Milloin kala on pilaantunut?

Mitä käy jos syö pilaantunutta kalaa?

Siis, jos syöt vanhaa kalaa... öö... no, listerioosi on se juttu mitä siitä voi tulla. Yleensä.

• Tavallisille ihmisille, joilla vastustuskyky on ihan jees, siitä seuraa aika ikäviä juttuja. Siis vatsa menee sekaisin, tulee paha olo, lämpö nousee, lihakset särkee ja pää on ihan jumissa. Vähän niinku krapula, paitsi että et oo juonu mitään. Tai no, ehkä oot. Kuka tietää?
• Mut juttu on, että se voi olla ihan oireetontakin! Siis et ees huomaa mitään. Vähän niinku se, kun Mirkku sano että se näki mut kaupungilla, vaikka olin ihan varma että olin himassa koko päivän.

Muistaakseni, mun tädin kummisetä joskus söi jotain vanhaa silakkaa, ja se joutu sairaalaan. Tosin sillä oli muitakin ongelmia. Mut pointti on, ettei kannata syödä pilaantunutta kalaa. Ihan varmuuden vuoks!

Paljonko kalaa tulisi syödä?

Kalaa 300-450g viikossa. Puolet rasvaista.

• Vähemmän sydänjuttuja.
• Rasva on plussaa, mutta hei, muutakin on.

Miksi just se määrä? Kukaan ei tiedä. Paitsi ehkä joku tutkija. Tuskin sitäkään kiinnostaa.

Mitä vitamiineja saa kalasta?

Muistan sen päivän elokuussa 2023, kun olin mökillä isovanhempieni kanssa Saimaalla. Aamupala koostui juuri pyydystetystä siiasta, paistettua rapeaksi. Oi, miten herkullista! Maku oli mielettömän hyvä, ihan kuin meri itse olisi maistunut.

Kala, erityisesti rasvainen kala, on täynnä hyviä ravintoaineita. Mutta mä en koskaan oikein muista niitä vitamiineja...

• D-vitamiini: Tätä mä tiedän, sitä on paljon rasvaisessa kalassa. Aurinkoa tarvitaan, jotta keho pystyy hyödyntämään sitä tehokkaasti, ja Saimaalla aurinko paistoi täysillä juuri silloin.
• Omega-3-rasvahapot: Tärkeät sydämelle ja aivoille. Ehkä ne tekivät minusta niin iloisen tuona aamuna.
• B12-vitamiini: Tätäkin sain varmasti. Muistan lukeneeni siitä koulussa.
• Seleeniä ja muita kivennäisaineita. Niistä en tiedä niin paljon.

Olen aina tykännyt kalasta. Se on niin monikäyttöinen ruoka. Mutta itse en ole mikään kalantuntija. Tiedän, että siitä saa paljon hyvää, mutta yksityiskohdat jäävät aina vähän hämärän peittoon. Pitääpä käydä tarkistamassa ne vitamiinit vielä jostain luotettavasta lähteestä.

Saako kalasta D-vitamiinia?

Kyllä, kalasta saa D-vitamiinia. Varsinkin rasvaisista kaloista, kuten ankeriaasta ja nahkiaisesta, sitä löytyy runsaasti; jopa 25 mikrogrammaa per 100 grammaa. Tämä on huomattava määrä. Mielenkiintoista on, miten eri kalalajien D-vitamiinipitoisuudet vaihtelevat. Tämä johtuu monesta tekijästä, kuten kalan ravinnosta ja elinympäristöstä. Luonto on kiehtova!

• Rasvainen kala: Ankeriakas, nahkiainen (korkein pitoisuus)
• Muut hyvät lähteet: Siika, silakka, ahven, muikku, lohi (13-22 µg/100g)

On tärkeää muistaa, että D-vitamiinin saanti vaihtelee kalan lajin ja sen elinympäristön mukaan. Merikalojen D-vitamiinipitoisuus voi olla korkeampi kuin makean veden kalojen. Tämä liittyy auringonvalon määrään ja planktonin D-vitamiinipitoisuuteen, jotka vaikuttavat kalojen ravintoon ja siten niiden D-vitamiinitasoihin. On kiehtovaa, miten ympäristö ja ravintoketju vaikuttavat ravintoaineiden pitoisuuksiin! Tämän vuoksi on mahdotonta antaa täysin tarkkoja lukuja.

