Mikä on elämän kriisi?

Mikä on elämän kriisi? Reaktio vs sairaus

Mikä on mikä on elämän kriisi ja miten se vaikuttaa ihmisen arkeen? Tämän psyykkisen kuormituksen ymmärtäminen auttaa tunnistamaan kehon hälytysmerkit ajoissa. Vaikeiden tilanteiden käsittely ehkäisee pitkäaikaisia terveydellisiä seuraamuksia ja suojaa toimintakykyä. Tutustu kriisin vaikutuksiin välttääksesi vakavammat ongelmat.

Elämän kriisi muuttaa suuntaa ja haastaa mielen

Mitä elämän kriisi oikeastaan tarkoittaa ja miksi se tuntuu niin raskaalta? Lyhyesti sanottuna se on käännekohta tai tilanne, joka muuttaa merkittävästi yksilön tai laajemman yhteisön elämänkulkua ja horjuttaa koettua perusturvallisuutta. Tällaiset tilanteet voivat liittyä joko normaaliin elämänkaareen tai iskeä täysin yllättäen salamaniskun tavoin.

Kriisi voi herättää voimakasta avuttomuutta. Kun seisoin ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa vanha arki mureni alta, tuntui kuin lattia olisi kadonnut jalkojen alta. Hengittäminen muuttui vaikeaksi ja ajatukset juoksivat kehää. Se oli hämmentävää, sillä luulin olevani vahva ihminen, joka hallitsee elämäänsä. Mutta todellisuus antoi korvapuustin. Kriisi ei kysy lupaa, eikä se katso kelloa.

Mielenterveyden haasteet koskettavat elämän aikana valtaosaa meistä, sillä arviolta 77 prosenttia naisista ja 70 prosenttia miehistä saa elämänsä aikana jonkin mielenterveyden, käyttäytymisen tai neurokehityksen häiriön diagnoosin.^[1] Tämä luku kertoo karua kieltä siitä, ettei kukaan ole immuuni psyykkiselle kuormitukselle. Kriisi itsessään ei ole sairaus, vaan normaali reaktio epänormaaliin tai raskaaseen tilanteeseen. Se voi kuitenkin pitkittyessään altistaa vakavammille ongelmille.

Elämänkriisin tyypit ja vaiheittainen eteneminen

Kriisejä hahmotellaan usein kahteen pääryhmään: kehitys- eli elämäntilannekriiseihin sekä äkilliset elämäntilanteet ja traumoihin. Elämäntilannekriisit liittyvät usein normaaleihin elämänmuutoksiin, kuten lapsen syntymään, eläkkeelle jäämiseen tai avioeroon. Ne ovat siirtymiä uuteen rooliin, jotka vaativat sopeutumista ja vanhasta luopumista.

Äkilliset kriisit taas iskevät odottamatta - kyseessä voi olla onnettomuus, vakava sairastuminen tai läheisen kuolema. Selviytyminen etenee yleensä neljän vaiheen kautta: shokki, reaktio, käsittely ja uudelleensuuntautuminen. Shokkivaiheessa ihminen voi vaikuttaa ulkoisesti täysin tyyneltä tai mekaaniselta, koska mieli suojaa itseään liialta kivulta. Reaktiovaiheessa todellisuus iskee vasten kasvoja voimakkaina tunteina.

Käsittelyvaiheessa ihminen alkaa ymmärtää tapahtuneen todeksi ja tarve puhua tai muistella korostuu. Viimeisessä vaiheessa tapahtunut muuttuu osaksi omaa elämäntarinaa, ja tulevaisuudenusko alkaa vähitellen palata. Mutta tässä on eräs tärkeä juttu: nämä vaiheet eivät etene suoraviivaisesti kuin oppikirjassa. Seuraava osio saattaa yllättää monet, sillä se kumoaa yleisen uskomuksen surun luonteesta.

Epälineaarinen polku ja arjen romuttuminen

Monet oppaat kuvaavat kriisivaiheita siisteinä portaina, joita noustaan ylöspäin. Oman kokemukseni perusteella tämä on täysin väärä käsitys. Kriisi on pikemminkin sekava vuoristorata, jossa yhtenä päivänä tuntuu hyvältä ja seuraavana aamuna romahtaa takaisin alkupisteeseen. Se on turhauttavaa. Mutta se on inhimillistä.

