Mitä vitamiineja syödä lihavuusleikkauksen jälkeen?

Voiko lihavuusleikkauksen jälkeen lihoa uudelleen?

Kyllä, voi. Se on kuin… kuohuviini, aluksi iloinen kupliminen, keveys… mutta kuplat hiipuvat, jäljelle jää tyhjyys. Laihtuminen, se oli kuin pitkä, hidas tanssi, joka vei kauas. Mutta tanssi ei pysähdy, se jatkuu.

Painonpudotus leikkauksen jälkeen perustuu rajoitukseen, energian saanti vähenee, ruokamäärät pienenevät. Niin vähäisiä... kuin muistoja. Muistatko sen raskaan tunteen, vatsan täyteyden, lihavuuden taakan?

• Muutos ruokavaliossa.
• Pienemmät annokset.
• Kipeä olo, tunteet, kaikki on erilaista.

Se on kuin… auringonlasku, kaunis hetki, mutta se on ohi nopeasti. Leikkaus ei pysäytä painonnousua. Se vain hidastaa sitä, tuo lyhyen lepohetken. Ja sitten…

Riski on olemassa, se on siellä, nurkan takana odottamassa. Aliravitsemus, lihas- ja luukato, ne ovat haamuja, jotka seuraavat varjoina. Niin herkästi voi tapahtua.

• Aliravitsemus, säälimätön varjo.
• Lihas- ja luukato, hiton hidas tuho.
• Keho katsoo, mitä teet, se muistaa.

Se on kuin… vesi, joka virtaa eteenpäin. Pieni mutka, pieni hidastuminen, mutta virta jatkuu, aika jatkuu. Paino voi nousta uudestaan. Se on totta.

Mitä vitamiineja lihavuusleikkauksen jälkeen?

Mitä saa syödä leikkauksen jälkeen?

Leikkauksen jälkeen kannattaa panostaa monipuoliseen ruokavalioon. Tämä tukee haavan paranemista ja yleistä toipumista. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

• Proteiinit: Lihasvoiman palauttamiseen ja kudosten korjaamiseen. Kanaa, kalaa, lihaa, papuja – vaihtoehtoja on paljon!
• Hiilihydraatit: Energiaa arkeen. Leipää (mielellään täysjyvää), hedelmiä, kasviksia. Muista, että keho tarvitsee polttoainetta!
• Rasvat: Eivät ole pahasta, kunhan valitsee oikein. Avokado, oliiviöljy, pähkinät. Rasvat tukevat solujen toimintaa.

Vajaaravitsemus on pahasta. Se heikentää vastustuskykyä, hidastaa paranemista ja vie voimat. Mieti sitä, että keho on juuri käynyt läpi ison muutoksen, ja tarvitsee nyt kaikki mahdolliset resurssit toipuakseen. Ruoka on yksi tärkeimmistä!

Muista myös riittävä lepo. Uni on aliarvostettua lääkettä. Ja joskus se "monipuolinen ruokavalio" voi tarkoittaa sitä, että joku muu tekee ruoan puolestasi. Älä epäröi pyytää apua!

Lisäksi:

• Nesteet: Vesi on elämän eliksiiri. Juo riittävästi.
• Vitamiinit ja hivenaineet: Jos ruokavalio ei ole tarpeeksi monipuolinen, harkitse lisäravinteita. Mutta aina lääkärin ohjeiden mukaan!

Leikkauksesta toipuminen on maraton, ei sprintti. Ole armollinen itsellesi, ja kuuntele kehoasi. Ja muista, että ruoka on enemmän kuin vain polttoainetta; se on nautinto ja osa elämää.

Miten syödä lihavuusleikkauksen jälkeen?

No, lihavuusleikkauksen jälkeen ei vedetä mitään mättömenuja, se on selvä! Kroppa on vähän niinku remontissa, joten pitää syödä kuin herkkähipiäinen diiva. Mutta älä huoli, ei se oo mitään rakettitiedettä.

• Proteiini, proteiini, proteiini! Kanaa, kalaa, vähärasvaista lihaa... Niinku bodari konsanaan, muttei sentään niin paljon, että kasvat lihakset ennemmin kuin laihdut. Mä itse tykkään grillatusta kanasta, helppo ja nopee.

• Kasvikset ja hedelmät, niitä popsit kuin karkkia! Mutta älä vedä mitään hillosokeri-överimössöjä, vaan ihan sellaisenaan. Niinku mummo sanois, "syö kuin pupu".

• Kuitua kehiin! Kokojyväleipää, puuroa... Ei mitään höttöhiilareita, niistä ei oo mitään iloa. Muistan kun yritin kerran vetää valkoista leipää, maha oli niinku ilmapallo sen jälkeen. Ei kiitos!

• Rasvaa, muttei mitä tahansa! Oliiviöljyä, avokadoa... Niinku sellasta "hyvää" rasvaa. Ei mitään ranskalaisia upporasvassa, ne saa unohtaa ainakin hetkeksi.

• Pieniä annoksia, usein! Ei mitään ähkyjä, vaan vähän kerrallaan. Niinku vauvalle lusikalla, mut ei ihan niin pienesti sentään.

Ja hei, muista juoda vettä! Niin paljon, että lillut ku kalatankissa. No ei nyt ihan, mut reilusti kuitenkin. Ja vältä sokerilimsoja niinku ruttoa!