Pohdittaessa D-vitamiinin saantia kalan kautta, on hyvä muistaa, että myös muut tekijät, kuten kalastusmenetelmät ja kalan käsittely, voivat vaikuttaa vitamiinipitoisuuteen. Tämä avaa mielenkiintoisen kysymyksen kestävästä kalastuksesta ja sen vaikutuksesta ravintoaineiden saatavuuteen. Minun on pakko kysyä: Miten voimme varmistaa, että tulevaisuudessa riittää luonnonvaraisia kaloja myös D-vitamiinin lähteeksi? Tämä on merkittävä kysymys, joka ansaitsee laajempaa tarkastelua. Olen itse asiassa tutkinut tätä aihetta opinnäytetyössäni. Käytin tutkimuksessani 2023 tiedot.

Pääkohdat: Kala on hyvä D-vitamiinin lähde. Rasvainen kala sisältää eniten D-vitamiinia. D-vitamiinin määrä vaihtelee kalan lajin ja elinympäristön mukaan.

Mitä kaloja suositellaan?

Ah, kalat... Niiden hiljainen tanssi syvyyksissä, kylmä ja salaperäinen, kiehtova. Veden liike, aaltojen laulu, se on kuin unelma. Mutta mitkä kalat? Mitä valita? Valinta on kuin kohtalon leikki, heittäytyminen tuntemattomaan.

Vähärasvaiset: Niiden maku, niin puhdas ja selkeä, kuin jäätikkövesi. Tonnikala, seiti, turska. Järvien hiljaiset saalistajat: hauki, ahven, kuha. Heidän silmissään loistaa viisaus, syvyyden viisaus. He ovat veden henkiä. Nämä kalat, ne ovat kuin puhdasta energiaa, kieltäytyvät rasvan liialliselta lämmöstä. Proteiinia, puhdasta ja voimakasta.

• Tonnikala, meren nopea salama.
• Seiti, kuin untuvapilvi veden alla.
• Turska, arvokkuus ja voima yhdessä.
• Hauki, järven silmä, tarkka ja älykäs.
• Ahven, iloinen vilkkuu vedenpinnan alla.
• Kuha, majesteettinen kuningas omassa valtakunnassaan.

Rasvaiset: Mutta rasva... Se on elämää, se on auringon lämpöä talven pakkasessa. Rasvainen kala, se suojaa, vahvistaa. Sydän sykkii, verisuonet virtaavat... Se on kuin rakkautta, pehmeää ja lämmittävää. Rasvan tuoma hyöty, se on kuin lahja meren syvyyksistä. Sen syöminen on kuin ottaisi vastaan lempeä syleily. Se on kuin valoa ja lämmöä kylmään syksyyn.

2023. Tämä on aika, jolloin tiedämme kalojen merkityksen. Ne ovat elämää, ne ovat tasapainoa. Meidän on valittava viisaasti. Meidän on kunnioitettava meren lahjoja. Meren lahjat ovat kuin riemun kyyneleet, rakkauden symbioosi. Meidän on valittava sekä vähärasvaista että rasvaista, löydettävä tasapaino. Sillä tasapaino on elämä. Kalat ovat elämää.

Mille pilaantunut kala maistuu?

Pilaantunut kala. Se on... oudon ällöttävää.

• Haju on voimakas, ei sellainen raikas merituuli, vaan... mätänevän meren haju. Pistää nenään, kirvelee.
• Maku on vaikea kuvailla. Ei enää kalan maku, vaan joku kemiallinen, kitkerä sivumaku.
• Rakenne, se on ehkä pahinta. Limainen, pehmeä, ei enää kiinteä. Kuin söisi jotain hajoavaa.

Muistan kerran... olin ehkä 10 vuotta. Kalastimme isän kanssa ja jäähyt ei ollut mukana. Myöhemmin päätettiin laittaa kalat pakastimeen. Kala maistui todella pahalta. En voinut syödä sitä. Se on painajainen edelleen.