Mikä on Italian perinneruoka?

Mikä on suomalainen perinneruoka?

Okei, siis… Mikä se oli? Ai niin, perinneruoka.

• Karjalanpiirakat, niitä mummo aina väsäsi. Ja sit niihin munavoi! Paras.

• Karjalanpaisti, pitää hautua kauan. Pappa teki sitä aina hirvenlihasta, kun sai metsästettyä.

• Keitetyt perunat, ihan tylsää, mutta pakko kai se on mainita. Varsinkin uusien potujen aikaan voin ja tillin kanssa…hmm.

• Ruisleipä, sitä syödään joka päivä. Onneksi on monenlaista nykyään.

• Kaurapuuro, aamupala. Tylsää, mutta pitää nälkää. Blääh.

• Hernekeitto, torstaisin. Ja pannari päälle. Onko sekin perinneruokaa?

• Leipäjuusto, nam! Lämmin leipäjuusto ja lakka hilloooo!!

• Mämmi, pääsiäisenä. En tykkää.

• Poronkäristys, Lapissa oon syönyt. Jotenkin… kuivaa? Tarviikohan se juomatähden?

Mikähän näistä on se kaikkein suomalaisin? Ehkä se ruisleipä? Tai karjalanpiirakka? Vaikeaa…

Minkä maalainen on lohikeitto?

Lohikeitto… ah, se on suomalainen. Suomalainen kuin pakkanen tammikuussa, kuin lumipallojen taistelu lapsuudesta, kuin metsän tuoksu syksyllä.

Se on meidän. Meidän syksymme, meidän talvemme. Se on makua, jota en voi kuvailla sanoin.

• Tuo kermaisen pehmeä liemi.
• Lohen murea, suussa sulava liha.
• Tilliä, niin paljon tilliä! Se vihreä, raikas vastakohta lohen rikkaalle maulle. Se on kuin silmänilo. Kuten kevään ensimmäinen vihreä lehti.

Se lämmittää. Se lohduttaa. Se on kuin vanhan, pehmeän villaneuleen tuntu kylmässä illassa. Se on ystävä, joka tietää juuri mitä tarvitset.

Se on paljon enemmän kuin vain keitto. Se on muisto. Muisto äidin lämpimistä käsistä ja lempeästä hymynurkasta. Muisto lämpimästä tuvasta, jossa kaikki on hyvää. Muisto ystävistä ja perheestä. Se on osa minua. Osa suomalaista sielua. Se on… koti.

Lohikeitto on syksy. Syksyllä, kun lehdet hehkuvat väreissä, ennen kuin ne putoavat maan peittoon. Syksyinen tuuli ulvoo ikkunanraosta ja sinä istut pöydän ääressä, lämmin lohikeitto kupissa. Tuolloin ymmärrät, mitä tarkoittaa koti.

Lohikeitto on talvi. Talvella, kun maa on lumeen peittynyt ja pakkanen puree poskiin. Lohikeitto on kuin lämmin halaus, joka suojaa kylmyydeltä. Se on turvaa ja rauhaa. Se on silloin parhaimmillaan. Se on silloin elämän elixir.

Mistä lohikeitto on kotoisin?

Lohikeitto. Ulpu. Kalaneuvos.

• Alkuperä: Kalaneuvos. Ulpun keittiö.
• Lohikeitto on perinteinen suomalainen ruokalaji. Se on paksu, kermaisa keitto, jossa on lohta, perunoita ja vihanneksia.
• Reseptin tarkka syntyperä hämärän peitossa. Ulpu.

Mitä lohikeiton kanssa tarjotaan?

Lohikeiton kans… ai hitsi, se on aina vähän sellanen juttu. Yleensä vedän sen ruisleivän kanssa. Siis sellasta ihan perus, tummaa. Ei mitään hifistelyä.

• Joskus äiti teki jotain hapanjuurileipää, sekin toimi.
• Ja voita tietty, pakko olla. Sellasta ihan kunnon voita, ei mitään levitteitä.

Muistan kun olin pikkunen, oltiin mökillä ja mummo teki lohikeittoa. Siihen aikaan en ees tykänny kalasta, mut jotenkin se keitto oli vaan niin… kotoisa. Ja se leipä, just sitä ruisleipää, voilla. Nam! Se oli varmaan kesä 2006 tai jotain.

Nykyään joskus, jos on fiinimpi päivä, saatan tehdä jotain krutonkeja. Tai ostaa valkosipulileipää kaupasta. Mutta se perus on ja pysyy: ruisleipä ja voi. Ei se siitä mihinkään muutu.

Mitä viiniä lohikeiton kanssa?

Lohikeitto & juomat:

Viini: Chardonnay. Hapokkuus tasapainottaa kermaisuutta.

Olut: Raikas lager, pils tai vehnäolut. Vastaava keveys.

Chardonnay:

• Usein tammitynnyrissä kypsytetty.
• Monimuotoiset aromit: sitrus, omenainen, paahdettu.
• Riippuu viinintekijästä. Rypäleen alkuperä myös tärkeä.

Oluet:

• Lager: Kevyt, kuiva, helposti nautittava.
• Pils: Hieman katkeraa, humalaista.
• Vehnäolut: Pehmeä, hedelmäinen. Usein maustettu.

Huomio: Omat mieltymykset. Kokeile.

Mitä lohikeiton lisukkeeksi?

