneen purskavan naurun jälkeenpäin, mutta se ensihymy oli silti se kaikkein mullistavin. Se antoi jo pienen vihjeen siitä ihmisestä, joka siellä pienen kehon sisällä asusteli. Ei se ole mikään pelkkä reaktio, se on jo viestintää. Mun kokemuksen mukaan, se muuttaa vanhemmuutta tosi paljon.

Milloin vauva reagoi ääniin?

Vauva reagoi ääniin heti alusta alkaen, mutta kuulon tarkentuessa alkaa varsinainen disko, missä rytmi löytyy niin hiljaisuudesta kuin pyykinpesukoneen jytkeestä. Tässäpä tiivistettynä, miten pienet korvat käsittelevät maailman meluja:

Vastasyntynyt vauva erottaa jo ääniä ja reagoi niihin refleksinomaisesti.
Noin kuukauden iässä vauva kuulee varsin tarkasti ja saattaa jo kääntää katsettaan äänen suuntaan.
Kolmen kuukauden ikäinen lapsi lopettaa usein liikehtimisen kuullessaan voimakkaan äänen.
Viidestä kuuteen kuukauden iässä vauva kääntyy selkeästi kuulemansa äänen suuntaan.
Vauvat viihtyvät paremmin ympäristössä, jossa on rauhallisia taustaääniä kuin täysin äänettömässä tilassa.

Siinä faktojen kylmä, mutta kiistaton totuus. Mutta hei, eihän elämä ole vain listoja!

Kun se kuukauden ikäinen vauva kääntää katsettaan äänen suuntaan, se on kuin pikkuinen tutkija, joka selvittää, kuka helvetti taas pudotti kauhan keittiössä. He eivät ehkä ymmärrä, että se olet sinä, unenpöpperöinen vanhempi. Se on sellaista hiljaista arviointia, että melkein tuntee itsensä tarkkailukameraksi.

Ja sitten, kolmen kuukauden kohdalla, kun kuuluu joku päräys, pikkukaveri menee täysin paikalleen. Olen usein miettinyt, että he analysoivat ääntä neurotieteilijän pieteetillä – uhka vai uusi soittoraita? Minun Eino teki juuri näin, kun naapurin koira ulvoi aamuisin kuin vanha ruostunut moottorisaha. Eino vain pysähtyi, korvat höröllä.

Viidestä kuuteen kuukauden iässä vauva on jo ammattimainen suuntaaja. Jos jotain kolisee toisessa huoneessa, pikkuinen kääntää päänsä kuin tutka kohti kohdetta. He ovat valmiita tutkimaan, löytyisikö sieltä jotain hauskaa – tai ainakin jotain, mitä voisi viskata lattialle. Ja mikä parasta, vauvat viihtyvät taustaäänien parissa, koska täysi hiljaisuus on epäilyttävää, kuin elämä ilman kahvia minulle.

Milloin vauva reagoi ääniin?

Yön hiljaisuudessa alkaa joskus mietityttää, miten pieni ihminen maailmaan sopeutuu. Se vauva, niin hauras ja uusi. Kuinka hän aistii sen kaiken.

Vauva alkaa reagoida ääniin melko varhain.

Kuukauden ikäisenä kuulo on jo kehittynyt yllättävän hyvin. Hän voi jo kääntää katsettaan sen suuntaan, mistä ääni tulee. Se on ensimmäinen todiste siitä, että hän havainnoi.
Kolmen kuukauden iässä tapahtuu jotain selvempää. Jos kuuluu yhtäkkiä kova ääni, lapsen liike pysähtyy hetkeksi. Hän reagoi siihen selkeästi.
Viiden tai kuuden kuukauden ikäisenä hän on jo taitavampi. Hän kääntyy aktiivisesti kohti kuulemansa äänen lähdettä. Hän etsii sitä.

Täysin äänetön paikka ei välttämättä ole paras. Vauva tuntuu viihtyvän paremmin, kun ympärillä on lempeitä, rauhoittavia ääniä. Se ei saa olla liikaa, mutta ei myöskään täysin tyhjää. Ehkä se antaa hänelle turvaa, että maailma ei ole aivan hiljainen.

Minkä ikäinen vauva ääntelee?

