Miten palautetta kannattaa antaa?

0 näyttökertaa

Muistan aina, kuinka hermostuttavaa palautetta on antaa. Haluan aidosti auttaa, joten yritän pysyä rauhallisena ja keskittyä konkreettisiin asioihin. On vaikeaa olla rehellinen loukkaamatta, mutta tiedän sen olevan tärkeää. Siksi annan vaikean palautteen aina kahden kesken, jotta vastaanottaja voi sulatella sitä rauhassa. Se tuntuu paremmalta myös itselle.

Palaute 0 tykkäykset

Miten palautetta kannattaa antaa? Ai että, se on aina ollut minulle niin tuskaista. Olen hermostunut kuin mikä, ihan kuin pitäisi hypätä jäiseen järveen. Haluan aidosti auttaa, todella haluan, mutta se on niin vaikeaa! Miten edes sanoa ne asiat ääneen? En halua loukata, mutta jos en ole rehellinen, enkä anna rakentavaa kritiikkiä, niin enhän minä oikeastaan auta ketään.

Muistan yhden tapauksen, työssäni. Jouduin antamaan palautetta kollegalle, jonka työskentelytapa ei ollut aivan… optimaalista. Hän oli ystävällinen ja ahkera, mutta jäi tosi paljon asioita tekemättä, ja aikataulut menivät aina pahasti pieleen. Kävin sydämeni pohjasta läpi, ennen kuin uskalsin puhua, kahdestaan luonnollisesti, tietenkin. Sanoin suoraan, mutta yritin myös painottaa hänen hyviä puoliaan. Oli kamalaa, ihan hirveetä, mutta sainpahanpahanpahan vihdoinkin sen tehtyä. Ja tiedätte mitä? Hän otti sen todella hyvin vastaan ja asiat paranivat. Se oli helpotus! Ihana, helpottunut olo.

Joten mitä olen oppinut? No, ensinnäkin: kahden kesken. Ei koskaan koko ryhmän edessä, ei ikinä. Se on kuristavaa. Toiseksi: konkreettisia esimerkkejä, aina. Älä generalisoi, ”et ole tarpeeksi tehokas”, vaan kerro: ”huomasin, että viime viikon raportissa puuttui tuo ja tuo tieto, ja se viivästytti päätöksentekoa.” Ja kolmanneksi: muista positiiviset asiat! Jokaisella on vahvuuksiaan, ja niistä kannattaa aina aloittaa. Se tekee negatiivisen palautteen nielemisestä helpompaa, ainakin minun kokemukseni mukaan. Ihan niinku, joku tutkittiikin niin että noin 70% palautteesta pitäisi olla positiivista, jos haluaa että se otetaan oikeasti vastaan. En muista nyt tarkkaan mistä luin sen, mut joku sellainen luku se oli.

Ja vielä yksi asia: ole valmis kuuntelemaan. Palaute on aina kaksijakoinen prosessi. Annetaan ja otetaan vastaan. Se on dialogi, ei yksipuolinen luento. Eikä siis tarvitse aina suhtautua toisen palautteeseen vakavana totuutena, mutta aina kuunnella kannattaa, vaikka se joskus tuntuisikin hieman pahalta. Olenko minä ainoa, joka kokee tämän näin haastavana?