Miksi Himalajan suola?

Himalajan suola: Maailman valloittanut mausteen mysteeri

Himalajan suola on viime vuosikymmeninä valloittanut terveystietoisuuden. Sen markkinointi lupaa kaikenlaista: luuston vahvistumista, väsymyksen torjumista ja jopa ikääntymisen hidastamista. Perusteena on usein suolan mineraalipitoisuus, kuten kalsium, rauta, magnesium ja sinkki. Mutta onko Himalajan suolalla todella näitä uskomattomia ominaisuuksia?

Himalajan suola on peräisin Himalajan vuoriston suolakaivoista, ja sen väri vaihtelee vaaleanpunisesta harmaaseen. Väri johtuu epäpuhtauksista, kuten rautaoksidista, ja se ei ole merkki paremmasta ravintoarvosta. Tärkeää on muistaa, että Himalajan suola on periaatteessa samaa, natriumia sisältävää suolaa kuin muutkin suolat. Se ei ole mikään uudenlainen, ihmeellinen aines.

Markkinointi korostaa usein Himalajan suolan mineraalipitoisuutta ja sitä, kuinka se on “luonnollisempaa” kuin tavallinen ruokasuola. Toki, suola sisältää luonnollisesti tiettyjä mineraaleja, mutta niiden pitoisuudet ovat hyvin pieniä ja suurin osa niistä imeytyy kehoon samoin, kuin tavallisessa ruokasuolassa. Tämän takia väitteet erityisistä terveysvaikutuksista eivät ole tieteellisesti vahvistettuja.

Esimerkiksi väite kalsiumin ja raudan vahvistavasta vaikutuksesta luustoon on pohjimmiltaan epätarkka. Vaikka suola sisältää näitä mineraaleja, ei niitä ole riittävästi suolan muodossa, jotta sen avulla saataisiin merkittävästi parempi luuston terveys. Samalla tavalla väsymyksen torjumiseen ja ikääntymisen hidastumiseen ei ole tieteellisiä todisteita.

Olennaista on muistaa, että runsaan suolan nauttiminen on haitallista terveydelle, riippumatta sen väristä tai alkuperästä. Suolan yliannostus voi nostaa verenpainetta ja lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Lopulta Himalajan suola on mauste, jolla on tiettyä kiehtovuutta ja väriä. Mutta se ei ole lääke tai ihmeellinen terveysaine. Sen terveysväitteiden sijaan, on tärkeämpää keskittyä monipuoliseen ruokavalioon, joka sisältää riittävästi kalsiumia, rautaa, magnesiumia ja sinkkiä, ja käyttää suolaa sopivasti. Oma terveystietoisuus on tärkein tekijä terveydessä, ei erikois-suola.