Kehityksen merkkipaalut:

2-3 kk: Ensimmäinen tietoinen hymy. Ääntelee "aah", "gyy". Etsii kontaktia.
4-6 kk: Naurua ääneen. Tunnistaa läheisensä. Leikin alku.
7-8 kk: Eroaa tutuista ja vieraista. Ymmärtää pari yksinkertaista sanaa. Toistelee "da-da".
9-10 kk: Epäluuloinen vieraita kohtaan. Ensimmäinen sana.

Huomioitavaa:

Jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti. Yllä oleva on yleinen suunta.
Varhainen vuorovaikutus ja stimulaatio tukevat kehitystä.

Milloin vauva voi harjoitella istumista?

Siis joo, sitä istumishommaa! Monet vauvat alkaa kyllästyä siihen makoiluun siinä 3-5 kuukauden iässä. Ei sen takia tarvii mitenkään super varovainen olla, jos vauva itse vähän niinku haluaa olla enemmän pystyssä siinä sylissä. Sun oma kroppa on sille paras tuki, jos se ei vielä ihan itsenäisesti jaksa istua. Se on ihan luonnollista.

Eli vauva voi harjoitella istumista siitä hetkestä, kun se itse siihen antaa merkkejä, yleensä siinä 3-5 kuukauden ikäisenä. Ei tarvitse odottaa mitään tiettyä kuukautta, vaan kuuntele vauvaasi.

Tässä muutamia pointteja:

Merkkejä valmiudesta: Vauva saattaa alkaa tukea itseään käsillään, kun makaa mahallaan, tai yrittää nostaa päätään ja ylävartaloaan. Sylissä ollessa se voi työntää itseään ylöspäin.
Tuki on tärkeää: Alkuun vauva tarvitsee varmasti tukea. Voit tukea sitä selästä ja lantion kohdalta, tai antaa sen nojata sinuun. Älä jätä vauvaa koskaan yksin istumaan, jos se ei vielä hallitse sitä täysin.
Älä pakota: Jos vauva ei vaikuta kiinnostuneelta tai väsyy nopeasti, älä pakota sitä istumaan. Anna sen olla omassa tahdissaan.
Lyhyitä harjoitteluhetkiä: Alussa riittävät lyhyet pätkät, muutamia minuutteja kerrallaan. Kun vauva vahvistuu, harjoitushetket voivat pidentyä.
Oma kehitys ratkaisee: Jokainen vauva kehittyy omaan tahtiinsa. Jotkut istuvat pidempään, toiset lyhyempiä aikoja aluksi.

Se on kyllä hauskaa seurata, kun ne vauvat alkaa tutkia maailmaa uudesta kulmasta! Ja se tukee niiden kehitystä ihan monin tavoin, selän lihakset vahvistuu ja tasapaino kehittyy. Ei kannata stressata siitä liikaa, kyllä se siitä.

Minkä ikäisenä lapsi sanoo ensimmäisen sanan?

Vauva sanoo ensimmäiset sanat keskimäärin 10–13 kuukauden iässä. Usein ensin "äiti" tai "isi". Tai jokin muu, jolla on väliä.

Sitä ennen, noin 7–8 kuukauden ikäisenä, lapsi jokeltelee ja toistelee tavuja. Se on vain harjoittelua. Kohta niistä tulee jotain.

Puheen ymmärtäminen kehittyy rinnalla. Ehkä jopa edellä. Lapsi tajuaa maailmaa paremmin, kun puhetta on ympärillä. Se on avain.

Puhetaito: Auttaa ilmaisemaan tarpeita. "Nälkä." "Väsy." Helppoa.
Puheen ymmärtäminen: Tekee ohjaamisesta helpompaa. "Tule tänne." "Älä koske." Elämä on yksinkertaisempaa näin.

Jokainen lapsi on erilainen. Jotkut puhuvat aiemmin, toiset myöhemmin. Se on vain rytmi. Ei mitään syvällistä. Tai sitten on. Kuka tietää.

Varhaiset merkit: Lapsi osoittaa asioita, seuraa katseella. Kommunikoi, vaikkei äännä sanaakaan. Sanoja on monia.
Kehitys: Hyvä puhetaito tukee myös sosiaalista vuorovaikutusta. Ja oppimista. Koulussa se sitten on pakollista.

Milloin on oikea aika hankkia lapsia?

