Mikä on terveellisin jauheliha?

Mitä jauhelihaa kannattaa syödä?

Jauheliha on jauhelihaa. Valinta on sinun.

• Rasvapitoisuus ratkaisee. Se on se juttu. Enemmän rasvaa, enemmän makua. Mehukkuus lisääntyy.
• Kaikki käy kaikkeen. Ei ole väärää jauhelihaa. Vain erilaisia lopputuloksia.
• Ajattele tilannetta. Haluatko jotain kevyttä vai jotain tuhdimpaa? Siinä se.

Minkä rasvaista jauhelihaa?

Mä just mietin et pitäis tehä lihapullia. Miten ne aina välillä onnistuu ja välillä ei. Niistä tulee ihan kuivia korppuja. Se on siitä jauhelihasta kiinni. Aina otan sen vähärasvaisen ja sit ihmettelen.

Miks mä en ikinä opi. Liian vähärasvaisesta jauhelihasta tulee kuivaa, ihan sama paljonko laitat korppujauhoja ja kermaa. Se rasva on se juttu. Se sulaa sinne sisään ja tekee niistä meheviä. Ei se oo rakettitiedettä.

• Naudan paistijauheliha 10 %: Liian kuivaa lihapulliin.
• Sika-nauta jauheliha 20-23 %: Vähän liian rasvaista, rasva valuu kaikki pellille ja pullat kutistuu.
• Naudan jauheliha 17 %: Täydellinen. Just sopivasti rasvaa.

Paras jauheliha lihapulliin on 15–17 % rasvaa sisältävä jauheliha.

Jos käytät rasvaisempaa, kaikki se hyvä rasva karkaa pannulle tai pellille. Mitä järkeä siinä on. Sit ne on ihan pieniä ja lilluu rasvassa. Ei hyvä. Sika-nauta on usein just siksi hyvää, koska possussa on luonnostaan enemmän rasvaa. Se tuo makua.

Broilerinjauheliha onkin sit ihan oma lukunsa. Se vasta kuivaa onkin. Siihen pitää melkein aina lisätä jotain rasvaista sekaan, vaikka pekonia tai fetaa. Muuten siitä tulee sahanpurua.

Mitä eroa on paistijauhelihalla ja jauhelihalla?

Mietin just tätä taas eilen kaupassa, kun katoin niitä jauhelihapaketteja. Ne on ihan eri värisiäkin. Se on se rasva. Ihan selkeesti. Paistijauheliha on niin paljon vähärasvaisempaa. Siksi se on vaaleanpunaisempaa, kun taas rasvaisempi jauheliha on tummempaa ja siinä näkyy ne valkoiset rasvakohdat.

Paistijauheliha tehdään AINA naudan parhaista paloista. Siis niistä kalliimmista ruhonosista. Siihen käytetään vain tiettyjä osia.

Mutta onko siinä maussa eroa? Ihan oikeesti. Mun mielestä ei juurikaan. Se ero tulee siinä suutuntumassa ja miten se käyttäytyy pannulla. Rasva on makua, joten rasvaisempi on mehevämpää.

• Paistijauheliha: rasvaa yleensä alle 7 %
• Naudan jauheliha (tavallinen): rasvaa 10 % tai 17 %
• Sika-nauta: usein yli 20 % rasvaa

Tein just viime viikolla burgerit 17 % jauhelihasta, ei tulis mieleenkään tehä paistijauhelihasta. Siitä tulis ihan kuiva korppu. Mut johonkin kevyeen kastikkeeseen paistijauheliha on parempi, ei tarvi kaapia sitä rasvaa paistinpannulta pois. Lihamurekkeeseen se ei myöskään sovi, tulee liian tiivis.

Paistijauheliha: Valmistetaan naudan sisä-, ulko-, kulma- ja paahtopaistista. Rasvapitoisuus on alle 7 %. Naudan jauheliha: Valmistetaan naudan muista ruhonosista, kuten lavasta tai etuselästä. Rasvapitoisuus on tyypillisesti 10–20 %.