Kriisin fyysiset ja henkiset oireet kehossa

Kriisi ei tapahdu vain pään sisällä, vaan se tuntuu kokonaisvaltaisesti koko kehossa. Tyypillisiä kriisin oireet ja henkiset reaktiot ovat voimakas ahdistus, masentuneisuus, itkuisuus, pelko, ärtyneisyys ja vaikeus keskittyä arjen yksinkertaisiin askareisiin. Uni häiriintyy herkästi, ja unettomuus voi pahentaa henkistä solmua entisestään.

Fyysiset oireet voivat ilmetä rintakipuna, sydämen tykytyksenä, vatsavaivoina tai lihasjännityksenä. Krooninen ylivireystila kuluttaa kehon voimavaroja huomattavasti. Nykyään jo yli puolet eli noin 55 prosenttia kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi, mikä osoittaa, kuinka vakavasti psyykkinen kuormitus voi romuttaa ihmisen toimintakyvyn pitkäksi aikaa. ^[2]

On tärkeää tunnistaa nämä signaalit ajoissa. Keho yrittää viestiä, että jarrua on painettava nyt. Muistan itse, kuinka laiminlöin unettomuuttani viikkoja, kunnes eräänä päivänä en enää muistanut omaa PIN-koodiani ruokakaupan kassalla. Se säikäytti minut kunnolla ja pakotti hakemaan apua. Kyse ei ollut heikkoudesta, vaan kehon hätähuudosta pitkittyneen stressin keskellä.

Erilaiset kriisityypit ja niiden kuormitustekijät

Elämäntilannekriisi

• Kehittyy yleensä hitaammin ja antaa aikaa henkiselle valmistautumiselle
• Avioero, eläkkeelle jääminen, lapsen syntymä tai muutto uudelle paikkakunnalle
• Usein osittain odotettavissa tai liittyy luonnolliseen elämänkulkuun

Äkillinen traumaattinen kriisi

• Vaatii välitöntä psyykkistä suojautumista ja usein ulkopuolista kriisiapua
• Läheisen kuolema, vakava onnettomuus tai väkivallan kohteeksi joutuminen
• Täysin yllättävä ja arvaamaton tapahtuma, johon ei voi varautua

Matin matka erokriisin yli: Romahduksesta uuteen arkeen

Matti, 42-vuotias ohjelmoija Tampereelta, koki elämänsä suurimman kriisin, kun hänen pitkä avioliittonsa päättyi yllättäen eroon. Mies tunsi itsensä täysin hylätyksi, ja pelko tulevaisuudesta sekä yksinäisyydestä lamaannutti arjen.

Ensimmäinen yritys selvitä oli uppoutua työhön kellon ympäri ja vaientaa tunteet alkoholilla. Tämä kuitenkin johti vain pahenevaan unettomuuteen, ja Matti huomasi tehneensä vakavia virheitä kriittisessä asiakasprojektissa.

Käännekohta tapahtui, kun hän tajusi, ettei tilanne korjaannu pakenemalla, ja hän päätti hakea apua Mielenterveystalon erokriisin omahoito-ohjelmasta. Hän alkoi puhua tunteistaan avoimesti ystävilleen ja antoi itselleen luvan surra.

Noin kuuden kuukauden kuluttua Matin unettomuus helpotti huomattavasti ja hän oppi näkemään eron uutena alkuna. Elämänilo palasi vähitellen, ja Matti ymmärsi, että selviytyminen vaatii armollisuutta itseään kohtaan eikä täydellisyyttä tarvitse tavoitella.

Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yleisen tiedon tarjoamiseen, eikä se korvaa ammatillista lääketieteellistä neuvontaa, diagnosointia tai hoitoa. Mikäli kärsit vakavista tai pitkittyneistä psyykkisistä tai fyysisistä oireista, ota aina yhteyttä laillistettuun terveydenhuollon ammattilaiseen tai hakeudu lähimpään päivystykseen.