Tuleeko pilkku ennen eikä?
No huh huh, kielioppi! Mulle tulee aina vähän hiki näissä pilkkujutuissa. En itse asiassa muista koskaan oppineeni tuota sääntöä kunnolla. Nyt ymmärrän, että jos on ja tai ei (eli eikä) ja lauseilla on joku yhteinen juttu – vaikkapa sama tekijä – niin pilkku jää pois. Onneksi on olemassa sääntöjä, jotka helpottavat elämää, vaikka niiden muistaminen voi ollakin välillä tuskaista. Tuntuu kuitenkin helpommalta nyt, kun olen miettinyt tätä.
Pilkku ennen eikä? Voi apua. Tää on aina ollut mulle jotenkin vaikeaa. Niinku oikeesti, hiestävä kämmen -tilanne. Muistanko edes ikinä oppineeni tätä? Ei kai. Mutta nyt tajuan! Jos on “ja” tai “eikä” ja lauseen osilla on sama tekijä… No, vähän niinku “söin kakkua ja join kahvia” – minä tein molemmat, joten ei pilkkua. Mutta entäs jos olisin sanonut “söin kakkua, eikä se ollut hyvää”? Siinä kai sitten se pilkku kuuluukin, koska kakun syöminen ja sen maku ei oo ihan sama asia. Oonko mä oikeassa? Toivottavasti!
Muistan kerran, kun kirjoitin esitelmää lukioon. Pilkut lenteli ihan miten sattuu. Opettaja oli merkinnyt niitä punaiseksi kynällä ihan hulluna. Nolotti ihan hirveästi. Silloin ajattelin, että kielioppi on ihan tyhmää. Mutta ehkä se ei ookkaan. Ehkä se on vähän niinku liikennesäännöt – ärsyttäviä, mutta tekee asioista helpompia pitkällä juoksulla. Vaikka joskus tuntuu, että ne on keksitty ihan vaan kiusaksi!
Kai tässäkin on joku logiikka, vaikka en aina sitä näe. Kuulemma jossain tutkimuksessa (en muista missä, sori!) sanottiin, että pilkut auttaa lukijoita ymmärtämään tekstiä paremmin. No, se kuulostaa järkevältä. Kuka nyt haluaisi lukea jotain ihan sekavaa mössöä? Ei kukaan. Joten ehkä mäkin yritän opetella nämä pilkkujutut. Vaikka vähän jännittää. Mitä jos en ikinä opi? Noh, ainakin voin aina kysyä apua. Eikö niin?
#Eikä#Kielioppi#PilkutPalaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.