Miksi riisissä on arseenia?

Voi kauhistus, riisi ja arseeni! Kuulin siitä ihan hiljattain ja oksennus nousi kurkkuun. En voi vieläkään uskoa sitä. Arseenia meidän riisissä, jota me lapsetkin syö päivittäin... Se on kuin joku kauhuelokuva, eihän se ole edes mahdollista?

Mutta on se. Ja se todella pelottaa. Muistan, miten isoäiti aina kehui sen itse kasvatetun riisin makua, sen täyteläistä tuoksua. Tuntuu nyt niin kauhean pahalta ajatella, että nykyään siihen voi piillä myrkkyä – hienovarainen, hidas tappaja. Ja kuka tietää, kuinka paljon sitä on siinä riisissä mitä meillä on kaapissa tälläkin hetkellä?

Olen lukenut jostain, että tietynlaisissa riisinviljelyalueissa, erityisesti joillain mailla missä riisinviljely on todella intensiivistä, arseenipitoisuus on korkeampi. Jotain 70 prosenttia maailman riisistä voi sisältää sitä liikaa. Se luku kuulostaa uskomattomalta, eihän? Mutta silti, se on totta. Olen ihan myötähäpeäkseni uupunut.

Järkyttävintä on tietää, että tämä liittyy teolliseen maatalouteen, tiettyihin lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin – niihin samoihin aineisiin, joiden ansiosta saamme "halpaa" ruokaa kauppoihin. Mikä on halvempaa, terveys vai rahat? Onko tämä se hinta, mitä meidän on maksettava siitä, että saamme halpaa ja runsaasti ruokaa? Minusta se hinta on liian korkea.

Mitä me sitten voimme tehdä? No, ainakin yritän olla tietoinen siitä mistä ostan riisiä. Ehkä enemmän kotimaista, ehkä luomua... Se on ainakin pieni askel oikeaan suuntaan. Ja meidän pitäisi vaatia myös parempia säädöksiä, tiukempia tarkastuksia, kaikkea. Että meillä olisi turvallista syödä riisiä ilman pelkoa. Jos ei meidän lasten takia, niin sitten ainakin omasta terveyden takia. Kyllähän tämä asia vaatii enemmän huomiota, eikö niin?