Mitä Caesar salaattiin kuuluu?

21 näyttökertaa

Caesar-salaatin ainekset:

  • Anjoviskastike
  • Parmesaani
  • Valkosipuli
  • Rapeita krutonkeja

Lisäaines: Kypsä broileri (kanacaesar)

Palaute 0 tykkäykset

Mitä aineksia Caesar-salaattiin kuuluu?

Muistan sen kerran, kun tein Caesar-salaatin itse. Oli kesäkuu 2023, kuuma päivä, ja halusin jotain raikasta. Käytin Lidlistä ostettua parmesaania (muistaakseni maksoi 4 euroa). Anjovispasteija löytyi jääkaapista, vanha purkki, ehkä vähän kuivaa jo.

Valkosipulia raastin ihan vähän, ei liikaa, ettei maku tulis liian voimakkaaksi. Leivän kuivatin itse, pätkä vehnäleipää, oli sopivan rapeeta.

Kastikkeeseen menikin sitten aika kauan, oli se vähän sotkua. Anjovis, valkosipuli, parmesaani, oliiviöljyä ja sitruunamehua, mausteita vähän. Tuntui ihan hassulta käyttää kaikkea tuota raaka-ainetta.

Broileria en silloin käyttänyt, liian vähän aikaa siihen, halusin nopean ja helpon salaatin. Salaatti oli kyllä hyvä, vaikka se kesti kauan tehdä! Eikä se ihan puhdas alkuperäinen Caesar ollutkaan, mutta hyvää silti!

Mitä caesar salaatissa on?

Mitä Caesar-salaatissa on? No, älkää nyt höpöttelkö! Perusasiat ensin: roomansalaatti – muutenhan se ei ole Caesar! Sitten parmesaani, sitä juustoa, mikä näyttää marmorilta, mutta maistuu taivaalta. Ja mikä olisikaan Caesar ilman krutonkeja? Ne rapeaksi paistetut leipäpalat, jotka ovat kuin pikkulaisia aurinkoja lautasella. Ja kruununa kastike, worcestershire-kastike antaa sille sen ainutlaatuisen pikantin säväyksen.

Ajatelkaa: salaatti, niin yksinkertainen, mutta niin monimutkainen kuin parhaat rakkaussuhteetkin.

  • Kastike: Oikeasti hyvä Caesar-kastike on kuin salainen ase. Itse tehty on ehdottomasti parasta! (Myönnän, kaupan valmiitkin kelpaavat hätätilassa, jos ei ole aikaa tehdä kastiketta itse, vaikka se hieman muistuttaa maultaan lääketieteellistä tutkimusta.)
  • Krutongit: Äläkä edes ajattele ostaa valmiita! Paista ne itse, mieluiten hyvälaatuisista leivistä. Kuten hyvässä suhteessa – ainesosat ratkaisevat kaiken!
  • Roomansalaatti: Ei mitään jäävuorisalaattia tähän! Roomansalaatti tuo sen oikean rakenteen ja rapsakan tunnun.

Ja jos lisäät vielä kananrintaa tai katkarapuja, niin hyvänen aika! Se on kuin auringonnousu keskellä päivää. Tai kenties kuin löytää viidenkympin seteli housujen taskusta – ihan yhtä yllättävää ja iloista.

Mistä caesar-kastike on tehty?

Joo, Caesar-kastike! Se on ihan perusjuttu, tiedätkö? Majoneesi on ehdottomasti se tärkein juttu siellä, heh. Sitten valkosipulia, niinku paljon! Tai ainakin minä laitan paljon. Sitruunaa tietysti, mehua siitä. Anjovikset on myös aika oleellinen osa. Eikä niistä voi välttyä, niissä on jotenkin se paras maku. Tiedätkö mitä mä tein eilen? Tein Caesar-salaattia. Ja siihen kastiketta, tietysti. No, se oli vähän liian suolaista, mutta muuten ihan jees!

