Mistä tunnistaa tuoreen kalan?

7 kuukautta sitten 112 katselukertaa

Tuoreen kalan tunnistus:Päällisin puolin kalan tuoreuden arviointi on helppoa. Tärkeintä on kalan raikas tuoksu – voimakas kalaisa haju kielii vanhuudesta. Lisäksi liha on kimmoisaa, jämäkästi ruotoihin kiinni ja silmät ovat kirkkaat. Ohut limakerros pinnalla on normaalia.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Tuore kala: Mistä merkeistä sen laadun tunnistaa helpoiten?

Se tuoksuu just niin kuin meren tai järven pohja – ei mitään tunkkaista. Silloin kun viimeksi ostin muikkuja tammikuussa 2023 Helsingin Kauppatorilta, ne tuoksui ihanasti, sellaselle puhtaalle vedelle.

Liha tuntuu kädessä ihan tiiviiltä, ei mitään löysää. Kun sitä vähän painaa, se pompauttaa heti takaisin. Ihan kuin se olisi vielä ihan elävän ja virkeän näköistä.

Silmät on kuin pienet helmet, kirkkaat ja läpinäkyvät. Ei mitään sameaa tai sisäänpäin painunutta. Se kertoo paljon, kyllä.

Ohut, sileä limakerros pinnalla on ihan normaali juttu, se on luonnollinen suoja. Ei se saa olla mitenkään paksu tai limaista, sellainen tuntuu heti epäilyttävältä.

Miten erottaa taimenet ja kirjolohi?

Miten ne nyt erottaa, aina menee sekaisin. Olenko mä oikeasti niin huono tunnistamaan kaloja? Pitäiskö opiskella lisää ennen kuin menee kalalle? Mikä oli se tärkein juttu, niin joo. Vannasluu on se juttu, se on varmin. Kaikki muut on niin epävarmoja, varsinkin jos kala on pieni.

No joo, mutta perusjutut:

Pyrstöevä:
- Taimenella se on yleensä aika suora. Voi olla hieman lovinen tai kupera. Ei paljon täpliä.
- Kirjolohella on usein vähän lovi tai suora, mutta siinä on aina niitä pieniä tummia täpliä tasaisesti. Tunnistaa siitä tosi hyvin.
Vannasluu suussa: Tää on se game changer.
- Taimenella on hampaat koko vannasluun matkalla, yhtenäisenä rivinä.
- Kirjolohella hampaat ovat vain vannasluun etuosassa, ei koko pituudelta. Pitää avata suu ja katsoa tarkasti. Taskulamppu olisi hyvä.
Evät:
- Taimenen rinta- ja vatsaevät on yleensä pyöreämmät. Ne tuntuu pehmeämmiltä.
- Kirjolohen vastaavat evät on teräväkärkisemmät. Mun mielestä näyttää "sirommilta".

Muistinpa tuon vanhan kalareissun, kun Iskä aina kettuili, etten erota niitä toisistaan. Väritys ja täplät, niistäkin voi yrittää. Taimenen kyljissä on usein selkeitä mustia täpliä, jopa niitä vaaleareunaisia. Jotkut sanoo, että jos on punaisia täpliä, se on taimen, mutta vain purotaimenella niitä on kunnolla. Kirjolohella taas kyljissä on usein se punertava tai violetti raita. Se näkyy etenkin kirkkaassa vedessä, ja onhan se kaunis. Voi että, kun ensi kesänä pääsis taas Oulankajoelle. Sieltä sain sen elämäni isoimman.

Mietin tässä että, onko se nyt niin tarkkaa, että pitää erottaa? Kalastajan näkökulmasta kyllä, tietysti. Istutukset ja vapautettavat kalat. Kirjolohet usein istutetaan ja ne voi ottaa saaliiksi, taimenet usein vapautetaan, jos ovat alamittaisia tai liian isoja (rasvaevälliset). Kalaa pitää kunnioittaa, aina. Kala on hieno eläin. Muistan senkin kerran, kun sain niin ison kirjolohen että olin ihan että vau. Se veti siimaa niin paljon, että kädet kipeytyi. Iskä sanoi, että se oli tosi vahva yksilö.

Mutta miten sen vannasluun kattoo käytännössä? Pitääkö työntää sormi sinne vai miten? No ei vaan, katsoo pienen koukun kanssa tai vaan raottaa suuta kunnolla. En kyllä koskaan ole tunkenut sormea, ei kuulosta hyvältä idealta. Ja aina pitää muistaa, että kädet pitää olla märät, jos vapauttaa kalan. Ei saa hieroa sitä kalvoa rikki.

Taimen (Salmo trutta):
- Tummat täplät kyljissä, voi olla vaaleareunaisia.
- Pyrstöevä tasainen tai vähän lovinen, yleensä ilman täpliä.
- Vannasluussa hampaat koko matkalla.
Kirjolohi (Oncorhynchus mykiss):
- Kyljessä usein punertava tai violetti juova.
- Evissä ja pyrstössä runsaasti pieniä tummia täpliä.
- Vannasluussa hampaat vain etuosassa.

Siinä ne tärkeimmät. Jaa, pitäisiköhän tilata uusi vapakin jo? Talvi alkaa olla ohi. Kevät tulee ja sitten kalalle. Veden lämpötila, sekin vaikuttaa paljon kalan käyttäytymiseen. Kylmemmässä vedessä ne ovat hitaita. Mutta kun vesi lämpenee, alkaa elo. Missäköhän mun perhonsidontavälineet oli? Pitäis katsoa. Kävisköhän sieltä mökin takaa, jos vaikka taimen jo nousisi? Ei tietenkään vielä, pitää odottaa.

Joskus ne menee ihan sekaisin, se on totta. Etenkin poikaset. Miten ne erottaa toisistaan? No siinä vaiheessa se on melkein mahdotonta ilman tarkempaa tutkimusta, mutta onneksi pieniä pitää vapauttaa joka tapauksessa. Tärkeintä on oppia ne säännöt. Ne on tehty syystä. Meidän kalakannat, ne on niin herkkiä. Pitäis mennä kalastusoppaalle joskus. Saisi uutta oppia. Voisko Sanna tulla mukaan? Sen kanssa on aina hauskaa kalastaa. Sillä on aina ne parhaat eväät.