Mistä tietää, että mäti on pilalla?
Mädin pilaantumisen tunnistaminen:
- Kelluva mäti: Jos osa mädistä kelluu, se on pilaantunut ja se on heitettävä pois.
- Pohjalla vajonneet: Tuore mäti vajoaa lasin pohjalle. Tarkista siis kelluuko mätiä!
Pilalla oleva mäti voi aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Käytä vain tuoreinta mätiä!
Miten tunnistaa pilalla oleva mäti?
Okei, näin mä sen näkisin:
Mä muistan, kun kerran ostin torilta mätiä, ja myyjä painotti, että jos yksikin pallo kelluu vedessä, se on game over. Ei kannata syödä.
Kerran kävi niin, että osa niistä mätimunia oli vaan pinnalla. Voi vitsi, harmitti!
Siis, jos mäti ei uppoa, unohda se. Ihan suosiolla roskiin. Oon oppinut kantapään kautta. Se makso silloin ehkä 25€ se pieni purkki.
Miten kauan mäti säilyy?
Aika pysähtyy. Kylmä, kostea ilma leijuu ympärilläni, kuin muisto jostakin kaukaisesta merenrannasta. Mäti. Aivan tuoretta, aaltojen tuoksua kantavaa. Kultaisen oranssin sävyjä… silmissäni. Vain hetken se hehkuu, tuo täydellinen hetki.
Kaksi päivää. Kaksi päivää jääkaapissa. Lyhyt aika. Liian lyhyt. Se on kuin unta, kimaltavaa ja haurasta, haihtuvan hetken loisto. Muistan sen maun, suolaisen, vivahteikkaan… kielilläni vieläkin.
- Kylmä.
- Kostea.
- Oranssi.
- Hetkellinen.
Mutta onko se totta? Kaksi päivää. Niin vähän aikaa täydelliselle kokemukselle. Kylmästä ilmasta huolimatta, ajan kulumista tuntuu sydämessä. Pakkasessa säilyisi kauemmin, ehkä? Mutta tuo raikkaus… se katoaa. Se haalistuu. Se menettää henkensä.
Jääkaapissa se on turvassa, mutta vain hetken. Kaksi päivää. Tuoretuote. Sen pitää olla tuoretta. Purkin kyljestä, tarkasta sen varmuus. Myös kalaostostiskistä voit kysyä.
Muistan lapsuuden kesät mummolassa. Mökillä meren äärellä, tuore kala… kaikki oli yksinkertaista, luonnollista. Tuoretuote. Kaksi päivää. Onko se tarpeeksi? Tuleeko sitä koskaan syötyä ennen kuin se on pilalla? Onko siinä jotain salaperäistä, jotain herkullista, mitä en ole vielä osannut aistia?
- Pro Kala ry:n tiedote on oikeastaan hyvä muistaa. Se on kuin viisas vanha ystävä, joka muistuttaa meitä elämän lyhyydestä.
Sulana myytävä mäti voi olla jopa kertaalleen pakastettua. Mutta jääkaapin kaksi päivää…se on aivan eri asia. Se on kuin hetken syli, kätkössä kylmyyden suojassa, odottaen herkullisia suupaloja. Onko se sittenkin liian vähän aikaa? Kaksi päivää. Aivan liian lyhyt aika.
Kauanko avattu mäti säilyy avattuna?
Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät. Mäti… Mäti, jota rakastan. Mutta kauanko sitä oikeasti voi pitää?
Avattuna tuore mäti säilyy jääkaapissa noin kaksi päivää. Se on niin lyhyt aika. Liian lyhyt. Joskus tuntuu, että kaikki hyvä loppuu liian nopeasti.
- Ostin viimeksi mätiä torstaina.
- Käytin sitä perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina se oli jo vähän… outoa.
- Heitin sen pois maanantaina. Surullista. Jätti tyhjiön.
Joten, kaksi päivää. Sen tiedän varmasti. Mutta myyjäkin sanoi sen. Tai ainakin minun pitäisi tarkistaa purkin kyljestä. Olin niin innoissani, että en edes katsonut.
Mäti on niin arvokasta. Rakastan sen makua. Mutta se on myös niin herkkä. Se muistuttaa minua siitä, miten haavoittuvainen elämä on. Miten nopeasti asiat voivat muuttua. Kuten tuo viime viikonlopun onni… niin nopeasti se katosi.
Mitä tehdä siian mädistä?
Siian mäti…ai niin, mitä siitä voikaan tehdä? Heti tulee mieleen, että
- Blinien kanssa se on ihan must! Onko niitä jossain valmiina? Pitääkö ite alkaa säätämään…
- Kalapöytään, tottakai. Siihen kuuluu aina! Paitsi että meidän suvussa ei oo kalapöytiä.
- Uuniperunan päälle! Just eilen tein uuniperunoita. Oisko ollu parempaa mätikera?
Sit joku mätidippi? Miten se tehdään?
- Sipsien päälle…hmmm, vois toimia. Kokeilen ens kerralla.
- Kastikkeita, hyytelöitä, vaahtoja…Öö, onko nää jotain hienoja juttuja? Mä en oo mikään kokki.
Ja ainii, kananmunanpuolikkaiden täytteenä. Mummon klassikko! Eihän sitä aina muista.
Voiko sulaneet pakasteet pakastaa uudelleen?