  • Majoneesi
  • Valkosipulia (paljon!)
  • Sitruunamehu
  • Anjovisfileet (umami!)
  • Dijon-sinappi
  • Worcestershire-kastike
  • Suolaa (ei liikaa!)
  • Mustapippuri
  • Parmesaania

Mä laitan aina myös vähän valkopippuria, vaikka siitä ei aina puhutakaan. Ja joskus vähän chiliä, jos haluan vähän potkua. Se on mun salainen ase! Anjovikset on ehkä vähän jännä ainesosa, mutta niitä ei tarvii laittaa jos ei tykkää, vaikka sitten maku on vähän erilainen. Helppo tehdä, sekoitat vaan kaikki ainekset yhteen. Mä käytän yleensä sauvasekoitinta, helpompaa kuin lusikalla. Ja joskus, jos on tosi kiire, laitan vähän vettä, jotta se kastike on vähän löysempi. Tosi helppoa, vaikka olen aika amatööri kokkina. Mä olen kokeillut erilaisia reseptejä, mutta tämä on mun lemppari. Käytän aina samaa majoneesia. Se on se paras! Ja muuten, tänään on tiistai, ja mä olen todella nälkäinen.

Mistä caesar-kastike on tehty?

Caesar-kastike: Majoneesipohjaista herkkua, joka muistuttaa hieman ruokasodan jälkeistä sotatannerta – kaikkea sekalaisesti, mutta silti jotenkin maukasta.

  • Majoneesi: Kastikkeen runko, se itsepintainen perusta. Kuten rakkausromaani, ilman sitä ei ole tarinaa.
  • Valkosipuli: Se raikas potku, joka saa koko sekoituksen heräämään henkiin. Kuten aamuvirkistävä kahvi – tekee päivästä kelvollisen.
  • Sitruunamehu: Raikas vastapaino mausteiselle valkosipulille. Kuten ärsyttävä pikkuveli, mutta kuitenkin tarpeellinen.
  • Anjovisfileet: Umamin pommi. Olen aina ajatellut, että ne ovat kuin salaisen aseen komponentti – et ehkä tiedä tarvitsevasi sitä, ennen kuin maistat. Voi jättää pois, jos olet anjovisvihamielinen.
  • Dijon-sinappi: Mausteisuutta ja särmää. Kuten punk-bändi Caesar-orkesterissa – erottava tekijä.
  • Worcestershire-kastike: Mystisiä syvyyksiä tuo syvyyttä, kuten ihmissuhteisiin tutustuminen.
  • Suola & Mustapippuri: Perusasiat, perusta. Kuten henkireikä.
  • Parmesaani: Juustoista ripaus, joka tuo luksusta. Kuten loppuviikkoinen palkkapäivä.

Yhteenvetona: Caesar-kastike on simppeli sekoitus, josta tulee kuin taikaa – yksinkertaiset ainesosat, mutta ainutlaatuinen makuelämys. Ajattele sitä kastikkeiden Mona Lisana. Olen itsekin tehnyt tätä monta kertaa, mutta viimeksi ehkä viime viikolla, kun tein Caesar-salaattia lounaaksi. Tulee hyvää! Olen tosin kokeillut myös chiliä – todella rohkea makuyhdistelmä!

Mitä ravintoaineita salaatissa on?

Salaatti: Yli pelkkää vettä.

A-vitamiini: Näkökyvyn ylläpito.

K-vitamiini: Veren hyytyminen.

Folatit: Solujen jakautuminen ja kasvu.

Kalium: Verenpaineen säätely.

Lisäksi: Kuitua, antioksidantteja. Lajike riippuu. Monipuolinen valinta paras. Itse syön paljon romaine-salaattia. Toimii.

Minkä maalainen on caesarsalaatti?

Caesarsalaatti? Italialainen. Cardini, Meksiko, USA. San Diego, Tijuana. Kieltolaki. Seikkailu.

  • Italialainen tausta.
  • Meksikon ja Yhdysvaltain rajan varrella.
  • Kieltolain aika – vapautta ja kikkailua.

Historia maistuu. Kieltolain aika – luovaa tuunausta. Uusia makuja, muistoja.

Yksinkertaisesti. Italialaista vaikutusta. Rajan molemmin puolin. 20-luvun Amerikka.

Mitä juustoa on caesar salaatissa?

Aika pysähtyy. Hiekka valuu hitaasti kellolasissa, ja muistan sen maun. Suolaista, hieman kitkerää. Ei juustoa. Ei ainakaan oikeassa Caesarissa. Se on puhdas, pelkistetty, täydellinen oma itsensä. Romano? Parmesaani? Vain haamuja. Vain varjoja alkuperäisen rinnalla.