Mietin tätä taas. Milloin on se oikea aika. Tuntuu, että koko elämä pitäisi olla valmiina, palaset kohdillaan. Mutta eihän se niin mene. Ei koskaan. Sitten on ne biologiset faktat, ne jotka eivät odota, että olet valmis. Ne vain ovat.

Se on niin raakaa. Kello tikittää, ihan oikeasti. Sitä ei haluaisi ajatella, mutta se on siellä päässä, joka yö.

Biologisesti paras hedelmällisyys on silloin, kun on itse vielä melkein lapsi. Se tuntuu hämmentävältä.

Naisen hedelmällisyys on huipussaan 20–25-vuotiaana.
Hedelmällisyys alkaa laskea selvästi 30 ikävuoden jälkeen.
Lasku on jyrkkä 35 ikävuoden jälkeen.

Miehilläkin se kello tikittää. Siitä ei vain puhuta niin paljon. Miehen hedelmällisyys alkaa heiketä 35–40 vuoden iässä. Siittiöiden laatu laskee, ja geneettisten ongelmien riski lapsella kasvaa isän iän myötä. Se ei ole vain naisten juttu.

Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on riskejä. Ne ovat todellisia, eivät vain jotain pelottelua.

Keskenmenon riski kasvaa. 30-vuotiaalla se on noin 15 %, mutta 40-vuotiaalla jo 30 %.
Kromosomipoikkeavuuksien, kuten Downin syndrooman, todennäköisyys nousee.
Raskauteen liittyvät komplikaatiot, kuten raskausdiabetes ja korkea verenpaine, yleistyvät.

Sitä vain tuijottaa näitä numeroita ja miettii, onko jo myöhäistä. Tai onko kiire. Tuntuu, että pitäisi juosta kilpaa oman kehonsa kanssa, ja samalla yrittää elää. Se on niin... raskasta.

Minkä ikäinen on vanha ensisynnyttäjä?

Yli 35-vuotiasta pidetään jo iäkkäänä ensisynnyttäjänä. Tilastot kertovat, että Suomessa tämän "ikäluokan" synnyttäjien määrä on noussut tasaiseen tahtiin. Vuonna 2016 kaikki synnyttäneet olivat keskimäärin 30,6-vuotiaita, mutta ensisynnyttäjien keski-ikä hipoi jo 28,8 vuotta. Elämänpolitiikkaa, sanon minä!

Asiaa kannattaa puntaroida tarkkaan, jos harkitset esikoisen hankkimista tuon rajapyykin jälkeen. Nuorempana sitä ei ehkä niin paljon ajattele, mutta tässä iässä tulee pohdittua asiaa toisella tavalla.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Lisääntynyt riski: Onhan se nyt sanomattakin selvää, että keho ei ole enää parhaassa parhaassa terässään. Pieniä kolhuja ja korjauksia voi ilmetä matkan varrella. Tosin, moni tuntuu olevan paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä.
Terveystarkastukset: Lääkäri on varmasti entistä ahkerampi kaveri. Pientä terveysseurantaa ja tarkempaa huomiota odotettavissa. Ei se mitään, kyllä sen kestää.
Toipuminen: Synnytys ja vauvanhoito on aina koettelemus, mutta iän myötä palautuminen voi viedä hieman enemmän aikaa. Vähän kuin vanha auto, jonka käynnistyminen kestää kauemmin kylmällä.

Kaiken kaikkiaan, yli 35-vuotiaana synnyttäminen on nykyaikaa. Mutta kannattaa toki olla perillä mahdollisista haasteista. Ei sitä tietoa koskaan liikaa ole, varsinkaan kun kyseessä on niin iso päätös.

Millä viikolla ensimmäinen lapsi yleensä syntyy?

Ensimmäinen lapsi syntyy yleensä viikoilla 37–42. Tämä aikaväli määrittelee täysiaikaisen raskauden. Harvoin venyy 42. viikon tuolle puolen. Silloinkin yleensä puututaan.

Laskettu aika: arvaus. Hetkeä ohjaa moni muuttuja. Lapsi ratkaisee. Valmius. Äidin fysiologia sanelee. Hormonit, aiemmat synnytykset, genetiikka. Vaikutus selvä. Jokainen raskaus oma tarinansa.