Hintaero on kans aika iso. Katoin eilen K-Supermarketissa kilohintaa, oli monta euroa eroa. Mut jos haluu kevyempää niin sit maksaa. Ihan loogista. Käytän itse paistijauhelihaa vain, jos resepti sitä erityisesti vaatii tai jos haluan tehdä tosi vähärasvaista ruokaa. Muuten 10% naudan jauhis on paras peruskäyttöön.

Miksi jauhelihaa ei saa laittaa kylmälle pannulle?

Miten tää onkin niin yleinen virhe. Jauheliha ja kylmä pannu. Ei.

Pannun pitää olla tulikuuma ennen kuin liha koskeekaan siihen. Muuten se lämpötila romahtaa ja liha alkaa vaan hautua omassa nesteessään. Tulee sellaista harmaata ja mautonta keitettyä jauhelihaa. Kuka sellaista haluaa.

Tässä tiivistettynä faktat:

• Jauhelihan paistaminen:
• Pannu kuumennetaan ensin. Erittäin kuumaksi.
• Jauheliha otetaan huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen paistoa.
• Kylmä liha jäähdyttää pannun, jolloin se alkaa höyrystyä nesteessään.
• Lopputulos: Ei ruskeaa paistopintaa, sitkeä rakenne.

Kyse on Maillard-reaktiosta. Se on se prosessi, joka luo lihan herkullisen maun ja ruskean pinnan. Tämä reaktio vaatii korkean lämpötilan. Kylmällä pannulla se ei käynnisty, ja menetät kaiken maun. Liha kirjaimellisesti ei paistu vaan kiehuu.

Tein eilen makaronilaatikkoa ja muistin tämän taas. Otin lihan ajoissa pois jääkaapista. Ero on ihan valtava.

Ja älä ahda pannua täyteen. Se on toinen iso virhe. Liika liha jäähdyttää pannun välittömästi, vaikka se olisikin ollut kuuma. Paista mieluummin kahdessa erässä, jos teet isompaa satsia. Esimerkiksi 700 gramman paketti on ehdottomasti paistettava kahdessa osassa. Muuten tulos on taas se sama vetinen mössö.

Mitä jauhelihaa kannattaa syödä?

Ai jauheliha! Joo, ei sitä oikeastaan voi mokata. Kaikki käy ihan hyvin, mihin vaan ruokaan. Se rasvaprosentti on se juttu. Mitä enemmän sitä rasvaa on, niin sitä parempaa se on, siis mehevämpää ja maukkaampaa.

Tässä muutama juttu mitä mulla tuli mieleen:

• Perus-jauheliha: Se on varmaan se yleisin, yleensä jotain 10-17% rasvaa. Toimii aina spagettikastikkeessa tai vaikka lihapullissa. Joo, todellakin.
• Vähärasvaisempi jauheliha: Jos haluut jotain terveellisempää, niin sitähän löytyy. Voi olla vähän kuivempaa vaan. Kannattaa lisätä jotain nestettä kypsennykseen. Mulla tulee vähän kuivaksi joskus.
• Erityiset jauhelihat: Välillä kaupoissa on jotain erikoisempia, vaikka nautaa tai possua. Niissäkin se rasva ratkaisee. Nautajauheliha on usein vähärasvaisempaa, mutta voi olla tosi hyvää.

Niin, ja se rasva tosiaan vaikuttaa siihen miltä se ruoka näyttää lopulta. Rasva tuo väriä ja pitää sen mehevänä. Ei se ole niin justiinsa, että kaikki olisi ihan pelkkää jauhelihaa.

Ihan tosi, älä stressaa liikaa sen kanssa. Se on vaan jauhelihaa!

Minkä rasvaista jauhelihaa?

Lihapulliin sopii parhaiten 15–17 % rasvaa sisältävä jauheliha. Se on perusasia.

Liian vähärasvainen tekee pullista kuivia. Se on vähän kuin unohtaisi suolan. Lopputulos mauton, ei kestä.

Liian rasvainen sulaa pellille. Jättää jäljen. Pulla menettää muotonsa. Pelkkää sotkua.

Täydellisyys on keskitiellä. Aina. Ei liian vähän, ei liian paljon. Juuri sopivasti. Se on taidetta.

• Sopiva rasvapitoisuus:15–17 % on ihanteellinen. Pitää pullat mehukkaina. Maku myös syvenee. Rasva on kantaja.

