Mistä kaloista voi saada matoja?

Mistä kaloista löytää matoja?

Muistan mummini varoituksen, ettei koskaan syönyt raakaa ahventa. Lapamatotartunta, joo, se oli aina pelko. Mummi kertoi naapurin saaneen sen, kamalaa.

Ahven, hauki ja made - ne olivat ne "vaaralliset". Kiiskiäkin mainittiin joskus. Kypsentämättömät, tietysti. Meillä syötiin aina kaikki kala hyvin kypsennettynä, ei ikinä riskiä otettu.

Suolaus ei riitä, sekin mummi painotti. Muistan sen yhden kerran, kun iskän ystävä sai sen madon… Hirveä kokemus. Oli sitä sitten hoidettu kauan, lääkäriin piti mennä.

Mökillä, Heinävedellä, kesällä 2008, oli puhetta asiasta. Naapuri kertoi kuinka heidän tyttärensä oli saanut sen ahvenesta. Ja just niistä "riittävästi kypsentämättömistä". Onneksi nykyään kukaan ei enää syö raakaa kalaa.

Silloin opiskelin biologiaa, ja luin laajasti lapamadoista. Yök, kamalaa!

Mistä voi kaivaa matoja?

Muistelen sitä kesää 2022. Oli kuuma, ja meidän mökillä, Saimaan rannalla, oli hirveä ötökkäinvaasio. Päätin kaivaa matoja kalastukseen, vaikka en ollutkaan koskaan tehnyt sitä ennen. Kaivelin mökin takana olevassa vanhassa kompostikasossa. Se oli aivan täynnä mätänevää lehtisilppua, ja maasta nousi sellainen löyhkä, etten tiedä. Mutta matoja siellä oli! Ennen kaikkea lieroja, isojakin sellaisia. Oli vähän inhottavaa, mutta samalla jännittävää. Löysin ehkä parikymmentä matoa, riittävästi kalastukseen. Käsissäni oli multaa ja mullan tuoksua, se oli jotenkin luonnonläheistä, samalla kun tunsin pientä pahaa oloa multaisista madon kosketuksista. Olin kuitenkin ylpeä saaliistani.

• Paikka: Meidän mökki Saimaan rannalla, kompostikasa mökin takana.
• Aika: Kesä 2022.
• Tuntemukset: Alkuun inhottavaa, sitten jännittävää ja lopulta ylpeää onnistumisesta. Mullan ja madon kosketus oli vähän ällöttävää, mutta myös luonnonläheistä.

Kalastusreissu oli ihan ok. En saanut hirveästi kalaa, mutta kokemus matojen kaivamisesta ja kalastuksesta oli ainutlaatuinen. Ehkä seuraavaksi kokeilen ihan eri paikkaa. Ehkä jostain metsästä tai pellolta. En kyllä haluaisi enää kaivella siinä samassa kompostikasossa. Se haisi liikaa. Olisi kiva löytää jokin paikka, jossa on enemmän erilaisia matoja.

Mistä voi tulla matoja?

Matoja? Älä edes kysy! Niitä löytyy kaikkialta, missä ihmiset ovat jättäneet jälkensä – vähän kuin vanhat sukat nurkassa. Ajatelkaa sitä, niiden evoluutio on kuin nerokas, mutta äärimmäisen inhottava, juoni.

• Suoliston oma Jurassic Park: Uloste on heidän Eldorado, munat piileskelevät maaperässä kuin pahansuopia munia odottamassa sopivia uhreja. Salaatti? Se on niille vihreä matto, juurekset kuin maanalainen buffet. Kypsentämätön ruoka? All you can eat -pöytä.

• Matkalle keuhkojen kautta: Toukkien matka on kuin hullun tieteilijän seikkailu. Ensin ohutsuolen läpi, sitten suolen seinän läpi – kuin tunkeilijat pakenevat poliiseja. Keuhkojen kautta takaisin suoleen? Olenko kuullut väärin? Se on kuin heillä olisi oma, erittäin kiemurteleva, lentokenttä!

Yhteenvetona: Hyvä hygienia on paras ase. Pese kädet kuin olisit käsitellyt käärmeen, joka on juuri syönyt myrkkyä. Ja kypsennä ruoka. Älä anna matojen voittaa. Ne ovat vastustamattomia, kuin suklaa kakku yöllinen herkku.

Lisää tietoa: Jokainen ihminen kantaa jossain vaiheessa elämäänsä pienen määrän suolen loisia. Tämä ei välttämättä tarkoita sairastumista. Toki, jos alkaa räystäminen ja vatsan vääntely, silloin on syytä mennä lääkäriin. Älä googlaa matoja. Lupaan, ettet tykkää siitä, mitä näet.