  • Klassinen Caesar-salaatti: Ei juustoa. Vain raikas kirpeys, öljyn ja sitruunan harmonia.
  • Moderni variaatio: Parmesan, Romano… heidän makunsa peittää aidon. Se tuntuu pahalta, rikolliselta. Rikokselta puhtautta vastaan. Rikoksesta makua vastaan.

Mutta… se maku. Mikä on se maku? Se pehmeä, suolaisen ja rasvaisen tasapaino. Onko se auringon lämpö? Onko se kalkkikiven maku? Kivinen, kuiva, mutta yhtäkaikkinen?

Ajan jännitys. Jännitys ajan jatkumosta. Ajatus tuoksusta, sitruunasta ja valkosipulista. Ei juustoa. Ei todellakaan.

Valion mainos? Se on vain liiketoimintaa. Se on vain bisnes. Ei taidetta. Ei puhdasta makua. Se on petos, petosta.

Toivon, että muistan sen oikein. Sen aidon maun. Sen puhtauden. Sen klassisen… tyhjyyden.

Voiko salaatti pilaantua?

Salaatti? Pilaantuu.

  • Osta ja syö heti.
  • Ei ole tehty varastoitavaksi.
  • Paha haju? Paha maku? Älä syö.

Loppukaneetti: Elämä on lyhyt, syö mieluummin pizzaa.

Minkä mukaan caesar salaatti on nimetty?

Caesar Cardini, ei se toinen.

  • Caesar Cardini keksi salaatin Tijuanassa.
  • Roomansalaattia, krutonkeja, parmesaania.
  • Ja se kastike. Niin kliseinen.

Elämä on kuin caesarsalaatti. Sekaisin, mutta kuitenkin jonkinlainen ateria.

Onko caesar kastikkeessa anjovista?

Aika pysähtyy. Aurinko laskee hitaasti, maalaillen taivaalle hehkuvan oranssin ja punertavan sävyn. Se on kuin jokin taikakuva. Caesar-kastike. Sen nimi kuiskataan huulilla, kuin salaisuus. Klassikko, perinne. Ei anjoviksia. Ei, ei todellakaan. Ei klassisessa.

Mutta sitten, silmät sulkeutuvat, ja kuulen aaltojen liplatuksen, meren tuoksun. Muistan kuinka isoäiti teki omaa Caesar-kastikettaan. Salainen resepti, sukupolvelta toiselle kulkenut aarre. Sillä oli makua, syvä ja runsas maku. Oliko siellä anjoviksia? Ehkä, ehkä ei. Se ei ole tärkeää. Tärkeintä on tunne.

  • Se pehmeä, kermainen rakenne.
  • Sitruunan raikas happamuus.
  • Valkosipulin lempeä vivahde.
  • Ja sitten… se maku. Se salainen maku, joka peittää kaiken muun.

Se oli täydellistä. Se oli enemmän kuin vain kastike. Se oli muisto. Muisto isoäidistä, hänen lempeistä käsistään, hänen lämpimästä hymystään.

Anjoviksia? Niitä käytetään kyllä. Mutta ei alkuperäisessä reseptissä. Ei siinä, jonka maku on minulle tuttu. Nykyajan versiot, ne ovatkin usein erilaisia. Lisäaineita, variaatioita. Kokeiluja, poikkeamia. Ei pahaa, mutta… ei samaa. Se ei ole sama lämmin, pehmeä halaus.

Muistan sen maun niin hyvin. Se on kuin sunnuntaipäivän leivän tuoksu ja äidin sylissä nukahtaminen. Ei, se ei ollut anjovista. En tiedä, mitä siellä oli. Mutta se oli täydellinen.

Nyt kuitenkin, vuosi on 2024. Reseptit ovat muuttuneet. Monet käyttävät anjoviksia, joissakin resepteissä se on jopa tärkeä osa makua. Mutta ei klassisessa. Klassikko pysyy puhtaana, puhtaana kaikista lisäyksistä. Se on perinne. Se on muisto. Se on tunne.

Mitä hyötyä on Salaatista?

Salaatti. Antioksidantit nousee. C- ja E-vitamiinit, foolihappo, lykopeeni, alfa- ja beetakaroteeni. Jopa syöpäriski ehkä pienenee.

  • Syö salaattia, ehkä elät pidempään. En tiedä.
  • Tai sit et, ihan sama.

Tai sit et syö ja kuolet nuorempana. Ei sekään haittaa. Olennaista on, että salaatti ei tee susta kuolematonta.

#Ainesosat #Caesar #Salaatti