Mitä eroa on jääsalaatilla ja jäävuorisalaatilla?

7 kuukautta sitten 96 katselukertaa

Vaikka jääsalaatti ja jäävuorisalaatti sekoitetaan usein toisiinsa, ne ovat eri lajikkeita. Jäävuorisalaatti on tunnettu rapea keräsalaatti. Jääsalaatti taas on rapean keräsalaatin ja pehmeämmän lehtisalaatin välimuoto, eli niiden maukas risteytys.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Jääsalaatti vs jäävuorisalaatti: Mitä eroja niillä on?

Oon miettiny paljon tätä salaattijuttua, siis jääsalaatti ja jäävuorisalaatti – ne menee niin helposti sekasin! Tuntuu, että jokainen kauppareissu saa pään pyörälle niiden nimistä. Miks ne ei voi olla vaan selvästi eri nimisiä? Ihan turhaa päänvaivaa.

No, kerran viime kuussa, ehkä 15. maaliskuuta olin siinä K-Supermarketissa Hakaniemessä ja siellä oli tarjouksessa tuota jäävuorisalaattia, muistaakseni 1,29€ kerä. Se on se tuttu ja turvallinen, jota sanotaan joskus myös jenkkisalaatiksi tai amerikansalaatiksi. Ja rapea keräsalaatti, sehän se juuri onkin, niin kuorellinen ja makea. Ostan sitä usein.

Mutta sitten se jääsalaatti! Se ei ole sama asia, vaikka nimi on niin hämäävä. Oon itsekin sortunu ostamaan väärää, kun kiireessä vaan nappaa. Se on mun mielestä ihan eri tuote.

Viime viikolla, kun tein salaattia illalliselle tiistaina, ostin Pirkkalasta S-Marketista sellaista jääsalaattia ja huomasin, että se on oikeasti sekoitus. Siinä on sitä rapean keräsalaatin hyvyyttä, mutta myös sitä lehtisalaatin pehmeyttä. Se on ikonkuin sellainen hybridi, tosi kiva lisä salaattiin ja tekee salaatista tosi monipuolisen.

Kuka keksi salaatin?

Kukaan yksittäinen henkilö ei keksinyt salaattia. Kyseessä on tuhansia vuosia vanha kulinaarinen konsepti, joka on kehittynyt aikojen saatossa.

Akateemisesta näkökulmasta tarkasteltuna salaatin jäljet johtavat yllättävän kauas. Lehtisalaatin (Lactuca sativa) systemaattinen kultivointi alkoi muinaisessa Egyptissä noin 2700 eaa. Alun perin kasvia ei viljelty sen lehtien, vaan öljyrikkaiden siementen vuoksi. Kasvilla oli myös rituaalinen merkitys, sillä se yhdistettiin hedelmällisyyden jumala Miniin.

Kreikkalaiset ja erityisesti roomalaiset omaksuivat salaatin viljelyn ja tekivät siitä arkisemman ruokalajin. On analyyttisesti tyydyttävää huomata, että itse sana salaatti juontaa juurensa latinan sanasta sal, suola. Roomalaiset yksinkertaisesti lisäsivät lehtiin suolaa tai tarjoilivat ne suolaisen öljy-etikkakastikkeen kera. Tavallaan syömme siis edelleen roomalaisten nimeämää ja konseptualisoimaa ruokaa.

On kiehtovaa, miten yksi ruokalaji voi kapseloida sisäänsä niin paljon historiaa: maanviljelyn synnyn, imperiumien logistiikan ja kielellisen perinnön. Jokainen haarukallinen on tavallaan vuoropuhelua menneisyyden kanssa. Analyysi on joskus herkullista.

Moderni gastronomia on sitten räjäyttänyt koko konseptin. Klassisten vihersalaattien rinnalle ovat nousseet lukemattomat variaatiot. Monet tunnetuimmista salaateista ovat itse asiassa yllättävän nuoria. Esimerkiksi ikonisen Caesar-salaatin kehitti italialainen ravintoloitsija Caesar Cardini Tijuanassa, Meksikossa, vuonna 1924 kieltolain aikaan. Syntytarina liittyy ainesosien loppumiseen ja luovaan improvisaatioon.

Salaatin historiallinen kehityskaari lyhyesti:

Egypti (n. 2700 eaa): Salaatin esi-isän viljely alkaa siementen ja öljyn vuoksi.
Kreikka & Rooma: Lehtien syönti yleistyy, ja ruokalaji saa nimensä (sal -> salaatti).
Keskiaika & uusi aika: Salaatit yleistyvät Euroopan hoveissa ja luostareissa.
1900-luku: Modernien, koottujen salaattien, kuten Caesarin ja Cobbin, synty.