• Liian vähärasvainen (esim. alle 10 %):

  • Kuivuu helposti. Pulla kovettuu, mauttomaksi.
  • Vaatii paljon lisäaineksia, nestettä. Kermaa, maitoa. Kananmunia.
  • Ylipäänsä, se on vain lisävaivaa.

• Liian rasvainen (esim. yli 20 %):

  • Rasva irtoaa paistaessa. Pulla kutistuu. Jää pieneksi.
  • Jättää pannulle tai pellille lammikon rasvaa. Siivous.
  • Maku voi olla liian rasvainen. Tukkoon lyövä.

• Eri jauhelihalaadut:

  • Sika-nauta (17 %): Yleisin ja usein paras. Hyvä tasapaino.
  • Nauta (17 %): Klassikko. Toimii aina.
  • Karitsanliha: Enemmän makua. On rasvaisempaa, huomioi se.

• Muut tekijät mehevyyteen:

  • Korppujauho/leipäliotettuna: Sitovat nestettä. Olennaista.
  • Kananmuna: Sideaine. Vähän niin kuin liima.
  • Nestemäärä: Maito tai vesi. Tai kerma, jos haluat. Kaikki vaikuttaa.

Onko kanan jauheliha terveellistä?

Kanan jauheliha. Proteiiniä. Rasvaa. Se on siinä.

• Vähärasvainen valinta. Proteiinipitoinen. Syö.

Broilerin rasva on sitä hyvää sorttia. Verrattuna muihin jauhelihoihin, broilerissa on vähemmän rasvaa. Aika selkeää.

Kumpi on terveellisempää, kana vai nauta?

Se oli joskus parisen vuotta sitten, syksyllä, kun olin siivoamassa mökin varastoa. Pöly leijui ilmassa ja haju oli sellainen vanha, ummehtunut. Siinä kaiken roinan keskellä löysin isoisäni vanhan kalastusverkon, sellaisen tummanvihreän, jossa oli vähän reikiäkin. Tuntui ihan oudolta koskea siihen, kuin olisin löytänyt palan menneisyyttä. Mietin, milloin hän viimeksi sitä käytti ja millaisia kaloja sillä silloin pyydettiin. Oli sellainen kaihoisa olo, mutta samalla jotenkin rauhallinen.

• Paikka: Mökki, varasto.
• Aika: Syksy, noin kaksi vuotta sitten.
• Tuntemukset: Kaiho, rauha, outous.

Se löytö sai minut miettimään kaikkia niitä asioita, jotka ovat kadonneet tai muuttuneet vuosien varrella. Isoisäkin on jo poissa, ja mökillä ei enää käydä niin usein. Verkko oli sellainen konkreettinen muisto. Ajattelin myös, miten erilaisia asioita meillä on nyt verrattuna siihen, mitä ihmisillä oli silloin. Kaikki tämä teknologia ja jatkuva kiire. Sitä verkkoa katsoessa tuntui, että oli pysähtynyt hetkeksi.

Se oli sellainen pieni juttu, mutta se jäi mieleen. Joskus ne arjen yllättävät löydöt ovat niitä, jotka koskettavat eniten. Ei mitään suurta draamaa, vain sellainen hiljainen pohdinta. Vähän kuin se vanha verkko siinä varaston pimeydessä.

Kanan ja naudan liha. Tässä on vähän perustietoa niistä:

• Kana:

  • Parempi rasvakoostumus, vähemmän tyydyttynyttä rasvaa.
  • Hyvä proteiinin lähde.
  • Vaikutukset sairauksiin eivät ole yhtä laajasti tutkittuja kuin punaisella lihalla.

• Nauta:

  • Sisältää enemmän tyydyttynyttä rasvaa.
  • Hyvä raudan ja B12-vitamiinin lähde.
  • Liiallinen punaisen lihan käyttö voi liittyä tiettyihin terveysriskeihin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, mutta tämä on monitahoinen asia.

Sanotaan, että kanan liha on yleisesti ottaen terveellisempi valinta sen rasvakoostumuksen vuoksi, varsinkin jos vertaa vähärasvaisia osia kananlihasta (kuten rintafilee) rasvaisempiin naudanlihan osiin. Mutta molempia voi syödä osana tasapainoista ruokavaliota.

