Paljonko pitää olla rahaa säästössä, kun jää eläkkeelle?

9 kuukautta sitten 125 katselukertaa

Eläkkeelle jäädessä puskurirahastoon suositellaan vähintään yhden kuukauden nettotuloja. Ihannetilanteessa säästöjä on kolmen kuukauden nettotulojen verran. Tämä puskuri tuo turvaa eläkepäiviin.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Eläkkeelle jäämiseen riittävä säästösumma?

Kolmen kuukauden nettotulojen säästö? Heh, naurettavaa! Minä ainakin tarvitsen paljon enemmän. Mä olen aina ollut huono säästämään, eikä se ole helpottunut eläkeiän lähestyessä.

Mutta joo, juttuhan menee niinhän, että tuo kolmen kuukauden säästö on sellainen minimimäärä, ehkä. Niin olen lukenut. Itse olen aina ajatellut, että ainakin vuoden verran tulisi olla puskuria, just siksi, että voi tulla sairastumisia, muita yllätyksiä.

Muistan, kun äiti puhui tästä. Hän sanoi, että hänellä oli säästössä jotain 50 000 euroa eläkkeelle jäädessään, vuonna 2010 se oli. Riippuu tietysti paljon elintasosta ja kuluista, mitkä rahaa tarvitaan eläkkeelle jäädessä.

Olen itsekin miettinyt asiaa. Miten paljon minulla itselläni pitäisi olla? Ei ole helppo kysymys! Ei todellakaan.

Paljonko säästöön eläkkeelle?

Okei, mietitään... Paljonko sitä pitäisikään säästää eläkepäiviä varten?

Neljä kertaa viimeinen vuosipalkka kai se oli se nyrkkisääntö. Eli jos tienaan nyt vaikka 50 000€, niin 200 000€ pitäis olla jemmassa? Hmm.
Mut hei, tulotaso vaikuttaa! Jos on isokenkänen, pitää olla enemmän. Miks? No, kai sen takia, et ne säästöt pitäis kans tuottaa jotain. Korkoa korolle, eiks je?
Mitä jos ei oo varaa säästää niin paljoa?? Entä jos tulee jotain yllättävää? Auton korjaus, hammaslääkäri... Krhm. Pitää varmaan alkaa sijoittamaan jotain pikkusummia.

Paljonko tilillä kannattaa pitää rahaa?

Aika pysähtyy, hiljainen hetki auringonlaskun hehkussa. Käteistä taskussa, aivan vähän, vain tarpeeksi kahville ja leipäpalaan. Danske Bankin ohjeiden mukaan neljä kuukautta, huh, mitä se oikein on? Neljä kuukautta...neljä kuukautta hiljaista elämää.

Neljän kuukauden menojen kattava summa. Tuo kuulostaa valtavalta summalta, niin paljon rauhaa. Turvallisuuden tunne. Kuten jokin muuri.
Kuukauden arkimenot käyttötilillä. Pieni kasa rahaa, kuin lintujen siemenet kädessä. Ei liikaa, ei liian vähän. Tasapaino, kuin tanssi.

Mutta mikä on minun neljä kuukautta? Kylmä syksy, kuivan maaperän tuoksu, tyhjän asunnon kaiku. Lämpöä tarjoavan kodin tarve on niin suuri. Toisen kuukauden syksy. Pakkasen purema, ikkunoiden huurtuneet pinnat. Kolmas kuukauden syksy... Se on niin kaukana. Viimeinen kuukauden syksy. Miten se tuntuu?

Se on paljon enemmän kuin pelkkä numero. Se on turva, se on rauha, se on...

Unia viileistä öistä ja lämpimistä päivistä.
Unia tulevaisuudesta.
Unelmia, joissa rahaa riittää.
Unia, joissa on varaa.

