Mitä velkoja pankki näkee?

Huh, lainahakemus… Sydän pamppailee aina vähän, eikö vain? Tuntuu kuin pankki kaivaisi koko elämäni esiin, kuin suurennuslasilla tutkisivat jokaista nurkkaa. Heti alkuun ne luottotiedot, tietysti. Toivottavasti siellä ei ole mitään ikäviä yllätyksiä, vanhoja mokiani kummittelemassa. Muistanko edes kaikkia? Sitten kaikki nykyiset lainat ja velat, autolaina, asuntolaina… tuntuu kuin he laskisivat jokaisen sentin. Ja tietenkin palkkakuitit pöydälle, työsuhteen kesto, kaikki sellainen. Ihan kuin he etsisivät syytä sanoa ei. Entäs sitten ne kuukausittaiset menot? Vuokra, ruoka, se Netflix-tilauskin… kaikki listataan. Tuntuu vähän kiusalliselta avata omaa talouttaan noin tarkkaan. Muistan kun kerran hain lainaa uuteen läppäriin, ja pankki kysyi, mihin sitä oikeasti tarvitsen. No, vanha sanoi sopimuksensa irti! Eivätkö he ymmärrä? Ja sitten se tärkein, haettava summa. Liian iso, liian pieni… Ja se käyttötarkoitus. Pitääkö mun nyt keksiä joku todella hyvä selitys? Toivottavasti se kuulostaa uskottavalta. Aina se jännittää, vaikka olisi kuinka hyvät perustelut. Huoh. Onko tämä kaikki oikeasti tarpeellista? No, ymmärränhän minä sen, pankin pitää varmistaa, että saa rahansa takaisin. Mutta silti…