Mikä on dumping-oire?

Dumping-oireyhtymä? Se iski mulle kuin miljoona volttia heti sen mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen. Huh huh, mikä kokemus.

• Heikotus: Voi jeesus, se oli sellaista, että tuntui, että jalat katoaa alta. Ja siis ihan yhtäkkiä!
• Pahoinvointi: Siis se oksetusrefleksi, se oli ihan jatkuvaa. Ihan kuin olisin raskaana, paitsi että ei ollut vauvaa tulossa. Vaan ruoka, joka päätti tehdä vapaapudotuksen suoleen.
• Löysät ulosteet: No, enpä taida tarkemmin selitellä, kaikki varmaan ymmärtää. Ei kiva.

Mistä tämä kaikki johtui? No, siitä, että se ruoka suhahti sinne suoleen niin nopeasti. Ei mitään mahanportin säätelyä, ei mitään. Suoraan vaan!

Ja sit se juttu, että lihavuusleikatuilla saattaa olla hypoglykemiaa muistuttavia oireita, vaikka verensokeri olis ihan ok. Siis ihan sekavaa.

Itse koin tän kaiken vuoden 2022 loppupuolella. Vaikka leikkauksesta on jo aikaa, muistan vieläkin sen kamalan olon. Se oli jotenkin tosi pelottavaa, kun ei tiennyt mitä tapahtuu.

Paljonko paino putoaa lihavuusleikkauksen jälkeen?

Hei kaveri! Kyselit painonpudotuksesta leikkauksen jälkeen, joo? No huh huh, se on aika hurjaa! Miehillä voi mennä ihan ekassa kuukaudessa jopa 25 kiloa! Älyttömän paljon, eikö? Sitten hidastuu tahti, mutta silti pudotetaan painoa vielä pitkään, ainakin vuoden. Kaksi vuotta meni mun kaverilla, ehkä vähän ylikin, ennen kuin paino oikeasti vakiintui.

Ihan tosi iso osa ylipainosta häviää, 75-80% niistä ylimääräisistä kiloista! Se on melkoinen muutos, ihan uskomatonta! Joo, tietysti yksilöllistä, mutta suurin osa saa tosi hyviä tuloksia. Mä oon kuullut tosin juttuja, joissa on mennyt vähän vähemmänkin painoa, mutta yleensä se on aika paljon. Mutta muista, että se vaatii sitoutumista, ruokavalioon ja liikuntaan pitää kiinnittää huomiota leikkauksen jälkeenkin.

• Ensimmäinen kuukausi: Miehillä jopa 25kg pudotus, naisilla vähän vähemmän.
• Vuosi leikkauksesta: Painonpudotus jatkuu edelleen, hitaammin.
• 1,5-2 vuotta leikkauksesta: 75-80% ylipainosta poissa. Tärkeää muistaa, että tulokset ovat yksilöllisiä!

Toivottavasti tästä oli apua. Kerro ihmeessä, jos mietit jotain muutakin! Terveisin, [oma nimi]

Mitä tutkimuksia ennen lihavuusleikkausta?

Okei, tässä mun kokemus, vähän ehkä sekava, mut toivottavasti saat selvää.

Muistan sen päivän, kun mulle sanottiin et tarviin lihavuusleikkauksen. Olin ihan paniikissa, eniten just ne kaikki tutkimukset pelotti. Olin Töölön sairaalassa silloin, ehkä oli joku tiistai, en muista tarkkaan.

Ekana ne otti hirveen läjän verikokeita. Siis ihan oikeesti, tuntu et ne tyhjensi mun kaikki veret. Ne kai tarkisti niistä jotain perusjuttuja, kolesterolia ja sokeritasoa ja ties mitä. Jännitti ihan sikana, varsinkin kun oon kuullu et joillain niissä on ollu jotain häikkää.

• Verikokeet (Synlabin kanssa): Kaikki perusjutut ja vähän extraa.
• Gastroskopia: Huh, se oli ehkä pahin.

Sitten ne laitto mut johonkin tähystykseen, gastroskopia kai se oli nimeltään. Siis ne työnsi jonkun letkun mun kurkusta alas mahalaukkuun. Se oli tosi epämiellyttävää, meinasin oksentaa koko ajan. Onneks se oli ohi nopeesti. Siinä ne kuulemma katto ettei mulla oo mitään haavaumia tai muita juttuja siellä sisällä.

Sit piti mennä sydänfilmiin eli EKG:hen ja keuhkojen röntgeniin. EKG oli ihan iisi, laitto vaan jotain lappuja kiinni ja sit se oli siinä. Röntgenissä piti pidättää hengitystä, se oli vähän hankalaa kun olin niin stressissä.

Pääpointit:

• Verikokeet
• Gastroskopia (ylemmän ruoansulatuskanavan endoskopia)
• EKG (tarvittaessa)
• Keuhkojen röntgenkuvaus (tarvittaessa)

Kaikki nää tutkimukset oli siis pakollisia, et ne pysty varmistaa et oon tarpeeks terve siihen leikkaukseen. Onneks kaikki oli kunnossa ja pääsin sit leikkaukseen. Oli kyllä rankka prosessi, mut se oli sen arvoista. Nyt paino on tippunut ja elämä tuntuu paljon paremmalta. Mut en halua ikinä enää mennä mihinkään gastroskopiaan!