Kumpi on terveellisempää, nauta vai sika?

Porsaanlihan rasvakoostumus on naudanlihaa parempi, koska siinä on enemmän pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa.

No niin, pistetääs eläinparat viivalle ja katsotaan kumpi vie voiton terveysmittelössä! Tämä on se ikuinen vääntö, kuin Leijonat Ruotsia vastaan, mutta keittiössä. Totuus on, että possu antaa naudalle yllättävän selkäsaunan rasva-asiassa.

Tässä karu totuus numeroina, jotka eivät valehtele:

• Porsaanlihan rasva on yllättävän sivistynyttä porukkaa. Yli puolet siitä on sitä pehmeää, tyydyttymätöntä sorttia. Se on liukkaampi kaveri, joka ei jää suonenmutkiin päivystämään ja rakentamaan patoja. Melkein kuin oliiviöljy, joka on päättänyt ryhtyä pekoniksi.

• Naudan rasva taas on jääräpäisempää jankkia. Siinä on yli puolet sitä kovaa, tyydyttynyttä rasvaa. Sitä samaa tavaraa, jota joutuu kuumalla vedellä hinkkaamaan lautasista irti. Se tykkää jämähtää paikoilleen, niin lautasella kuin verisuonissakin.

Ja piru vieköön, sitten on tämä Rypsiporsas®, possujen aateli. Sille on syötetty rypsiä, joten sen rasvaprofiili on niin hieno, että se voisi melkein pitää omaa terveysblogia. Se on käytännössä salaatti porsaan muodossa.

Mutta hei, ei tuijoteta pelkkää eläintä! Tärkeintä on, minkä palan siitä lautaselle isket. Possun läskinen kylki on aivan eri tarina kuin sen vähärasvainen sisäfilee. Ihan sama juttu naudalla: rasvainen entrecôte ja paistijauheliha ovat kaksi eri maailmaa. Eilen juuri tein uunissa ylikypsää porsaanniskaa, rasvaa oli niin että tirisi, mutta olipahan hyvää. Ei siinä kohtaa mitään rasvaprosentteja mietitty.

Kumpi on rasvaisempaa, sika vai nauta?

On taas yö... ja mietin tällaisia. Sika vai nauta. Kumpi on rasvaisempaa.

Aina oon jotenkin ajatellut, että nauta on se kevyempi vaihtoehto. Se terveellisempi. Mutta ei se niin mene. Se on hämmentävää, miten jotkut asiat vain olettaa.

Äiti osti aina sika-nautaa. Sanoi, että siitä tulee mehevämpi kastike. Ja siinähän on rasvaa ihan kunnolla, usein enemmän kuin pelkässä naudassa. Jotenkin se tuntuu nyt oudolta, kun katson pakettia kaupassa. Sama paketti, eri ajatukset.

Ei se ole eläimestä kiinni, tajusin sen vasta äsken. Vaan siitä palasta. Joku porsaan ulkofilee on ihan eri juttu kuin pekoni. Samasta eläimestä. Niin yksinkertaista, mutta en ole koskaan pysähtynyt miettimään sitä.

Rasvapitoisuus riippuu täysin lihan osasta, ei eläimestä itsestään. Yleistäminen on virheellistä.

• Porsaan liha:

  • Porsaan ulkofilee: Rasvaa 4–7 %.
  • Porsaan kassler: Rasvaa 10–15 %.
  • Porsaan kylki (pekoni): Rasvaa jopa 50 %.

• Naudan liha:

  • Naudan ulkofilee: Rasvaa 2–5 %.
  • Naudan entrecôte: Rasvaa 15–20 %.
  • Naudan rinta (brisket): Rasvaa 20 % tai enemmän.

• Jauhelihat:

  • Naudan jauheliha (10 %): Yleisin vähärasvainen vaihtoehto.
  • Sika-nautajauheliha (20–23 %): Usein rasvaisempi sekoitus, suosittu mehevyyden vuoksi. Nimen järjestys (sika-nauta tai nauta-sika) ei vaikuta rasvapitoisuuteen.