Saako yksityishenkilö myydä ruokaa?

Okei, tässä tulee luonnos muokatusta versiosta, yritettynä tehdä se henkilökohtaisemmaksi ja rennommaksi:

Saako yksityishenkilö oikeasti myydä ruokaa? Siis ihan oikeasti?

Olen monesti miettinyt tätä. Muistan kun lapsena isoäitini leipoi niitä ihania korvapuusteja ja myi niitä pienen kylän kesätorilla. Tekikö hän oikein? Oliko siinä jotain laitonta?

No, lyhyt vastaus on: kyllä, periaatteessa saa! Mutta… aina on se “mutta”, eikö?

Asia on näin: jos olet myymässä jotain todella vähäriskistä – kuten vaikkapa niitä isoäitini pikkuleipiä (ah, niitä aikoja!) – niin et välttämättä tarvitse mitään supervirallista elintarvikehuoneistoilmoitusta. Siis jos homma on säännöllistä ja myyt suoraan ihmisille, tai jopa johonkin kauppaan.

Tarkoitan, kuka edes valvoo isoäitien pikkuleipämyyntiä? No, ehkä joku valvoo, mutta pointti on se, että jos kyseessä on pientä ja turvallista, niin se on yleensä ihan ok.

Ajattelen tässä tapauksessa nyt sitä, että onhan se ihan loogista. Ei kai nyt jokaisen tarvitse hankkia jotain isoja lupia, jos myy vaikka kerran viikossa vähän leivonnaisia naapurin kahvilassa?

Mutta siis kannattaa muistaa, että jos alat myymään jotain enemmän riskialtista, vaikka jotain tuoretta kalaa tai kermaisia kakkuja, niin silloin homma on jo vähän eri. Silloin kannattaa ehkä ottaa selvää niistä elintarvikehuoneistoilmoituksista ja muista jutuista. Että tiedät, että teet oikein ja että kaikki on turvallista.

Joten, summa summarum: pikkuleivät – ehkä ok. Kermaiset kakut – ehkä kannattaa selvittää. Ja muista, että isoäidin reseptit ovat aina parhaita, vaikkei niitä koskaan olekaan kirjoitettu mihinkään viralliseen kirjaan! Eikö olekin?