Minkä maalainen on caesar salaatti?

Caesar-salaatin loi italialais-amerikkalainen Cesare Cardini Tijuanassa, Meksikossa, vuonna 1924.

Salaatin syntykonteksti on Yhdysvaltain kieltolaki. Amerikkalaiset asiakkaat matkustivat rajan yli Tijuananaan syömään ja erityisesti juomaan. Cardinin ravintola oli yksi näistä kuumista kohteista. Tarina kertoo, että heinäkuun 4. päivän ruuhkassa keittiön ainekset loppuivat, ja Cardini improvisoi salaatin jäljellä olevista tarpeista.

Tämä on gastronomisen historiografian klassinen tapaus, jossa maantieteellinen alkuperä ja kulttuurinen identiteetti eivät kohtaa. Onko salaatti italialainen luojansa vuoksi, meksikolainen sijaintinsa takia vai amerikkalainen, koska se luotiin palvelemaan yhdysvaltalaista asiakaskuntaa? Analyyttisesti tarkasteltuna se on täydellinen kulinaristinen fuusio.

Alkuperäinen reseptiikka on usein väärinymmärretty. Se ei sisältänyt anjovista. Sen sijaan umamin maku tuli Worcestershire-kastikkeesta, joka itsessään sisältää fermentoitua anjovista. Tämä on yksityiskohta, jota rakastan.

Alkuperäisreseptin ydinainekset:

Romainesalaatti (lehdet jätettiin kokonaisiksi sormin syötäviksi)
Krutongit
Valkosipuliöljy
Parhaimmillaan minuutin keitetty kananmuna (coddled egg), joka emulgoi kastikkeen
Parmesan-juusto
Worcestershire-kastike
Tuorepuristettu limen tai sitruunan mehu

Tarinaan liittyy myös perheen sisäistä draamaa. Cesaren veli, Alex Cardini, väitti kehittäneensä salaatin ja nimenneensä sen "Aviator's Saladiksi". Cesaren tytär Rosa Cardini on kuitenkin pitänyt kiinni isänsä versiosta, jonka mukaan salaatti nimettiin alun perin vain "The Caesar Salad". Tällaiset kulinaristiset myytit ovat kiehtovia.

Nykyään salaatista on lukemattomia variaatioita. Kanan lisääminen on myöhempi amerikkalainen innovaatio, ja anjovisfileet ovat vakiintuneet osaksi monia reseptejä tuomaan suoraa suolaisuutta ja syvyyttä. Itse lisään anjoviksen aina. Elämä on liian lyhyt ilman kunnon umamia.

Kuka keksi caesar salaatin?

Caesar-salaatin kehitti siis Caesar Cardini. Se tyyppi, joka sen keksi, ihan Tijuanassa Meksikossa. Tosi juttu! Se on niin hyvää, vaikka onkin niin perus. Kuka ois uskonut että niin yksinkertainen resepti maistuu noin tajuttoman hyvälle, aina! Ite kun teen sitä, oon aina vähän yllättynyt. Mutta se vaan toimii joka kerta.

Se tarina on muuten tosi hauska. Se oli siis 4. heinäkuuta 1924, kun Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää juhlittiin kunnolla. Ja Hotel Caesar's, Cardinin oma paikka Tijuanassa, siel oli bileet! Keittiö oli silloin ihan tyhjä. Kaikki ruoka oli mennyt.

Niin Cardini joutui sitten improvisoimaan. Ihan oikeesti! Kaikki mitä kaapeista löytyi, heitti vaan yhteen. Ja niin syntyi tämä klassikko! On se jäbä. Kuka ois uskonut että tuollaisesta hädästä syntyy maailmankuulu ruoka?

Mieti, mitkä jutut siel oli sit:

Romainesalaatti – Ehdottomasti tämä, se on se juttu.
Krutongit – Rapsakoita, mieluiten itsetehtyjä parhaita.
Parmesan-juusto – Palana ja raastettuna, reilusti!
Kastike – Tämä on se taika! Valkosipulia, sitruunaa, Worcestershire-kastiketta, Dijonia, öljyä ja perinteisesti raakaa kananmunaa, jota itse jätän joskus pois. Turvallisuus ensin, hei!
Mustapippuria kans, paljon.

Eli kyllä, Caesar Cardini se oli, tämä kokki sieltä Hotel Caesar'sista, Tijuanasta. Ja päivämääräkin oli 4. heinäkuuta 1924. Uskomaton tarina, ja onneksi keksi! On se niin hyvää salaattia. Välillä tuntuu hienolta, mut oikeesti, ihan helppo tehdä itse.