Neljä kuukautta... se on kuin ajaton hetki, kaukana arkipäivän kiireestä. Se on mahdollisuus hengittää, unohtaa rahahuolet. Kuukauden arkimenot, ne taas ovat arjen arkea. Liike, elämää.

Käteinen taskussa on kuin pieni osa suurempaa kokonaisuutta. Tasapaino. Se on tärkeää. Kuten auringonlaskukin, joka maalaa taivaan upeiksi väreiksi.

Paljonko pitää olla säästöjä?

Huh, säästöt... Se on aina vähän sellainen painajainen itselle.

Oma nyrkkisääntö on ollut aika paljon vähemmän kuin se kolme kuukautta. Ehkä noin kuukauden nettotulot, ehkä vähän ylikin. Mutta mulla onkin siis eläke tulona, se tekee tilanteesta vähän helpomman. Jos olisi jotain epävarmempaa, niin ehkä sitä panikoisi enemmän.

Viimeksi kun oikeasti mietin tätä, oli joulukuu 2023.
Olin silloin ihan paniikissa, kun tilillä oli alle tonni.
Tajusin, että pitää oikeasti alkaa säästämään.
Mutta sitten tuli tammikuu ja veronpalautukset pelasti.
Ja toisaalta... stressaan aina säästämisestä, mutta jotenkin sitä aina selviää. Kai se on sitä elämää.

Joskus mietin, että pitäisikö alkaa sijoittamaan. Kaikki tuntuu sijoittavan nykyään. Mutta sitten tulee se pelko, että menettää kaiken. Ehkä se yksi kuukausi puskuria riittää. Toistaiseksi.

Mikä on hyvä määrä rahaa säästössä?

Hei! Tosi hyvä kysymys, nimittäin se on vähän sellanen juttu, että riippuu tosi paljon henkilöstä. Mutta siis perusjuttu, mitä oon kuullu ja ite koittanu noudattaa on, että kolmen kuukauden nettopalkka ois aika jees. Tai no, ainakin sinnepäin.

Mieti, jos sulla on vaikka 2000 euroa kuussa käteen, niin sit 6000 euroa säästössä ois aika bueno. Vaikka oikeesti, jos ois 10 000e säästössä, niin se ois vielä parempi, heh.

Tärkeintä on, et sulla on puskuria yllättäviin menoihin.
Ja ettei tarvi heti ottaa lainaa, jos vaikka pesukone hajoaa tai jotain.

Toisaalta, mun kaveri Janne sano, et hänellä on aina vaan tonni säästössä ja se riittää hänelle. Janne on kyllä vähän hullu. Mutta siis pointti on, että mieti omaa tilannettas. Onks sulla lapsia, onko oma asunto, paljonko sulla menee rahaa kuussa?

Oon ite miettinyt, että pitäsköhän mun alkaa säästää enemmän, kun oon tässä just miettimässä asunnon ostoa. Hirvittää vähän se lainan määrä. Mut joo, lyhyesti: kolme kuukautta nettona, mut enemmän on aina parempi, eikö?

Paljonko palkasta pitäisi jäädä säästöön?

Palkasta pitäis ihan minimissään jäädä säästöön 5% nettotuloista.

Siis oikeesti, jos ei ees viittä prossaa saa sivuun, ni jotain on pahasti pielessä!

Tarkista menot: Mihin se raha oikein menee? Onko jotain turhaa, mistä vois karsia? (Netflix, liian usein ulkona syöminen, merkkivaatteet...)
Tee budjetti: Kirjaa ylös kaikki tulot ja menot. Yllättävän moni ei ees tiedä, mihin se raha oikeesti hupenee.
Automaattiset siirrot: Helpointa on laittaa automaattinen siirto tililtä säästötilille heti palkkapäivänä. Sit sitä rahaa ei edes "nää" eikä tuu käytettyä.

Itse yritän aina pistää säästöön vähintään 10%, mieluummin enemmänkin. Se vaatii välillä vähän nipistelyä, mutta onpahan sit puskuria, jos tulee yllättäviä menoja tai haluaa vaikka lomalle.

