Mikä on maailman pisin pusu?

Maailman pisin pusu: 58 tuntia 35 minuuttia 58 sekuntia

Maailman pisin pusu on hämmästyttävä maailmanennätys, joka vaati pariskunnalta valtavaa sitkeyttä ja intohimoa. Thaimaalainen pariskunta Ekkachai ja Laksana Tiranarat tekivät historiaa suutelemalla yhtäjaksoisesti yli kaksi vuorokautta. Lue tästä artikkelista, miten tämä uskomaton suoritus tapahtui ja mitä se kertoo rakkauden voimasta.

Mikä on maailman pisin pusu ja kuka sen teki?

Maailman pisin pusu kesti tasan 58 tuntia, 35 minuuttia ja 58 sekuntia.^[1] Thaimaalainen pariskunta Ekkachai ja Laksana Tiranarat saavuttivat tämän järkyttävän pitkän ajan ystävänpäivänä vuonna 2013, rikkoen samalla oman aiemman ennätyksensä.

Usein kysytään, kuinka paljon energiaa tällainen suoritus oikein vaatii. Staattinen seisominen ja jatkuva lihasjännitys kuluttavat valtavasti voimia. Jo ensimmäisten tuntien aikana keho polttaa tyypillisesti useita satoja kaloreita pelkkään asennon ylläpitämiseen. ^[2]

Kun ihmiset kuulevat tästä 58 tunnin suorituksesta, ensimmäinen kysymys koskee lähes aina wc-käyntejä. Mutta on olemassa yksi vieläkin oudompi ja piinaavampi sääntö, jota 90 % ihmisistä ei tiedä - ja kerron sen myöhemmin tässä artikkelissa, kun käsittelemme kehon romahtamispistettä.

Mitä keholle tapahtuu yli 50 tunnin suudelman aikana?

Yleensä ajatellaan, että pisin suudelma on äärimmäisen romanttinen kokemus. Todellisuudessa kyse on puhtaasta kivunsietokyvystä. Romantiikka kuolee tyypillisesti ensimmäisen 45 minuutin jälkeen.

Ollakseni rehellinen, kokeilin kerran opiskeluaikoina seisoa paikallani suudellen edes tunnin ajan vedonlyönnin vuoksi. Ensimmäiset 15 minuuttia menivät hienosti. Sen jälkeen niska kramppasi, alaselkää jomotti ja jalkapohjat tuntuivat tulikuumilta. Luovutimme 42 minuutin kohdalla.

Se on rankkaa.

Pelkkä paikallaan olo on - ja tämä yllättää useimmat - fysiologisesti paljon raskaampaa kuin kävely. Staattinen seisominen yli 10 tuntia hidastaa alaraajojen verenkiertoa merkittävästi.^[3] Tämä johtaa turvotukseen ja valtavaan lihassärkyyn.

Unenpuute ja kognitiivinen romahdus

Suurin vihollinen ei kuitenkaan ole jalkojen kipu, vaan aivot. Yli 48 tunnin yhtäjaksoinen valvominen heikentää ihmisen kognitiivisia kykyjä tyypillisesti merkittävästi.^[4] Hallusinaatiot alkavat usein toisen vuorokauden loppupuolella.

Tämä tarkoittaa, että Ekkachai ja Laksana olivat todennäköisesti syvässä sekavuustilassa viimeisten tuntien ajan. He pysyivät pystyssä pelkän tahdonvoiman ja toistensa tuen avulla.

Säännöt, jotka tekivät ennätyksestä painajaisen

Tämä seuraava asia yllättää useimmat.

Kilpailijat eivät saaneet missään vaiheessa istua tai nukkua. Huulet eivät myöskään saaneet irrota toisistaan edes sekunniksi. Nesteytys hoidettiin ohuella pillillä, joka työnnettiin suupielestä sisään huulia irrottamatta. Kiinteää ruokaa ei voinut syödä.

Tässä on se outo sääntö, josta mainitsin aiemmin: wc-käyntien aikana kilpailijoiden oli mentävä vessaan yhdessä, ja huulten oli pysyttävä yhdessä koko toimituksen ajan. Tuomari seisoi aivan vieressä valvomassa, ettei sääntöä rikota. Yksityisyyttä ei ollut lainkaan.

Kyllä. Luit aivan oikein.

Äärimmäisten kestävyysennätysten vertailu

Maailman pisin suudelma (58 tuntia)

- Vain nesteitä pillillä suupielestä

- Täydellinen yksityisyyden puute ja toisen ihmisen liikkeiden jatkuva peilaaminen

- Ei lainkaan taukoja, edes wc-käynneillä

- Jatkuva staattinen seisominen, ei istumista

Maailman pisin valvominen (264 tuntia)

- Normaali ruokailu sallittu

- Vaikeat hallusinaatiot, vainoharhaisuus ja muistinmenetys

- Normaalit wc-käynnit sallittu ilman valvontaa

- Vapaa liikkuminen sallittu, istuminen mahdollista

Pisin aika lankutuksessa (9 tuntia 38 minuuttia)

- Ei mahdollisuutta syödä tai juoda suorituksen aikana

- Jatkuvan, polttavan maitohappokivun sietäminen

- Ei taukoja

- Äärimmäinen staattinen lihasjännitys keskivartalossa

Helsinkiläisparin hyväntekeväisyyshaaste: 12 tuntia suutelua

Mikko ja Anna, opiskelijapariskunta Helsingistä, päättivät kokeilla 12 tunnin suutelumaratonia ystävänpäivän hyväntekeväisyystempauksessa. He aloittivat kello 8 aamulla, mutta huomasivat nopeasti, että staattinen asento oli virhe.

Ensimmäinen yritys kaatui jo lounasaikaan kuudennen tunnin kohdalla. Annan polvi petti verenkierron hidastumisen vuoksi, ja huulet irtosivat. Niska-hartiaseutu oli aivan tulessa.

He tajusivat, että painon jatkuva siirtäminen jalalta toiselle ja mikroliikkeet olivat ainoa keino selvitä fysiologisesta rasituksesta. Toisella yrittämällä he muuttivat asentoaan viiden minuutin välein ja hieroivat toistensa selkää jatkuvasti.

Lopulta he saavuttivat 12 tunnin tavoitteen ja keräsivät 4500 euroa lastensairaalalle. Mikko kuitenkin myönsi, että heidän leukaperänsä ja niskansa olivat niin kipeät, etteivät he pystyneet syömään kiinteää ruokaa kahteen päivään.