Miksi urheilijat syövät riisiä?

Miksi urheilijat syövät riisiä? No, se on vähän kuin kysyisi miksi linnut laulavat – se on vaan jotenkin… luonnollista? Ainakin minulle. Muistan itse, kun olin nuori ja treenasin melkein hulluna, riisi oli kuin pyhä asia. Jokainen ateria tuntui puutteelliselta ilman sitä. Ja nyt kun mietin asiaa, ehkä se oli jotenkin lohturuokaa? Ei siinä ollut mitään hienostelua, vaan yksinkertaisesti hyvää, tuttua ja täyttävää.

Toki, tiedän, että syynä ei ole pelkkä nostalginen mielihyvä. Riisi on täynnä hiilihydraatteja – niitä nopeita energianlähteitä, joita tarvitaan kun kroppa todella pauhaa. Muistan yhden kilpailun, missä olin niin loppu, että näkisin mieluummin seinää kuin suoritustani. Mutta sitten, kahdella riisin kera syödyllä kananrinnalla ja sain uutta puhtia. Oliko se riisin ansiota? Osa varmasti.

Lääkäri kertoi joskus, että riisi sisältää myös aika paljon hyviä vitamiineja ja kivennäisaineita. Jotain rautaa ja magnesiumia, sanoi hän. En muista tarkkoja lukuja – en ole koskaan ollut kovin hyvä niiden muistamisessa – mutta pointti oli se, että se tukee palautumista ja auttaa pysymään terveenä. Ja se terveys, se on kullan arvoista, kun puhutaan huippu-urheilusta. Tai no, itse asiassa kai se on kullan arvoista kaikille. Mutta urheilijoille se on vieläkin tärkeämpää, eikö niin?

Joten, jos näet urheilijan syövän lautasellisen riisiä, älä ihmettele. Se ei ole mikään salainen ase, vaan yksinkertainen, tehokas ja maukas tapa tankata energiaa ja ravinteita. Ja ehkä vähän nostalgiaa siinä sivussa. Itse ainakin syön sitä edelleen – vaikka en enää kilpailekaan ihan samalla tasolla. Ja se maistuu edelleen yhtä hyvältä!