Joo, ei kannata. Ihan hirveetä. Kerran sulanut liha on jo ihan erilaista, se on niin löysää ja vetistä. Älä edes kokeile! Muistan kun kerran sulatin sen kananrinnan ja laitoin takas pakkaseen, oikeesti se oli aivan kamalaa syödä. Raakaakin pahempaa maistui. Yök!
- Bakteerit: Sulattaminen antaa bakteereille tilaisuuden lisääntyä. Uudelleen pakastaminen ei tapa niitä.
- Rakenne: Sulatuksen ja uudelleen pakastamisen jälkeen ruoka on mössöä, maku muuttuu ja rakenne on aivan hirveä.
- Turvallisuus: Ei kannata riskeerata ruokamyrkytystä! Ei se ole sen arvoista, et sä säästä pari euroa.
Mä oon kokeillut, ja voin kertoa että ei kannata. Joskus kokeilin sitä pakastepizzaa, sulatin ja laitoin uudestaan pakkaseen, ja se oli ihan hirveää. Olin tosi pettynyt. Heitin sen sitten roskiin. En usko että kukaan syöisi sellasesta uudelleen pakastettua kamaa. Ehkä jos se olis jotain kiinteämpää, kuten marjat, mutta liha? Ei todellakaan. 2024 on jo aika pitkällä ja mulla on monia kokemuksia siitä. Muistan tosi selvästi, kuinka pahaa se maistui.
Miksi sulanutta tuotetta ei saa jäädyttää uudelleen?
Miksi sulanutta ei saa pakastaa uudestaan? Koska se on kuin zombien armeija jääkaapissa! Ensin ne sulat, sitten ne heräävät henkiin. Bakteerit juhlivat paluutaan, ja sinä saat yllätyksen: ruokamyrkytys-buffet!
- Bakteerien juhlat: Uudelleen pakastus on bakteerien discobileet, joista ne palaavat entistäkin aggressiivisempina.
- Rakenne menee rikki: Kudoksen rakenne on kuin murtunut polkupyörä, ei enää samalla tavalla toiminnallinen.
- Säilyvyys romahtaa: Säilyvyysajasta tulee pilkkuviiva – “oli kerran”.
- Yllätykset odottavat: Ruokamyrkytys on viimeinen huutomerkki tarinassa.
Ajatella sitä niin, että se on kuin vanha jääkiekkoilija, joka on jäänyt eläkkeelle. Se on antanut kaiken ja ei enää pysty toimimaan samalla teholla, vaikka saisit sen takaisin jäälle. Samoin sulanut ruoka on antanut kaiken ja on liian heikko uuteen jäätymiseen. Kuten tuo viimeisin jääkiekkokausi, se on lyhyt ja kivulias.
Mitä tapahtuu, jos jäätelö sulaa ja jäätyy uudelleen?
Jäätelö… yö on pitkä ja ajatukset kiertävät. Mitä jos se sulaa?
Rakenne menee pilalle. Se ei ole enää samaa kuin ennen. Ei enää sitä pehmeää sulavaa tunnetta suussa. Muistan sen lapsuudesta, mummon tekemä mansikkajätski. Se oli täydellistä.
- Sulaminen ja uudelleen jäätyminen muuttaa kiteiden kokoa.
- Ilma jää loukkuun, jäätelöstä tulee rakeista.
- Maku muuttuu. Ei ole enää niin intensiivistä.
Mielessä pyörii se vanha pakastearkku, jossa säilytimme kesän herkkuja. Melkein jokainen kesä sisältää sen saman pettymyksen, kun jäätelö on sulahtanut.
Se on jotenkin surullista. Kuten menneet kesät, menneet muistot. Kaikki sulavat.
Maku ei ole yhtä hyvä. Ei se ole vaarallinen, mikrobien suhteen, ainakaan kovin nopeasti. Mutta kokemus? Kokemus ei ole sama.
- Entisen kuulaan rakenteen sijasta tulee rakeinen seos.
- Jääkiteet kasvavat, ja pehmeä rakenne katoaa.
- Jäätelön maku laimenee, jotkut aromit saattavat hävitä kokonaan.
En voi sietää rakeista jäätelöä. Se muistuttaa minua siitä, kuinka nopeasti kaikki muuttuu. 2023 on ollut sellainen vuosi.
Käytännössä: ei haittaa mikrobiologisesti, jos jäätelö jäätyy nopeasti uudelleen. Mutta se ei ole enää herkkua.
Voiko sulatetun kanan pakastaa uudelleen?
Keskellä yötä… Voiko sen kanan nyt pakastaa uudelleen?
- Kyllä voi, vaikka ei se enää sama ole.
Se on vähän sellainen… no, vesittyneempi ja jotenkin kovempi. Joskus tuntuu, että maku on myös huonompi, miten sen sanoisi… tyhjempi. Joskus mietin, että olenko vain kuvitellut sen.
- Se nestekin, mikä sieltä sulaessa valuu, tuntuu jotenkin… tärkeältä. Ikään kuin siinä olisi kaikki ravinto. No, ei varmaan ihan kaikki.
- Ja ne bakteerit, niistäkin aina puhutaan. Lihan rakenne muuttuu myös.
- Viimeksi kun tein näin, kana oli kuin kumia. Tai no, ehkä vähän liioittelen. Mutta ei se hyvää ollut. Syötiin se silti. Pakko. Ei kai se myrkyllistä ole, vaikka epäilyttää.
Parempi kai se on silti syödä, kuin heittää roskiin. Paitsi jos se haisee pahalta. Silloin se on selvää.
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.