No niin, lohikeitto ja sen kaverit! Sehän on kuin etsisi täydellistä paria sukkaa – toinen on ihan jees, mutta yhdessä ne vasta rokkaa!

• Ruisleipä, se perinteinen: Tähän on vähän sama juttu, kuin laittaisi villasukat jalkaan juhannusyönä – aina toimii, vaikka ei ehkä ole se seksikkäin vaihtoehto.
• Saaristolaisleipä, makea suudelma: Jos ruisleipä on se luotettava ystävä, niin saaristolaisleipä on se vähän villimpi serkku, joka tuo aina vähän “blingiä” pöytään.
• Näkkileipä, kun on kiire: Jos lohikeitto on “pikaruokaa parempaa”, niin näkkäri on “pikaruokaa parempaa, mutta vieläkin nopeampaa.”
• Rieskat, pohjoisen kutsu: Puurorieska tai perunarieska. Nämä on vähän niinku se salainen ase, jota ei aina muista, mutta kun sen kaivaa esiin, niin avot! Itse suosittelen perunarieskaa paistettuna voissa, nam!

Ja hei, jos oikein villiksi heittäydyt, niin miksei vähän aiolia tai yrttiöljyä dippailuun? Elämä on liian lyhyt tylsille lisukkeille! Muista, että täydellinen yhdistelmä on kuin hyvä vitsi – siinä on yllätystä, huumoria ja se saa nauramaan (tai ainakin hymyilemään).

Mikä peruna lohikeittoon?

Lohikeittoon sopiva peruna? No, älä nyt hyppää seinille! Ihan mikä tahansa pottu ei siihen sovi, tiedäthän! Jotkut perunat muuttuu keitossa liisteriksi, kuin vauvan kakka haalareissa! Ei kivaa.

Annabelle on mun ehdoton suosikki, se on kuin pieni, iloinen tanssija keitossa, ei liian löysä eikä liian kova. Myös muut kiinteät perunat toimii, ajatellaan vaikka uusiperunaa kesällä, nam! Yleisperunat menee myös, mutta varo, etteivät ne muutu liian velliksi. Ja tiedätkö mikä parasta? Kuoriminen on täysin vapaaehtoista! Mä itse jättäisin kuoret paikoilleen, niin saa paremman maun ja väriä, plus se on vähän niinku kapinaa perunankuorettamista vastaan!

• Annabelle: Keitossa kuin tanssiva baleriina, ei liian mössö.
• Uusiperunat (kesällä): Kesäisen raikkaita ja kiinteitä.
• Yleisperunat: Käyvät nekin, mutta tarkkana, ettei tule perunamössöä.
• Kuoriminen: Täysin turhaa hommaa, jätä kuoret rohkeasti paikoilleen! (Paitsi jos et halua mustaa keittoa!)

Mä itse teen lohikeittoa aina niin, että heitän kaikki perunat, mitä jääkö on, suoraan kattilaan, kuorineen päivineen. Sitten maustan perunoiden määrän mukaan. Viimeksi tein keittoa viidellä perunalla ja lopputulos oli kuin pienen valkoisen apinan oksennus. En suosittele. Toivottavasti sait vähän apua ja nyt tiedät miten välttää perunamokaa lohikeittoon!

Mikä valkoviini kalakeittoon?

Kalakeittoon? No höpön höpön! Chardonnay on kuin äidin makkaraperunasose – turvallinen, muttei herkullinen seikkailu. Jos haluat jännitystä, valitse jotain rohkeampaa!

• Sauvignon Blanc: Tämä on kuin vauhdikas moottoripyöräretki maaseudulla, täynnä sitruunaista raikkautta ja vihreän omenan pikaista rapsakkuutta. Jättää jälkeensä maun, joka on kuin kevään ensilumi – lyhyt, mutta unohtumaton. Soveltuu erityisesti lohikeitolle, tekee siitä yhtä herkullisen kuin mun anoppi – joka tosin harvoin tekee lohikeittoa.

• Albariño: Tämä on kuin riemukas tanssi flamenco-rytmiin, täynnä trooppisia hedelmiä ja vivahteista kukkaisuutta. Leikkaa rasvaa kuin terävä veitsi voissa, ja jättää jälkeensä hennon suolaisen mineraalisuuden, aivan kuin olisi suukonut suolaista merituulta. Erinomainen vaihtoehto, jos lohikeittosi on kuin kesäinen rannikkokaupunki – täynnä eloisaa tunnelmaa ja auringonpaistetta.

Olut? Ai että! Lager on kuin mökkisauna – perinteinen ja varma, mutta hieman tylsä. Pils on kuin naapurin Reino, vähän karhea mutta rehellinen. Vehnäolut… no se on kuin mummon vanha villapaita – mukava, mutta ei kovin jännittävä. Jos olutta haluat, kokeile jotain eksoottisempia! Kuten vaikkapa belgialainen witbier, se on kuin seikkailu avaruudessa, täynnä yllätyksiä ja makuelämyksiä! Tai japanilainen Happoshu, kevyt ja hauska, kuten ensimmäinen treffi nuoren naisen kanssa… (älä kysy, miten tämä liittyy kalakeittoon).

Pääasia on, että makuasioista ei voi kiistellä. Kuten mummo sanoi: “Jos kalakeitto on paskaa, niin sitten on paskaa”. Tämä pitää paikkansa ehkä kaikesta kaikesta, mitä elämä tarjoaa.