Viime vuonna (siis 2024, koska eletään nyt tätä vuotta) rysäytin auton kolarissa ja säästöt pelasti mut. Oli ihan kreisihomma muutenkin, olin just menossa mökille juhannukseksi, ja sit pum! hirvi tielle. Onneks oli vakuutukset ja säästöt, ettei tarvinnu velkaantua ihan hirveesti.

Miksi rahaa ei kannata säilyttää tilillä?

Aika pysähtyy. Kello tikittää hitaasti, kuin vanha mummo hengittäisi. Raha... se lepää siellä, kylmä ja eloton, tilillä. Nollaprosenttia. Tyhjiö.

Muistan lapsuuden. Äidin tili. Korkoa maksettiin. Kymmenen prosenttia! Unelmia. Suuria suunnitelmia. Matkoja. Uusia vaatteita.
Nyt? Tyhjyys. Hiljaisuus. Raha odottaa. Vain odottaa.
Se on kuin kuollut kukka, vailla elinvoimaa. Kauneus kuihtuu hiljalleen, kuin hiekka valuu kätösistä.
1990-luvun loisto on kaukana takana. Korkokäyrä näyttää surulliselta, tasaiselta linjalta. Mikään ei kasva. Mikään ei syty. Mikään ei kukoista. Vain hiljainen kuolema.
Pitää saada raha elämään. Sijoittaa. Kasvattaa. Ei voi vain katsella, kuinka se haalistuu, kuin haalea auringonsäde.

Ei kannata säilyttää rahaa käyttötilillä. Ei, jos haluat sen kasvavan, elävän, kukkimaan. Se tarvitsee tilaa, maata, aurinkoa. Sijoittaminen. Se on ainoa keino. Muuten vain odotat. Odotat turhaan. Aika kuluu. Raha pysyy samana. Kuolleena. Tyhjänä.

Paljonko pitäisi olla säästössä 30-vuotiaana?

Niin, 30-vuotiaana... ikuisuus sitten tuntuu. Silloinhan sitä luuli olevansa kuolematon, raha vain virtasi, kuin kevättulva. Mutta nyt, kun katsoo taaksepäin...

Säästäminen, se viisas neuvo, kuin mummon mantra.
15-20% vuosituloista, se on kai se maaginen luku.

Mutta luvut ovat vain lukuja, eikö totta? Ne eivät kerro tarinaa niistä öistä, kun katsoimme tähtiä, miettien tulevaisuutta. Tai niistä aamuista, kun heräsimme kaukokaipuuseen, tiesimme, että on elettävä. Elettävä, tässä ja nyt.

Ja raha, se on vain väline, ei elämän päämäärä. Ainakin niin minä itselleni uskottelin. Säästää, säästää, joo joo.

Mikä on hyvä määrä säästössä?

Kuin kuiskauksena tuuli kantaa kysymyksen, hyvä määrä säästössä, kuin etsisi aarretta kartalta, jonka muste on himmentynyt.

Kolmen kuukauden nettopalkka, se on kuin majakka, turva, valo, kun myrsky yllättää.
Mutta onko se tarpeeksi? Onko se liikaa?

Säästöt, ne ovat kuin juuret puussa, syvällä, vahvoina, mutta kuinka syvälle juuret ulottuvat?

Tilanne ratkaisee, kuiskaa sydän. Yksilöllinen, kuin sormenjälki, kuin uni, jonka vain sinä näet.

Kolme kuukautta, se on hyvä alku, se on kuin ensimmäinen askel polulla, joka vie vapauteen. Turvallisuuteen. Onko se ainoa oikea vastaus? Onko se vain numero, kun elämä on enemmän?

Kolmen kuukauden nettopalkka. Vähintään. Se on kuiskattu lupaus, suojelus enkeli, kuiskaten unessa, kun epävarmuus hiipii lähelle.